Tämä syksy on tuonut taas pieniä muutoksia arkeeni. Kun kuopus keväällä sai päivähoitopaikan, avautui minulle mahdollisuus miettiä työkuvioita uusiksi lääketieteen saralla. Aiemmin olen yhdistellyt keikkapäivystäjän työtä meteorologin vuoroihini, mutta ne olivat tietysti joko ilta- tai viikonlopputöitä. Luonnollinen askel olisi ollut hakeutua töihin terveysasemalle, mutta kaipaan kuitenkin tällä hetkellä työpalettiin sellaista joustavuutta, joka ei välttämättä ole julkisella puolella mahdollista. Siispä päädyin kysymään töitä yksityiseltä toimijalta, ja elokuun lopussa aloitin osa-aikaisen työn työterveyden sairausvastaanotolla.
Vaikka päivystystyö onkin tuonut jonkin verran kokemusta äkillisesti sairastuneiden hoidosta, ovat potilaat vastaanotollani nyt monen tyyppisiä, eivätkä kaikki ongelmat ole akuutteja. Opettelua on ollut myös työterveyshuollon asiakkaiden sopimuksissa, uuden paikan järjestelmissä ja toimintatavoissa. Teen edelleen töitä kandidaatin statuksella, ja minulla on nimetty ohjaaja, jota olen myös aktiivisesti konsultoinut. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin perehdytys ja seniorituki on uudessa työpaikassani järjestetty ja miten minulla on ollut mahdollisuus kysyä neuvoa myös oman talon erikoislääkäreiltä. Näin aluksi olen saanut tehdä vastaanottoja rauhalliseen tahtiin, ja aikataulua on tarkoitus vähitellen tiivistää. Toistaiseksi on sovittu vain tämän syksyn töistä, ja katsotaan sitten lähempänä, mitä seuraa vuodenvaihteen jälkeen.
Syksyn tärkein projekti on silti valmistuminen. Näin lukukauden aluksi olen tehnyt englannin ja ruotsin kielen opintoja, jotka joudun suorittamaan uudelleen, koska edellisestä tutkinnostani peräisin olevat suoritukseni ovat liian vanhoja tullakseen liitetyksi tähän tutkintoon. Pitäkää peukkuja, että ruotsin suullinen kokeeni menee hyväksytysti läpi! Syväreitä eli tutkintoon kuuluvaa 20 opintopisteen laajuista tutkielmaa olen myös tehnyt. Aiheeni ei ole monimutkainen eikä rima korkealla, mutta työtä se silti vaatii. Lisäksi on yksi roikkumaan jäänyt lyhyt kuudennen vuoden kurssi, jonka suoritan loka-marraskuussa. Hieman kompuroiden siis käyn tutkinnon loppusuoraa, mutta maalikin saattaa jo häämöttää.
Niin, palatakseni blogipostin otsikkoon: haluatteko kuulla, mitä löytyy lääkärinlaukustani työpäivinä?
- Stetoskooppi :: Stetarit ovat niin henkilökohtainen työväline, että mieluiten käytän omiani. Joku saattaa muistaa ruusukultaiset MDF:n stetoskooppini. Ne alkoivat olla sen verran kuluneet ja laukun pohjalla pyörineet, että ostin syksyn alkajaisiksi itselleni uudet Littmanit. Ja säilytyskotelon, jotta uusi työkalu pysyy kunnossa.
- Pieni musta kirja :: Moleskinen muistikirja on sen kokoinen, että se sujahtaa helposti valkotakin taskuun. Kirja sisältää muistiinpanoja tähänastisen uran varrelta: hoito-ohjeita, puhelinnumeroita, vinkkejä tietojärjestelmien käyttöön… tunnen itseni kovin avuttomaksi ilman sitä.
- Izipizin lukulasit :: Ne aiemmassa postauksessa nähdyt.
- Muutamia kirjoja :: Töissä tulee ahkerasti käytettyä Terveysportti-verkkosivustoa, josta löytyvät sähköisessä muodossa monet lääkärintyössä yleisesti käytetyt lähteet, esimerkiksi Lääkärin käsikirja ja Akuuttihoito-opas. Toinen tärkeä referenssi on Oppiportti, josta löytyvät Duodecimin oppikirjat ja paljon muutakin ammattitaidon kehittämiseen. On kuitenkin pari hyväksi havaitsemaani opusta, joita ei sähköisinä löydy, joten kuljetan niitä mukanani. Kirjat ovat Tampereen Kandidaattikoulutuksen Kirugisen potilaan tutkiminen ja Kirurgiset pientoimenpiteet, Duodecimin Korva- nenä- ja kurkkutaudit – päivystäjän opas sekä ihotautien kurssilta saatu Ihotautilääkärin käsikirja.
