Mukavaa, että tuli vihdoin vähän viileämpi päivä ja aamu oli suorastaan sateinen. Jaksoin käydä pienellä kävelylläkin, kun hellepäivät taas olen viettänyt lähes kokonaan sisätiloissa. Jos en vedä heti aamusta tukisukkia jalkaan, nilkat ja jalkaterät ovat iltaan mennessä yhtä pullataikinaa.
Tämän päivän asussa on kuitenkin jo syksyisempiä elementtejä. Mamaliciousin MlNanna-äitiystakin ostin jo varhain keväällä, kun takkipuolella olo kävi ahtaaksi. Takissa on vain ohut vuori, joten sitä on voinut hyvin käyttää kesän viileämpinä päivinä. Tämä ei ole mikään jokasään takki, sillä päällinen on käsittelemätöntä puuvillaa, mutta palvelee varmasti riittävän hyvin nämä viimeiset viikot. Väri on Humus/Beige. Äitiysfarkut ja -toppi ovat H&M Maman mallistoa.
Kalanruotokuvioinen lippis on merkkiä Dressmann, mistä varmaan arvaattekin, että se on pöllitty lainattu mieheni vaatekaapista. En valitettavasti löytänyt sitä verkkokaupasta, joten olisiko kesän alepoistoja (liikkeestä ehkä vielä löytyisi, jos joku kiinnostui). Myös lenkkarit ostettiin alunperin vanhemmalle pojalleni. Ne olivat kuitenkin vääränlaiset jollain sellaisella tavalla, jonka vain esiteinit ymmärtävät. Siinä missä vielä vuosi sitten sain itse tehdä kaikki juniorin vaateostokset, nyt oikeanlaisen T-paidankin valitseminen on hiukkasfysiikkaa. Poika sai siis uudet Adidakset ja minä totesin, että nämä vanhathan sopivat kokonsa puolesta mainiosti minulle.
Oletteko muut vierailleet perheenjäsenten vaatekaapilla?
Etana, etana, näytä sarves, onko helleputki jo loppu?
Meillä näillä nuorilla herroilla on niin iso jalan koko, ettei tarvi heiltä lainata, lisäksi niissä on kummallinen haju, joka täyttää koko eteisen 😀 Nuoremmalla on koko 43 ja vanhemmalla 45. Se aika, kun niiden kenkä olisi ollut sopiva taisi olla heidän päiväkoti-iässä. Mutta sen sijaan kauhulla odotan, kun neiti löytää vaatekaapilleni 😀
Aikamoisia kanootteja jo teidän eteisessä 😀 Kyllä meilläkin tänä syksynä hankittiin koulukengät numeroa isommassa koossa kuin omani ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Tuota en ole tullutkaan ajatelleeksi, että jos meille syntyy tyttö, saattaa hänen kanssa olla jossain vaiheessa muutakin yhteistä kuin puolet geeniperimästä 😀
Alkukeväästä lainasin isäni tuulitakkia, kun omat takit eivät enää mahtuneet kiinni enkä ollut vielä saanut äitiystakkia kaveriltani lainaksi. Muutenkin olen koittanut hankkia odotusvaatteita mahdollisimman vähän ja ostaa niitä käytettyinä, koska tarve ei ole kuin puolelle vuodelle. Mitkään tavalliset vaatteet tosin ei enää mahdu, kengistäkään ei jalkaan sovi kuin varvastossut.
Minusta olisi kiva kuulla lisää odotuskuulumisia ja vauvajuttuja. Se taas johtuu siitä, että odotan jo toista kertaa samaa matkaa kanssasi. Esikoiseni on syntynyt 04/2013 ja tämän kolmannen lapsemme laskettu aika on syyskuun loppupuolella. Koko kesän odotin, että hän syntyy ennen aikojaan, mutta nyt raskausvapaalle jäätyäni on tullut tunne, ettei vauvalla olekaan mikään kiire. Itse olisin jo valmis luopumaan tästä kaikki käyrät ylittävästä jättivatsasta ja turvotuksesta, joka saa jalat sattumaan ja kädet kipunoimaan sähköiskuja.
Toivon antoisaa loppuodotusta sinulle Liisa ja onnea synnytykseen kun sen aika tulee!
Odotusvaatteiden hankkiminen tuntuu kyllä tosiaan turhalta, kun käyttöikä on niin lyhyt. Mun oli työvaatteksi hankittava muutama kunnon äitiysmekko, jotka menivät loppuraskauteen asti. Ja takin katsoin jonkinlaiseksi välttämättömyydeksi, puolisollakaan ei ollut sopivaa kaapissaan 🙂 Onnea sinne loppuodotukseen! Mukava kuulla, että samoilla viikoilla olijoita on linjoilla – ja jo toiseen otteeseen. Mullakaan ei ole ollut mitään synnytystä ennakoivaa, mutta saapa nähdä päästetäänkö tätä raskautta niin pitkälle kuin edelliset raskaudet ovat menneet (uusimpaan blogipostiin viitaten). Jaksamista sinne, onneksi ensi viikolla saapuvat ihanat syyssäät!