Minä ja marraskuu olemme viime vuosina tulleet oikein hyvin toimeen keskenämme. Yksi syy on siinä, että marraskuu on tuonut hetkeksi rauhan kesän ja syksyn tehokkaiden raksapäivien jälkeen. Viikko-ohjelma pyörii tässä vaiheessa vuotta tutulla rutiinilla. Marraskuu on siten ollut lepäämisen aikaa. Olen nauttinut kosteasta ja leudosta ilmasta, ihaillut puiden lehdettömiä oksistoja ja huomannut, että marraskuusta voi inspiroitua ihan samalla lailla kuin muistakin vuodenajoista.
Eilen tulivat perille ne kirkkaat Grapponia-lasit, joista kirjoitin aiemmin. Yhdistin ne tässä kattauksessa marraskuun värittömyyteen ja pellavaliinan kauniiseen tekstuuriin. Tämä häälahjaksi saatu damastiliina on yksi äitini taidonnäytteistä. Pöytäliinoja pitäisi hankkia lisää, sillä niillä saa niin helposti vaihtelua ja juhlavuutta kattauksiin. Se myös piilottaa pöydän kolhut ja naarmut, joita lapsiperheessä väkisinkin tulee.
Kokoelmani tuoreimmat, nettihuutokaupasta ostetut Grapponiat ovat erinomaisessa kunnossa; ne olivat edelleen alkuperäispakkauksessaan ja Riihimäen lasin tarrat paikoillaan. Harmikseni ne ovat kuitenkin kuvioinniltaan jotenkin vaatimattomammat kuin aiemmin ostamani neodyymin väriset lasit. Nypyt ovat paljon matalampia ja siloisempia kuin toisissa laseissa eikä lopputulos ole yhtään niin kristallimainen. Varmaankin valmistusmenetelmissä on ollut variaatiota tuotantovuosien mittaan, mistäpä tämän olisi voinut tietää.
Jos vielä hankin lisää Grapponiaa, aion ostaa vain sellaisia yksilöitä, joissa on tuo selkeämpi ja terävämpi muotoilu – toisin sanoen ostettavia astioita pitää päästä hipelöimään paikan päällä. Helsingissä voin suositella Lönnrotinkadun länsipäässä sijaitsevaa Ret & vin -kauppaa, josta aiemmat lasini ostin ja jossa on erittäin ystävällinen ja asiantunteva palvelu. Pitääpä tiedustella liikkeen omistajalta, ovatko Grapponian laatuerot hänelle tuttuja…
