Tiedättekö mitä? Minulla on enää neljä viikkoa lääkiksen pakollisten kurssien opetusta jäljellä. Päätä huimaa, kun palautan mieleeni syksyn 2015, jolloin opinnot lähtivät liikkeelle kirjaimellisesti molekyylitasolta. Yritin silloin tietoisesti olla miettimättä edessäolevaa urakkaa ja ajattelin eteneväni kurssi kerrallaan. Ja nyt, viisi ja puoli vuotta lukujärjestyksiä (+ yksi lukujärjestyksetön välivuosi) myöhemmin olen tässä. Akuutti valmistuminen ei kuitenkaan uhkaa heti vuodenvaihteessa, vaan hommaa riittää loppututkielmassa ja ainakin yksi amanuenssipalvelukuukausikin on keväälle sovittuna.
Lääkistä aloittaessani en olisi toisaalta millään uskonut, miten antiklimaattinen opintoputken päätös tulee olemaan. Tai lähinnä, että kliiniset opinnot saateltaisiin päätökseen pääasiassa kotisohvalta oloasuun pukeutuneena. Läsnäoloani Meilahdessa vaativia tilaisuuksia on enää jäljellä vain kourallinen ja sitten – puff! kukaan ei ole enää kiinnostunut siitä, mitä teen ja milloin.
No, melkein kukaan.
En näillä näkymin aio avata blogissa valmistumisen jälkeisiä kuvioitani. Työelämään liittyvät asiat eivät alun perinkään ole kuuluneet tämän blogin aihepiiriin ja – myönnetään – välillä olen pikkuisen katunut, että olen opinnoistakaan puhunut julkisesti. Muistatteko, kun ennen blogien esittelyteksteissä oli tapana kertoa, että blogi on kirjoittajalleen ”arjen pakopaikka” tai että kyseessä on ”hyvän mielen blogi, jossa jaetaan kauniita ja inspiroivia asioita”? Työ lääketieteen parissa on kieltämättä sellaista, että joskus arjen pakopaikalle on tarvetta, ja tämä blogi olkoon edelleen sellainen.
Vastuuvapauslauseke: saatan toki pyörtää sanani koska vain. Jos jossain vaiheessa tuntuu siltä, että haluan nimenomaan kirjoittaa lääketieteellistä asiantuntijablogia niin ehkäpä teen sen. Paras juttu tässä internetin pikku nurkkauksessa on, että se kokonaan minun. Saan olla juuri niin epäjohdonmukainen, epäsäännöllinen ja ylenpalttinen kuin haluan. Suosittelen kaikille oman arjen pakopaikan perustamista muodossa tai toisessa.
Hyvän mielen torstaita sinne!
Paljon onnea opintojesi loppumetreille! Kuvastasi katsoo kaunis ja seesteiseltä näyttävä nainen. Mitä elämä sinulle valmistumisen jälkeen suokaan, on mukavaa, jos jaksat jatkaa täällä ajatustesi jakamista. Jokainen tarvisee arjen pakopaikkansa. Tätä blogia on ollut mukavaa seurata. Kaikkea hyvää loppuvuoteesi!
Blogi kyllä jatkuu tavalla tai toisella. Olisi hauska panostaa tähän enemmänkin, kenties siihen nyt on tilaisuus. Kiitos kommentistasi, se ilahdutti!