Tänään olohuoneen lattialla on istunut kaksi rusettipäätä. Rusetit tuntuvat olevan taas kovasti pinnalla kaikissa muodoissaan. Muistatteko edellisen rusettibuumin? Tytön rusettipinnit hankin 1-vuotiskuvaa varten mutta silloin hiuksia oli vielä niin vähän, että pinnille joutui etsimään sopivaa paikkaa päästä. Nyt pienen kultakutrin kiharat ovat jo sen verran pitemmät ja tuuheammat, että erilaisille hiusklipsuille alkaa olla tilausta. Ihana ajatella, että tulevina vuosina pääsen letittämään tukkaa ennen päiväkotiin lähtöä. Olen välillä yrittänyt ehdotella pojille, että he voisivat kasvattaa polkkatukan tai poninhännän, mutta kumpikin on aina halunnut pitää hiuksensa lyhyinä.
Oma *farkkukankainen rusettidonitsini on Lindexistä. Kiva asuste tuo pikkuisen piristystä iänikuisiin arkiponnareihini ja pikanutturoihin.
Tänään oli tyttären 1,5-vuotisneuvola. Itse olin töissä, mutta mies kertoi, että tyttö ei ollut suostunut istumaan kuin hänen sylissään, ei ollut pukahtanut sanaakaan eikä ollut suostunut koskemaan palikoihin. Minun mielestäni vierastaminen on helpottanut selvästi viime kuukausina, mutta näköjään tytön luottamuksen kehään ei ole edelleenkään asiaa kenellä hyvänsä. Ja jotkut meistä nyt saattavat olla hieman hitaammin lämpeneviä kuin toiset. Täällä kotona meininki on luonnollisesti toinen. Tiedättehän millaisia tättähääriä puolitoistavuotiaat saattavat olla. Suloisia ja joskus myös aika raivostuttavia, kun kaikki asiat levitellään ja joka laatikko tyhjennetään.
Tunnelmallista torstai-iltaa! Täällä sataa ja tulee edelleen, mutta ihanaa että jää ja lumi sulavat vihdoin.