Tänään on otettu hissukseen, tepasteltu mukavissa lempivaatteissa, purettu matkalaukkua ja syöty lihapullia päivälliseksi. Energiatasot ovat olleet matalalla – siis tasolla en-jaksa-nousta-portaita-yläkertaan-pestäkseni-hampaat. Suunnitelmissa on aikainen nukkumaanmeno ja toivottavasti hyvät, yhtenäiset yöunet.
Yöheräily on vaivannut minua säännöllisesti viime aikoina. Tyypillisesti herään aamuyöstä kolmen-neljän aikoihin enkä nukahda uudelleen. Siinä onkin sitten hyvä vatvoa potilastapauksia, menneitä möhläyksiä ja epäselvää tulevaisuutta. Nykyään nousen usein suosiolla jalkeille, luen hetken kirjaa tai jotain, ja menen takaisin sänkyyn vasta kun väsyttää taas. Toisaalta väliin tulee monta hyvää yötä, jolloin en herää kuin hetkeksi etsimään taaperon kadonnutta tuttia, eli aivan lohduton tilanne ei ole. Yöheräily lienee myös klassinen vaihdevuosioire, mutta ihan vielä en usko siitä olevan kyse. Sen sijaan aamuyön valvominen on minulle tuttu seuralainen aiemmista stressaavista elämänjaksoista – ja toisaalta myös seurausta kuluneen parinkymmenen vuoden aikana tehdyistä sadoista aamuvuoroista. Keho on tottunut siihen, että jos herään klo 03.30, se on merkki töihin lähdöstä. Se piristyy, reipastuu ja toteaa: lähdetään!
Tällä hetkellä kuormittaa runsas töiden määrä, opinnot ja kiireinen arki, mutta onneksi vain tilapäisesti. Vuodenvaihteen jälkeen en aio tehdä näin paljon töitä. Kaiken keskellä blogi tahtoo jäädä jalkoihin, ja moni suunniteltu postaus on jäänyt tekemättä. Joko on kiire tai väsyttää tai kuvausvalo on jo karkaamassa työpäivän päätteeksi. Esimerkiksi viime viikonlopusta, jolloin matkasimme miehen kanssa häihin Kuhmoon, ei lopulta tullut otettua yhtään kuvaa. Se on hieman sääli, sillä kyseessä olivat Kalevala-teemahäät, joita varten vuokrasin muinaispuvun upeine koruineen. No, semmoista se joskus on. Ehdimme juuri ja juuri vaihtaa vaatteet hotellilla ennen häitä, ja seuraavana päivänä olikin kiire takaisin kotiin vapauttamaan lapsenvahteina olleet isovanhemmat. 14 tuntia ajamista yhtenä viikonloppuna, huh!
Hissuttelupäivän asuna vanha *luottomekko Lexingtonilta ja *Shepherd of Swedenin Evelina-tohvelit.
Nyt laitan toivoni tulevan yön uniin ja siihen, että huomenna olisi energisempi olo, kuullaan.
Tämä lapsiperhe-elämänvaihe on muutenkin kuormittava, ja sinulla on lisäksi kaksi työtä ja opinnot siihen päälle. Ei ihme että unet kärsii. Ei varmaan juuri lohduta, mutta et ole ainut. Nuku hyvin, kauniita unia❤️
Kiitos<3 Tämän päivän päikkärit hieman korjasivat univajetta, kun oli pari aamuvuoroakin taas pakkaa sekoittamassa. Toivottavasti sielläkin unet sujuvat hyvin. Lapsiperheiden vakiopuheenaihe, uni! 🙂