Omenanpoimintaa ja muutenkin mukava päivä

sisältää *tähdellä merkittyjä mainoslinkkejä

Meiltä löytyy pihasta vain yksi omenapuu eikä se ennen tätä vuotta ollut tehnyt kummoista satoa. Nyt omenoita on ensimmäisen kerran runsain mitoin ja jopa vähän riesaksi asti. Ilmeisesti meneillään on hyvä omenavuosi, vai kuinka? Meillä peurat ja rusakot hiipivät mielellään pihaan syömään puusta pudonneita herkkuja, joten päivittäin pitäisi ehtiä noukkia maasta kypsät ja siistit yksilöt, etteivät ne mene parempiin suihin.

Vaikka kyllä tästä sadosta taitaa riittää hyvin metsän asukeillekin. En ole innokas säilöjä, joten nämä omenat syödään tuoreena tai leivotaan piirakoihin.

Äitiään päätä pitemmäksi venähtänyt teinipoika on erinomainen apu omenanpoiminnassa.

Lajike on ’Sariola’, melko myöhään syksyllä kypsyvä, mehukas ja sopivan hapokas vaikkapa juuri niihin piirakoihin.

Tästä tuli muutenkin kiva päivä. Aloitin aamuvuorolla ja otin sen jälkeen makoisat päiväunet taaperon kanssa. Mies oli loppupäivän töissä, joten omenanpoiminnan jälkeen pakkasin sakin autoon ja hurautimme kaupoille. Päätin skipata ruoanlaiton ja menimme ostarilla Chico’siin. Kaksivuotias on ehkä siinä hankalimmassa mahdollisessa vaiheessa ravintolareissujen suhteen, mutta pärjäsimme yllättävän hyvin, vaikka ruokaakin jouduttiin hetken odottelemaan. Edes ruutua ei tarvittu, vaikka en ole mitenkään ehdoton sen suhteen, etteikö ruutuajallakin voisi tarvittaessa tilanteen rauhoittaa. Kotimatkalla nappasimme mukaan irtokarkit, ja ilta on kulunut paljuillessa ja elokuvaa katsoessa.

Omenanpoiminta-asuni koostui *Fjällrävenin Övik-flanellipaidasta (*joitain värejä myös täällä), *Lindexin farkuista, *Gantin kevytuntuvaliivistä sekä Adidaksen tennareista. Ostin pojille alkusyksystä ruudulliset flanellipaidat ja aloin kaivata sellaista itsekin. Fjällrävenin mallissa on kaunis naisellinen leikkaus ja paksu laadukas materiaali – tätä varmaan tulee käytettyä paljon syksyn ja talven ulkoriennoissa.

Nyt täytyy painua pehkuihin, sillä aamuvuoro odottaa taas huomenna. Kaunista syysviikonlopun jatkoa sinne puolen ruutua!

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - työelämässä luonnontieteiden moniottelija, siviilissä osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

arkistojen aarre

Miten pyrin hallitsemaan stressiä

Tehdään heti alkuun selväksi, etten ole supernainen. Minulla on vielä paljon tekemistä ajankäytön ja stressinhallinnan suhteen. Aiemmin pidin itseäni ihmisenä, joka ei vähästä stressaannu, mutta nyt…

keskustele

2 kommentti(a)

  1. 9.22.24

    Mulla on tuosta paidasta sininen versio. Tykkään siitä tosi paljon sen pehmeyden ja mallin vuoksi. Viime viikolla tuuletin paitaa tuntureilla metsästysreissulla ja oli hyvä valinta siihenkin puuhaan.

    • 9.23.24
      lisbet said:

      Puntaroin pitkään eri värejä ja sininen oli toinen suosikkini. Paita on varmasti ollut tunturissa kuin kotonaan mutta menee se tosiaan täällä Vantaallakin 🙂