Kuvissa allekirjoittanut lähdössä asioille, pari juttua hoidettavana ennen kuin huomenna starttaamme pienelle äiti & pojat -reissulle. Autotallin sivukäytävä on harvemmin nähty asukuvien taustana, mutta tänään se pääsi rooliinsa ihan vain siitä ilosta, että pari vuotta käytävällä majaillut yli jääneiden pihakivien pino on vihdoin saatu raivattua tiehensä. Itsehän olisin lahjoittanut kivet pois jo ajat sitten, mutta rakas puolisoni tuntee suurta luopumisen tuskaa kaikenlaisesta käyttökelpoisesta. Kivet saivat sijoituspaikan autotallin käyttöullakolta, ja sinne ne epäilemättä saavat unohtua. Eilen veimme myös peräkärryllisen remontti- ja muuta jätettä Sortti-asemalle. Onneksi olin mukana viskomassa kipsilevyn palasia ja laattojen leikkausjäänteitä kierrätyslavoille, sillä pahoin pelkään, että muuten osa jätteistä olisi palannut reissulta takaisin. Tunnistaako joku ilmiön – onko teillä keräilyyn taipuvaisia puolisoja?
Nyt olemme toden totta siinä tilanteessa, että pihallamme ei ole yhtään rytöläjää. Aion jatkossakin taistella sinnikkäästi niiden ilmaantumista vastaan, vaikka jostain läjiä tuntuu aina pullahtavan esiin.
Iloisena siitä, että tämän käytävän voi kävellä päästä päähän väistelemättä esteitä.
Nyt pakkaamaan!
