Helppoa asumista

Ehkä hieman yllättäen lempinäkymäni tässä kodissa avautuu takan ja pianon välistä ruokailutilaan ja sen ikkunan kautta takapihalle; ei siis suinkaan olohuoneen komealle ikkunaseinälle. Tässä näkymässä rauhoittaa eniten se, että ikkunasta näkyy takapihan puustoa ja kesannolla oleva peltokaitale ja sitä voi hetken kuvitella asuvansa maaseutumaisemmassa miljöössä kuin todellisuudessa asuukaan. Ja toki pidän myös ruokailutilan kalusteista, tuosta Valantin pöydästä ja ruskeista muurahaistuoleista.

Jos arkistoja tarkastelee, sama näkymä on näemmä viehättänyt minua heti alusta asti, siitä, kun tuo pöytä ja tuolit kymmenen vuotta sitten paikalleen kannettiin. En tahdo vieläkään uskoa, että olemme asuneet täällä jo kymmenen vuotta. Kymmenen! Aluksi oli kaksivuotissuunnitelma, rakennetaan keskeneräinen talo valmiiksi ja siirrytään eteenpäin. Mutta niin vain se aika rientää, sitä kotiutuu ja juurtuu ja totta puhuen viime vuosina mielessä ovat olleet enimmäkseen ihan muut kuin asumiseen liittyvät asiat. Olen myös lakannut ajattelemasta, että elämän ongelmat olisivat ratkaistavissa kotia vaihtamalla. Päinvastoin, sitä saattaa helposti luoda itselleen uusia ongelmia.

Tällä hetkellä sitä miettii tarkkaan, mihin haluaa voimavarojaan käyttää. Olin esimerkiksi vuosia katsellut erästä taloa tästä lähistöltä. Kyseessä oli 1930-luvulla klassismin tyyliin rakennettu kivitalo, jossa kaikki tuntui olevan täydellistä: keskeinen mutta maaseutumainen sijainti, iso puutarhatontti, talon koko ja ulkonäkö. Niin, se olisi toteuttanut lantliv-haaveeni ilman muuttoa kauas maaseudulle, siitä olisi saanut kaikki toiveet täyttävän loppuelämän kodin… kunhan ensin olisi tehty valtava remontti kaikkine yllätyksineen.

Viime vuoden lopulla talo oli kuin olikin yhtäkkiä myynnissä. Hintapyyntö oli varsin kohtuullinen, talon huono kunto ja tulevan remontin kustannukset oli asianmukaisesti huomioitu. Ja tiedättekö, ensimmäinen ajatukseni oli, etten jaksa sitä remonttia. Oikein harmitti, että talo tuli lopulta myyntiin. Nopeasti se poistukin markkinoilta, joku onnekas nappasi unelmakotini itselleen. Enää en ole oikein jaksanut edes harmitella asiaa. Tällä hetkellä nautin mielummin asumisemme helppoudesta ja kohtuullisista kustannuksista.

”Kirsikkapuu” on puhkeamassa kukkaan. Suvussa miehen puolella on ollut surua, joten osallistumme huomenna hautajaisiin. Kuullaan pian, blogiystävät.

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - työelämässä luonnontieteiden moniottelija, siviilissä osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

pinnalla juuri nyt

keskustele

3 kommentti(a)

  1. 1.14.23
    H said:

    Täällä ihan samoja ajatuksia. Moderni maalaistyyli ja vanhat talot houkuttavat, mutta remontit lapsiperhevaiheessanelikymppisenä eivät enää kiehdo. Sitä on oppinut tunnistamaan kai rajansa. Siksi asutaan uutta rivaria ja nautitaan kaikesta mikä toimii (maalämmöstä ja energiapiheistä sähkölaitteita, tiiviistä eristyksestä jne 🙂
    Hauskinta oli, kun kurkkasin tuota sinun Lantliv -haave linkkiä, niin huomasin että olemme juuri pari viikkoa sitten tapetoineet tuolla sinisellä Borås -tapeterin Nocturnella makuuhuoneemme seinän 🙂
    Hyviin sopii uuteenkin taloon modernin kalustuksen joukkoon. Pehmentää ilmettä ihanasti ja poistaa liikaa valkoisuutta. Ilahdun joka päivä tuosta tapetista. Ihailen teidän ryijyjä postauksissasi. Sillä saa hyvin pehmennettyä tunnelmaa.
    Olemme alkaneet haaveilla kesäpaikkana mummonmökistä marjapensaineen ja omenapuineen. Remontti olisi vähän pienempi neliöiltään, kuin omakotitalossa.
    Perheelläni on kotipaikkakunnallasi moderni hirsimökki järvenrantoineen ja upeine maisemineen, siellä saamme mökkeillä niin paljon kuin sielu sietää 🙂 Eli varsinaisesti mökille ei ole edes tarvetta. Silti huomaan haaveilevani vanhan talon tunnelmasta ja mummonmökkihaave elää. Katotaan kuinka käy 🙂 Näillä asioilla ei ole kiire.

    • 1.15.23
      Nimetön said:

      Hyvin sanottu tuo rajojen tunnistaminen. Ja kyse on myös priorisoinnista. Oma ja perheen hyvinvointi menee kaiken muun edelle, enkä usko että me ainakaan pystyisimme pyörittämään nykyistä palettia jos olisi vielä jokin totaalipommi remontoitavana.

      Nocturne makuuhuoneessa kuulostaa ihanalta! Itsekin mietin tuota kuosia nimenomaan makuuhuoneeseen ja että sillä saisi lisättyä pehmeyttä moderniin kotiin. Sopii teille varmasti hyvin. Boråsilta on tullut myös kodinsisustusmallisto, jolla voi tuoda kukkakuosin makuuhuoneeseen vaikka petivaatteiden muodossa, jos ei ole valmis näkemään tapetoinnin vaivaa: https://www.borastapeter.com/heminredning

      Ja vielä nyökyttelen myös mökkisuunnitelmille: voisi toteuttaa maalaishaaveensa pienemmissä neliöissä ja kevyemmällä remontilla.

    • 1.15.23
      lisbet said:

      Ylläoleva kommentti oli siis minulta, en ollut näköjään kirjautunut sisään.