- Juomapullo :: Arne Jacobsenin metallinen termospullo on kulkenut mukana jo vuosien ajan ja siltä se vähän näyttääkin.
Löytyy laukusta toki muutakin jokapäiväistä tavaraa. Päivystykseen lähtiessäni mukana on myös työsandaalit, mutta nyt olen käyttänyt ihan vain tennareita työpäivisin. Jotkin siistit mutta helposti puhdistettavat työkengät ovat ostoslistalla. Olen katsellut mm. Vivaian kierrätysmuovista valmistettuja avokkaita.
Tässä pieni päivitys siitä, mitä uudelle uralleni kuuluu. Tiedän, että osa teistä on löytänyt tänne blogiin aikoinaan lääkisjuttujen myötä – vieläkö olette linjoilla?
Kiva postaus! En ole seurannut blogiasi kovin kauaa, mutta päädyin tänne juuri lääkisjuttujen innoittamana. Itse olen tässä päälle kolmekymppisenä tavoitella unelmaani ja päättänyt hakea lääkikseen ja vaihtaa täysin alaa, joten blogisi on ollut super inspiroivaa seurata 🙂 Hienoa nähdä esimerkkiä siitä, miten erilaiset ammatit eivät välttämättä sulje toisiaan pois, ja kuinka myöhemminkin elämässä on mahdollista uudelleen kouluttautua.
Toivotan tsemppiä ja hitusen onneakin matkaan! Aikuisena opiskelu on tavattoman antoisaa, ja ikäkriisit menevät siinä sivussa, kun on muuta mietittävää 🙂 Minäkin jahkasin monta vuotta ennen hakupäätöstä. Vaikka tässä projektissa on ollut raskaatkin puolensa, niin ei tätä ole katua tarvinnut.
Kiinnostava aihe! Saanko kysyä onko sinulla tarkoitus erikoistua? Olen pian 40 ja haaveilen lääkärin ammatista, mutta olen miettinyt onko tämän ikäisenä järkeä edes miettiä moista ja voisiko laskea että jos pääsisi kouluun, olisi ”jo” 6 vuoden päästä valmis vai pitäisikö myös erikoistua. Kiitos kivasta blogista!
Moikka! Tällä hetkellä erikoistuminen ei ole suunnitelmissa vaan minulle riittävät yleislääkärin paperit. Mutta kyllä ikäiseni erikoistuvat, hyvinkin. Omalla kohdallani ei ole syntynyt paloa mihinkään alaan erityisesti, vaan pidän laaja-alaisuudesta. Tämä on varmasti pitkälle luonnekysymys. Jotkut haluavat alan, jonka tuntevat kuin omat taskunsa. En myöskään halua enää opintojen päälle lähteä perhesyistä tekemään päivystys-yliopistosairaala-keskussairaala-rumbaa. Toisaalta erikoistuminen esim. yleislääketieteeseen tai työterveyshuoltoon ei ole lainkaan poissuljettua, se kun tulisi pitkälti niiden töiden ohella, mitä suunnittelen joka tapauksessa tekeväni. Katsotaan. Jos lääkis ajatuksena polttelee, kannattaa kortti katsoa! Työuraahan sinulla on jäljellä vaikka kuinka. Töihin sitä paitsi pääset kiinni jo 4-5 opintovuoden jälkeen.
Kiitos vastauksesta! Olisi kiva kuulla miten lääkärin töihin siirtyminen tapahtuu kun kyse uravaihdoksesta. Tai en tiedä teetkö yhä ”vanhoja” töitä myös? Ja kun mainitsit että töihin pääsee kiinni jo 4-5 vuoden jälkeen, olisi kiva kuulla myös siitä lisää, tai ylipäätään opintopolusta ja ko. alan töiden aloittamisesta.
Teen tällä hetkellä molempia ammattejani rinta rinnan. Ehkä noissa vanhoissa lääkispostauksissani on jotain tähänastisesta työpolusta(kin): https://www.lisbete.fi/category/huvi/opiskelu/ Jos ala kiinnostaa, niin kannattaa perehtyä tiedekuntien opinto-oppaisiin. Töiden aloittamisesta löytyy tietoa esim. Medisiinariliiton sivuilta: https://medisiinariliitto.fi/tyoelama/
Vielä ollaan linjoilla! Kyllä lääkis- ja lääkäriasiat edelleen kiinnostaa. Myös tämä sinun kahden työn ja lapsiarjen pyörityksen yhdistäminen kiinnostaa. Tämäkin oli kiva postaus. Tsemppiä loppurutistukseen!
Hei kiva kuulla että siellä ollaan! Yritänpä näitä mainitsemiasi aiheita tuoda esiin postauksissani.