Neuvolapäivän asua eli aiemman postauksen Odd Molly -neuletakki uuden omistajansa yllä. Alla on hihaton narutoppi ja imetysrintsikat, joiden pitsi saa reilusti näkyä; imetysystävällinen asu, kun tuon topinkin reunan saa helposti vedettyä alas. Neuvolassa oli kaikki hyvin, tyttö kasvaa käyrillään eikä muutakaan murhetta ole ilmaantunut. Samassa yhteydessä oli myös nelikuisen lääkärintarkastus. Voi kun pääsisi itsekin pitämään lastenneuvolaa! Ehkä siihen vielä aukeaa mahdollisuus, sillä neuvola on osa terveyskeskuslääkärin toimenkuvaa. Olen kysellyt kevääksi lähiseudun terveysasemilta amanuenssipaikkaa puuttuvan (vapaavalintaisen) amanuenssipalveluni suorittamiseksi. Täyttä tuntuu olevan, nuoria lääkäreitä jo entuudestaan ohjattavaksi, joten eivät sitten ota tällaista, joka olisi vain neljä viikkoa. Toisaalta voin kyllä hakea yliopiston kautta jotain erikoissairaanhoidon paikkaa, jos oma haku ei satu natsaamaan.
Tammikuussa sitä hakee epätoivoisesti kevään merkkejä. Niiksi kelpaavat vaikkapa marketista ostetut kirsikkapuun oksat, joissa on lupaavat nuput, sekä linnunmunia muistuttavat lakupallot, jotka ovat oikeasti joulumakeisia. Kyllä se taitaa vain olla talvi vielä pitkän aikaa. Seuraavaksi kokeilen, saisinko tytön nukutettua vaunuihin ja menen tekemään taas vaihteeksi lumitöitä. Minusta tuntuu, että naapuritalojen isännät ovat lumikolan kanssa pihalla heti kun taivaalta tulee yksikin hiutale, mutta minun mieheni ei ole koskaan kotona, kun sataa lunta!
