Viime yö oli vauvan kanssa huonoimmin nukuttu pitkään aikaan. Pieni kukkui yli aamukahden, ei varsinaisesti huutanut mutta ei nukkunutkaan. Ei halunnut syödä rintaa eikä pulloa eikä tietenkään huolinut tuttia. Ensin minä yritin nukuttaa häntä sänkyyn kolmen tunnin verran. Sitten mies jatkoi reilun tunnin ja onnistuikin tainnuttamaan vauvan rintareppuun, mutta siirto sänkyyn ei onnistunut. Minä otin viimeisen vuoron ja sain lopulta vauvan simahtamaan sitteriin keinuttamalla.
Sitä saattaisi luulla, että huonosti nukuttua yötä seuraisi hyvin nukuttu päivä, mutta vauvan kanssa se ei mene näin. Huonot yöunet petaavat kärttyistä päivää ja pätkissä nukuttuja päikkäreitä. Jotka puolestaan petaavat huonoja yöunia, jotka… no, saatte varmaan jo ajatuksesta kiinni.
Tänään on siis jatkettu puolen tunnin pätkäpäikkäreiden merkeissä. On kai raahauduttava räntäsateeseen pitkälle vaunulenkille, jotta vauva saa nukuttua edes yhden kunnon unipätkän. Tällä hetkellä hän uinuu kuitenkin rintaani vasten Manduca-kantorepussa; kirjoitan tätä postausta saarekkeen ääressä lantio puolelta puolelle heiluen. Joskus tää on tällaista. Joskus on helpompaa. Mutta ei tullut kahden viikon iästä täysiä yöunia nukkuvaa vauvaa tälläkään kertaa, kuten äitini aina muistuttaa minun vauvana tehneen (se ei helpota yhtään).
Kolmikuukautisneuvolassa ihana terveydenhoitajani kysyi minulta, mikä on sellainen asia, josta saan voimaa vauva-arjen kurjina hetkinä, kuten vaikka huonosti nukutun yön jälkeen. Vastasin, että katteeton optimismi. Tämä on osittain luonteenpiirteeni, osittain harjoiteltu elämänasenne. Osittain se varmaan kertoo siitä, etten ole kokenut elämässäni suuria vastoinkäymisiä. Jaksan yleensä uskoa, että asiat järjestyvät ja tulevaisuudessa on tulossa hyviä asioita. Vaikka eihän huomisesta tiedä kukaan, silloin voi sattua jotain maailmaani perustavalla tavalla järkyttävää, joka saa huonosti nukutun yön vaikuttamaan kärpäsenlialta elämän tuulilasissa. Mutta ei sellaista voi jäädä vatvomaan. Optimismi, katteetonkin, on hyödyllisempi asenne.
On kyllä pari muutakin asiaa, jotka auttavat.
Manduca. Kun vauva ei halua olla sylissä, lattialla, sitterissä eikä missään muuallakaan, hän kuitenkin yleensä rauhoittuu Manducaan. En tosin voi silloin istua alas enkä puuhailla mitään kumartelua vaativaa, mutta saammepahan ainakin pienen hengähdyshetken toisistamme, minä ja vauva.
Se, että minulla ei ole Instagramia puhelimessa.
Pepsi Max.
Tsemppiä! Minulla on täällä neljän kuukauden ikäinen, jonka päiväunet ovat myös olleet nyt puolituntisia. Joten on täytynyt liukastella sadekelillä vaunulenkeillä. Päädyin myös nukkumaan vauva vieressä, vaikka vannoin, että sitä en todellakaan tee, hah. Mutta se on ollut ainoa tapa meidän vanhempienkin saada unta.
Ehdottomasti samaa mieltä optimismista, hyvin kirjoitettu.
Kiitos tsempeistä ja samat sinne! Jaksan uskoa, että päiväunet pitenevät, kun kiinteät tulevat kuvioihin ja tulee selkeämpi rytmi.
Meillähän vauva on nukkunut alusta asti perhepedissä, ei vaan raaskittu laittaa sitä pientä nöpöläistä aluksi pinnikseen. Itse olen sitä koulukuntaa, että se nukkumistapa on paras, jossa kaikki saavat eniten unta. Eli jos se teillä on vauva vieressä niin go for it. Eipä ne siinä ikuisesti nuku, voin jo kahden lapsen kokemuksella sanoa.
Meillä on niin repaleinen arki ja isompien harrastuskuskaamisia joka päivä ihan eri aikoihin, niin en ole edes yrittänyt luoda vauvalle mitään rytmiä. Välillä siitä tulee huono omatunto, mutta parhaiten sujuu kun annetaan virran viedä.
Yöt meidän pieni onneksi nukkuu edelleen erinomaisen hyvin, 9-11 tuntia putkeen meidän sängyssä.
Meidän kompastuskivi on vauvan kiivas luonne. Hän esim. vihaa turvakaukaloon laittoa, ja huutaa joka kerta ihan oikeasti korvia vihlovasti. Monesta muustakin asiasta nousee meteli. Hän ei odottele! Tai jos pitää odottaa, niin ainakin siinä samalla voi karjua aivan täysillä. Korvia raastava vauvan itku on kyllä erittäin hyvä kirittäjä saada asiat tehtyä nopeammin!
Positiivinen ote on hieno asenne elämään. Itse ajattelen, että kaikella on tarkoituksensa, ja asioilla on tapana järjestyä. Saattaa kyllä olla, että olenkin pohjimmiltani sittenkin
negatiivinen ihminen, koska usein pahoissakin tilanteissa huomaan, kuinka paljon huonomminkin asiat olisivat voineet mennä. Negatiivisen kautta siis löydän positiivisuuteni ja osaan olla tyytyväinen😅
Alan nyt nukkua oman 4kk:ni vieressä🥰
Oikein hyviä yö- ja päiväunia teidän pienillenne ja teille vanhemmille tietysti myös Liisa ja Hennar!
Ihanat nuo teidän yöunet <3 Loppujen lopuksi en voi sanoa, että meidänkään yöt huonoja olisi. Yleensä vauva nukahtaa aika helposti ja yö menee 3-4 tunnin välein syöttäen. Perhepedissä mekin. Mutta sitten on näitä poikkeuspäiviä.
Kuulostaa muuten tutuilta nuo kaukaloraivarit. Toinen on ulkovaatteiden pukeminen!
Niin on! Nyt menee sen osalta vähän paremmin, kun luovuin toppapuvusta, ja vauva ulkoilee 74cm teddyhaalarissa. Se on niin väljä, ettei pukeminen ehdi aiheuttaa suurta protestia🤭