Myytti täydellisestä vaatekaapista

Kun olen kirjoittanut pukeutumisesta blogissani, punaisena lankana on ollut rakentaa sellaista vaatekaappia, joka olisi jossain määrin ikuinen. Olen myös ajatellut, että on olemassa sellainen maaginen kombinaatio vaatteita, jolla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa – kun on kyseiset vaatekappaleet kaappiinsa hankkinut, ei tarvitse enää ikinä sählätä vaatekaupoissa, korkeintaan uusia joitain kuluneita vaatteita tai asusteita. Neljä vuotta sitten yritin koota 50 pukineen listan, joka olisi avain niin sanottuun täydelliseen vaatekaappin. Tuo postaus on mielestäni edelleen hauskaa luettavaa, vaikka mieli ja muoti ovat muuttuneet noista ajoista. Ja minä rakastan muotia, vaikka puhunkin ajattomuuden puolesta. Tänä keväänä esimerkiksi suuret kukkakuosit ovat saaneet sydämeni lepattamaan, vaikka epäilen, etteivät sellaiset tule päätymään vaatekaappiini tällä vuosikymmenellä.

Nykyään ajattelen, että listassa pitäytyminen on rasite, joka vie pukeutumisesta hauskuuden. Se voi johtaa osaltaan virheostoksiin, kun sitoutuu hankkimaan sellaisia yleisesti vaatekaapin kulmakivinä pidettyjä asusteita, jotka eivät sovi omaan makuun, elämäntilanteeseen tai vartalotyyppiin. Esimerkiksi itse en tullut ikinä käyttäneeksi superlaadukasta valkoista puuvillakauluspaitaa tai harmaata kapeaa tweedhametta, jotka hankin sen vuoksi, että sellaiset nyt täytyy hyvässä peruspuvustossa olla.

Toki kannatan edelleen suunnitelmallisuutta vaateostoksissa ja ostamista vain tarpeeseen. Paras opas, mitä aiheesta on viime vuosina kirjoitettu, on Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi. Kyseisestä kirjasta on peräisin myös se mullistava ajatus, että muodin harrastaminen on eri asia kuin shoppailun harrastaminen. Vastuullinen muodin harrastaja voi hyvin olla perillä trendien viimeisimmistä säntäilyistä, mutta hänen ei tarvitse hankkia niitä vaatekaappiinsa. Muotia voi harrastaa myös lukemalla lehtiä ja kirjoja, perehtymällä muodin historiaan, osallistumalla keskusteluun palstoilla tai blogeissa tai rakentamalla verkkokauppojen uutuuksista kollaaseja Polyvoressa. Omaksi voi sitten hankkia juuri ne eniten puhuttelevimmat, pitkäikäisimmät ja hauskimmat jutut.

Tuntuu, että muillakin bloggaajilla on ollut samansuuntaisia ajatuksia. Vaatekaapin kulmakivistä on puhuttu vähemmän ja omannäköisistä lempivaatteista enemmän. Onkohan tämä ikäsidonnainen juttu? Parikymppisenä työelämään päästyään sitä osti suunnilleen kaiken kivan, mitä eteen sattui. Kolmekymppisenä iski ostokrapula, kun vaatekomerossa oli 15 cocktailmekkoa eikä yhtään kunnollista neuletakkia. Nyt, neljänkympin lähestyessä sitä ajattelee taas rennommin pukeutumisen suhteen. Lieneekö kyse ikäkriisistä, sillä haluaisin pukeutua vähän nuorekkaammin ja sporttisemmin.

Muuten, Rinna Saramäeltä on tulossa loppuvuodesta uusi kirja siitä, miten tunnistaa laadukkaan vaatteen. Valitettavasti hintalappu ei aina kerro koko totuutta tämän suhteen. Odotan innolla Saramäen näkemyksiä, sillä laadukkaita vaatteitahan me haluamme kaikki tyylistä riippumatta.