Puhtaalta pöydältä

Ulkona pakkaslumessa puhdistettu matto ja siivottu olohuone hetkeä ennen kuin taapero levitti lelut ympäriinsä, teini kuoriutui treenivaatteistaan divaanille ja sohvatyynyt mystisesti liukuivat lattialle.

Mitä te olette tehneet tänään loppiaisena? Täällä ei ole ollut erityisen merkityksellinen päivä. Pitäisi kai kehittää jonkinlainen loppiaisperinne, joka juhlavasti päättäisi joulunajan. Kuusen poisvienti ja yleinen siivouspäivä ei tunnu palvelevan tuota tarkoitusta. Toisaalta pidän siitä, kuinka vähitellen ollaan palaamassa arjen tuttuihin ja helpottaviin rutiineihin. Pojat ulkoilivat kavereidensa kanssa, mies oli töissä, illallisen (lämmittävä kanakeitto, johon laitoin kukkakaalin sijaan vihreää paprikaa) söimme kaikki yhdessä saman pöydän ääressä ja sitten saunoimme. Huomenna palaan itsekin töihin aamuvuoron merkeissä, koulu alkaa ja pieni menee päiväkotiin. Kiitos kouluruokailu, päivähoito ja järkevät nukkumaanmenoajat! Rytmit ovat meillä kaikilla olleet vähän mitä sattuu. Parhaiten rytmin sekoittamisessa on tieysti kunnostautunut puolen päivän paremmalle puolelle nukkunut teini, mutta myös taaperoa on ollut vaikea saada nukkumaan päiväunia. Silläkin on vaikutusta, että luovuimme lopullisesti tutista joululoman alkajaisiksi, minkä jälkeen taapero on muodostanut vieressä pötköttävästä äidistä uuden uniassosiaationsa. Toivon vain, että arjen rutiinit korjaavat tämänkin asian.

Uuden vuoden lupauksia en varsinaisesti tehnyt, siihen vuodenvaihde tuntuu aivan liian työläältä ajankohdalta. Mutta hyviä aikeita minulla on senkin edestä. Terveellisempi, kasvispitoisempi ruoka ja itsensä liikuttaminen ovat monen muun tapaan tapetilla tähän aikaan vuodesta. Loppuvuoden kiireet ja sairastelu johtivat siihen, etten ole pystynyt ylläpitämään edes tavanomaista kävelylenkkien rutiiniani. Ja vaikka sainkin syksyllä tehtyä muut puuttuvat opinnot lisensiaatin tutkinnostani, tutkielma odottaa edelleen suurelta osin kirjoittamistaan.

En kuitenkaan kaavaile mitään räjähtävää alkua tähän ensimmäiseen arkiviikkoon, vaan pikemminkin lempeää laskeutumista rutiineihin, joita pyrin hiomaan vähitellen toivottuun suuntaan.

Kyllä minulla kuitenkin yksi lupauksen tapainen on, mutta painin itseni kanssa, viitsinkö kirjoittaa siitä teille. Haluaisin nimittäin päivittää blogia tänä vuonna joka päivä. Se on oikeastaan ollut haaveeni blogin alusta alkaen, mutten ole koskaan yltänyt lähimaillekaan. Päivittäisessä bloggaamisessa on tietysti laskettava rimaa ja joskus tyydyttävä vain lyhyisiin terveisiin. En tiedä, onko se lukijoiden kannalta erityisen ystävällinen tapa blogata. Toisaalta muistan, miten blogien ollessa vielä pinnalla oli mukavaa, kun tiesin eräiden suosikkibloggaajieni julkaisevan uuden postauksen joka päivä, satoi tai paistoi. Ennen kaikkea tämä projekti on jotain, jonka haluan tehdä itselleni, ja dokumentoida yhden kokonaisen vuoden blogiin. Ja jos se ei onnistu, eipä siitä ole itseään tarvetta ruoskia.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja kuullaan siis huomenna!