Terveisiä Helsingistä! Keskimmäisellä oli näin partioviikon päätteeksi paraati, jota olin seuraamassa pikkusiskon kanssa. Tunnen itseni nykyään Pää-Hesuleissa ihan turistiksi, sillä helposti vierähtää kuukausiakin, etten käy työpaikkaa pitemmällä kaupungissa. Tämä päivä muistutti kuitenkin siitä, että voisihan sitä useamminkin vaivautua. Kaupunki sulatteli viimeisiä lumikasojaan, kadut olivat puhtaat ja pölyttömät (vihdoinkin sopiva keli uusille tennareilleni) ja ihmisillä jo vappuinen pilke silmäkulmassa.
Partio oli minulle läpi nuoruuden tärkein harrastukseni. Kaveripiiri, tärkeimmät itsenäistymisen kokemukset, vastuunotto ja ripaus vastuuttomuutta, ihastukset, ensimmäinen poikaystävä – kaikki ne tulivat partion kautta. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole partioliikkeeseen muuta kosketuspintaa kuin lapseni harrastus omalla kylällä. Olipa mukava nähdä tänään, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla partio elää ja hengittää.
Paraatin jälkeen suunnattiin jäätelöille Kaivopuiston rantaan.
Tai enhän minä mitään jäätelöä tarjennut syödä, sillä rannassa oli merituulen ansiosta jäätävän kylmä. Söin sellaisen tikkuun käräytetyn vohvelin, joka oli koristeltu Nutellalla ja M&M-karkeilla (juuri niin sotkuista kuin miltä kuulostaa) ja josta unohdin ottaa kuvan.
Kevät – se on nyt oikeasti täällä.
