Koulujen lukuvuodet ovat kovaa vauhtia starttaamassa. Viime viikkoina minulla on ollut ilo seurata erään tutun neitokaisen ensiaskeleita yliopistomaailmassa sekä tietysti muuttoa omaan kotiinsa. Hieman nostalgisin mielin olen myös muistellut omaa kotoa lähtöäni viisitoista vuotta sitten.
Minun ensimmäinen opiskelijaboksini oli soluhuone Korsossa. Joku saattaa pyöräyttää silmiään lähiön nimen kuullessaan, mutta hei, maalaistytölle sekin oli Stadia. Muuttokuormani mahtui yhteen henkilöautoon ja sisälsi osiin puretun Muuramen työpöydän, vanhan kattolampun ja valkoisen lastulevykirjahyllyn. Soluhuoneen nurkassa seisoi valmiina kapea vaatekomero. Äidin kanssa kävimme ostamassa Sotkasta runkopatjan. Lisäksi hankittiin ikkunaseinän katosta lattiaan peittävät Marimekon Unikko-kuosiset verhot. Ne ovatkin ainoa asia, joka tuon pienen huoneen sisustuksesta on säilynyt nykypäiviin, varastoituna tosin. Yhteisistä tiloista löytyi pieni ruokapöytä, kukallinen sohva ja valkoinen angorakissa, jotka kaikki kuuluivat ukrainalaiselle kämppikselleni.
Huone palveli minua hyvin, mutta jos nyt olisin sisustamassa soluhuonetta, keskittyisin kahteen asiaan: sänkyyn ja vaatesäilytykseen. Jättäisin suosiolla pois kirjahyllyn ja työpöydän. Monen soluhuoneen nurkassa vakiona majailevaa komeroa voisi käyttää kirjojen, opiskelutarvikkeiden ja sekalaisen tavaran säilyttämiseen. Vaatteet – ainakin kivoimmat – asettelisin esille avosäilytysjärjestelmään, kuten esimerkiksi Ikean Stolmeniin. Stolmen-järjestelmä on siitäkin hyvä, että sen asentaminen ei vaadi seinään poraamista tai muita toimenpiteitä, johin vuokra-asunnossa voi olla hankala saada lupaa, ja osat saa kätevästi mukaansa osoitteen vaihtuessa. Budjettiratkaisuna avosäilytysjärjestelmän voi korvata myös vaaterekeillä ja lipastolla.
Kaiken tämän keskelle hankkisin leveän runkopatjan ja sen päälle muhkean petauksen. Sänkyä ei tosiaankaan ole pakko laittaa seinän viereen, vaan sen voi sijoittaa vaikka ikkunan eteen tai rohkeasti keskelle lattiaa. Myös Stolmenin (tai vaaterekin) voi sijoittaa keskilattialle ja jakaa tilaa tällä tavoin.
Työpöytä on mielestäni turha. Jos nyt olisin aloittamassa opintietäni, tekisin koulutyöt ja lukisin tentteihin aina kirjastossa tai lukusalissa. Keskittyminen opiskeluun olisi parempaa, ja kotona saisi puolestaan hyvällä omatunnolla puuhailla kaikkea kivaa. Korkeintaan hankkisin huoneeseen jonkin pienen, kapean pöydän kannettavan tietokoneen näpyttelyä varten.
Kirjahyllyjä olen taas viime aikoina alkanut pitää melko tarpeettomina. Ainakaan opiskelijaboksin niukkoihin neliöihin ei kotikirjastoa kannata raahata mukanaan, ja tarvittavat koulukirjat puolestaan säilyvät tallessa siinä vaatekomeroksi tarkoitetussa kammotuksessa.
Tämän postauksen kuvituksena käytetyissä Ikean katalogikuvissa on mielestäni aika kivaa ”outside the box” -ajattelua makuuhuoneen sisustuksen suhteen, ja monet ideoista soveltuisivat hyvin soluhuoneeseen. Olisipa vuosi 1998… Kaikille tuoreille opiskelijoille ja kotoa muuttaneille paljon onnea ja menestystä tulevaan. Seuratkaa sydäntänne myös sisustuksessa!
Mulla oli ekassa opiskeluaikaisessa yksiössäni Lahdessa 120 senttinen sänky, Lundian kirjahylly, ja sen pöytälevy toimi myös ruokapöytänä ja vanha mökiltä raahattu valkoinen sohva. Lattialla oli iso valkovihreä räsymatto. Taisi olla Marimekon verhotkin. 🙂 Eipä ole sisustustyyli paljoa muuttunut, ja Lundia löytyy edelleen kodistamme 🙂
Ai että, muisteluita! Mulla ensimmäinen asia, jolla huoneen personoin oli Artekin punavalkoiset Siena- kankaasta tehdyt verhot! Sänky, pöytä ja kaappirotisko oli valmiina. Toin vielä oman itämaisen maton, tv: n ja peilin. Siinä se oli, oma pesä 🙂
Todella kauniita kuvia ja koteja! Omassa opiskelijasunnossani oli sänky, sohva ja pieni hylly…eipä paljon muuta:) Mutta niillä pärjäsi vallan mainiosti! Voi niitä aikoja:D
http://valkoinensoihtu.blogspot.fi/
Meilläkin ajankohtainen aihe kun poika on aloittamassa opiskelunsa. Itse muutin opiskelijakämppään 80-luvun alussa, se ensimmäinen oli valmiiksi kalustettu.Mielestäni kannattaa nuorenkin valita suhteellisen laadukkaita kalusteita, ne kun tahtovat pysyä matkassa kuitenkin vuosikymmeniä! Helena
Mä olen aloittanut fyssalla vuoden sinun jälkeen ja olin ihan unohtanutkin, että tuo oli sitä Unikkokuosin kulta-aikaa. Mulla oli mekkokin siitä tehtynä. Muuttokuorma oli ihan samanlainen, mutta osoite oli pohjoishaaga ja legendaarinen Ida. Nykyisellä tiedolla olisi minun sisustuskin kyllä huomattavan erilainen.
Hihi, Sotkan runkopatja kuulostaa tutulta eikä vuosi 1998:kaan mene kovin pieleen. En tosin asunut solussa vaan omassa pikku yksiössä. Oi niitä aikoja! Kauniita kuvia ja tosi hyviä ratkaisuja, varmasti itsekin sisustaisi yksiön nyt eri tavoin. Mukavaa viikonloppua!