Raskausvapaalaisen kuulumisia

Perjantaina oli viimeinen työpäiväni muutamaan hetkeen. Oli kyllä suuri helpotus päästä raskausvapaalle. Työ sinänsä sujui, eihän siinä mitään fyysisiä ponnisteluja vaadita. Pitkät istumiset iltavuorossa olivat epämukavia, mutta esimerkiksi selkäkipuja ei ole pahemmin ollut (kolotuksia melkein kaikkialla muualla sen vastineeksi kyllä). Mutta esillä olo, päivittelyt vatsan koosta ja oletko varma, ettei siellä ole kaksosia -kyselyt kävivät loppumetreillä hermoille. Itselleni vatsa ei tullut mitenkään yllätyksenä, tämän kokoinen olen aina ennenkin ollut. Tietojen mukaan tulokas kasvaa samalla tavoin keskikäyrän paikkeilla kuin isoveljensäkin aikanaan. Pyydän siis masurauhaa kaikille odottaville äideille ja muistutuksena itsellenikin totean, ettei odottavan äidin vatsan kokoa tai muotoa ole mitään tarvetta kommentoida ääneen. Jos jotain on pakko sanoa, niin ”näytät hyvältä” riittää oikein hyvin.

Mutta nyt kaikki on erinomaisesti (miinus tämä tukahduttava helle). Saattaisin jopa kutsua tätä raskausvapaata vanhaan tapaan äitiyslomaksi, sillä lomalta se tällä kertaa tuntuu, kun ei ole pientä huollettavaa jaloissa ja poikien koulukin alkoi samoihin aikoihin vapaani kanssa. Toivon muutaman viikon armonaikaa, jotta saan valmistelut täällä kotona kuntoon. Vaikka olen ollut niiden suhteen rennoin mielin, alitajunta oli ilmeisesti toista mieltä ja eräänä aamuyönä oli pakko nousta jalkeille kirjoittamaan lista kaikesta, mitä tulokas tarvitsee. Onneksi luettelo oli helppo laatia aiempien kokemusten perusteella. Nyt yritän lyhentää listaa sieltä kiireisimmästä päästä, mahdollisuuksien mukaan kuitenkin käytettyä hankkien.

Teen varmaan jossain vaiheessa koostepostauksen vauvatarvikkeista mutta arvelen, että valtaosalle lukijoistani tämä aihe ei ole kiinnostava tai ajankohtainen. Älkää siis huoliko, luvassa on muutakin kuin lisääntymisjuttuja.

Pihaa en viitsi kuvata, sillä nurmi on karrelle palanut ja rikkaruohoja ei kukaan enää ole jaksanut nyppiä viime viikkoina. Istutusaltaissa kyllä on elämää näin loppukesästä, vaikka kauhutalven jäljiltä moni perenna jäi nousematta kokonaan. Auringonkukat kukkivat sellaisella tarmolla, että raaskin ottaa niistä ison kimpun sisällekin. Olisi ihanaa jonain vuonna kasvattaa leikkokukkia oikein isolla kädellä, mutta en taida olla esikasvattaja- tai mukulannostajatyyppiä. Auringonkukat ovatkin laiskan kukkatarhurin pelastus. Viime vuonna kylvämäni lajike oli sellaista perinteistä keltaruskeaa sorttia ja kasvoi hurjiin korkeuksiin. Tänä vuonna valitsin matalamman ja vaaleakukkaisen lajikkeen, ’Italian White’, josta on helppo napsia leikkoja maljakkoon. Muitakin lähes valkoisia auringonkukkalajikkeita on, esimerkiksi ’Procut White Lite’, jota olen ihaillut ruotsalaisbloggari Emily Slotten kuvissa.

Ja hei, jos teillä on joitain erityisiä postaustoiveita, niin nyt voisi olla hyvä hetki toteuttaa niitä!