Tänään ajattelin näyttää teille jotain, jolla olen viime aikoina leikkinyt. Kyseessä on Midjourney, yksi monista ohjelmista, joilla voi luoda kuvamateriaalia tekoälyn avulla. Kukaan on tuskin voinut välttyä tekoälyn kuvasovelluksilta viime vuosina. Tulokset ovat jo niin hyviä, ettei kuvaa katsoessa välttämättä tajua sen olevan tekoälyn luoma. Toisaalta on myös havaittu, että tekoälyn tuotokset saattavat ärsyttää ihmisiä, etenkin jos he aluksi erehtyvät luulemaan sitä aidoksi.
Itseäni kiinnostavat kuvat nimenomaan bloggaamisen näkökulmasta. Yksi testailemani asia on se, pystynkö toisintamaan omat kuvani vain tekoälylle kuvailemalla. Aloitetaanpa tutulla viimeaikaisella otoksella.
Kyllä heissä jotain samaa on, vai mitä? Jälkimmäinen kuva on luotu Midjourneyssä kehotteella
A 46-year-old woman with dark brown medium length hair standing in a modern white kitchen, leaning with her right arm to an all-white kitchen island. She is wearing a bright red college sweater with a white text ”BISOUS” printed on it and a white collared shirt under the sweater. She is also wearing dark navy trousers. She is looking to her upper right and smiling with teeth showing. Photo with Sony a7s, 50 mm, f1.8
Midjourney on sinänsä taitava luomaan ihmishahmoja, mutta hahmot ovat lähtökohtaisesti hoikkia, kauniita ja nuoria. Ikä pitää mainita erikseen, jos aikoo saada yli 25-vuotiaan naisen kuvan. Kuvissa on yleensä myös jotain hyvin amerikkalaista, kuten kuvan keittiö. Tarkemmilla ja edistyneemmillä kehotteilla saa toki parempia tuloksia – olen vielä ihan aloittelija kuvien luomisessa.
Sisustuskuva näyttää hyvin realistiselta ja yllättävän paljon esikuvansa kaltaiselta, vaikka Midjourney haluaa sinnikkäästi piirtää lautaspinon valaisimen tilalle. Tämä syntyi kehotteella
The top of a square white dinner table with a white round ceramic vase with pink tulips in it on the left and a beige Pantone table lamp on the right. On the background a greige vintage cupboard full of white tableware with square glass doors. A black paper star hanging from a handle of the cupboard door. Photo with Sony a7s, 50 mm, f1.8
Olohuonekuva osoittautuu vaikeimmaksi toisintaa, mutta kyllä tunnelma oikeanpuoleisestakin kuvasta välittyy.
A full length photo of a 45-year-old woman with dark brown medium length straight hair standing in a white high-ceiling living room gazing to left. She is wearing a ankle-length leopard slip skirt and cream colored knit pullover with the front hem tucked under the skirt waistband. She is holding a magazine. There is a modern rectangular white fireplace on her left side. A black grand piano and a white leather sofa on the background. A modern wall rug with abstract pattern in blue, grey and black on the back wall. A beni ouarain style rug on the floor. Photo with Sony a7s, 50 mm, f1.8
Aikamoista. Tuskin kukaan osasi kuvitella tällaisten työkalujen olemassaoloa kymmenkunta vuotta sitten. En ole vielä päättänyt, olenko tekoälyn tuomista mahdollisuuksista kuvissa innoissani vai en. On hieman masentavaa, että nyt kun olen panostanut niin paljon valokuvauksen opiskeluun, kuvauskalustoon, kuvankäsittelyyn ja opetellut itsekin olemaan kameran edessä, tekoäly pystyy luomaan jotain samankaltaista käden käänteessä. Toisaalta näen kyllä tekoälyssä paljon mahdollisuuksia, useimmat kuitenkin tällaisessa henkilökohtaisessa kuvapäiväkirjassa huonosti hyödynnettäviä. Sekin on mahdollista, että geneerisen tekoälykuvaston yleistyessä jonkun itse ottamat kuvat oikeista asioista nousevat arvoon arvaamattomaan.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Entä jos tuo jälkimmäisten kuvien nainen alkaisi bloggaamaan, ottaisi teidät mukaan arkeensa ja matkoilleen, esittelisi kotiaan ja vaateostoksiaan ja juttelisi kuin ystävälle? Lukisitteko?
Ohhoh, saattaisi mennä läpi nämä tekoälykuvat äkkiseltään vilkaistuna! Kieltämättä hurja ajatus, että annettaisiin tietokoneen luoda kuvauksen perusteella kuvia ja esiteltäisiin ne sitten aitoina. Jotenkin tuntuu että menee se suunnittelun ja toteutuksen ilo vaikka upeita luomuksia olisikin jaettavaksi. Hauska kyllä tuo valaisin – lautaspino 😀
Pahoin pelkään, että tuota aitona esittämistä tai ainakin manipuloituja kuvia on esillä koko ajan. Kylläv Midjourneynkin kanssa askartelu on omalla tavallaan rentouttavaa ja luovaa puuhaa mutta aika erilaista kuin valokuvaus. Vielä on ohjelmilla kuitenkin matkaa täydelliseen lopputulokseen, kuten lautaspino tosiaan osoittaa! Mistä se sen keksi?
Oho, olipa mielenkiintoista! Uskomattomia juttuja tekoäly osaa jo tehdä. En usko, että ihan heti kiinnostaisi lukea ihan random tekoälynaisen blogia, ellei tekoäly sitten olisi ensin luonut hänestä jotenkin itseä erittäin paljon kiinnostavan persoonallisen hahmon…?
Ehkä homma voisi mennä niin, että tekoälylle kerrotaan, millaista tyyppiä haluaa ryhtyä ”seuraamaan” ja sieltähän alkaa sitten tulla kuvia ja päivityksiä tiiviiseen tahtiin. Tuo olisi toteutettavissa jo nyt, lieneekö joku jo tehnytkin.
Pakko myöntää, että mun on todella vaikea tai oikeastaan mahdoton erottaa tekoälyn kuvia oikeista. Vasta jos enemmän rupean syynäämään, huomaan epäaitouksia.
Kysyit huomioita, tein kaksi:
1.) tekoälyn näkemys ikäisestäsi naisesta on paljon iäkkäämmän näköinen kuin sinä olet. Ryppyjäkin kuin lähes kuusikymppisellä!
2.) en olisi itse osannut kirjoittaa noin hyviä ja tarkkoja kuvailuja englanniksi. Ei ihme että sait hyvin esikuviensa veroisia tekoälykuvia, koska olit osannut kuvailla ne tarkasti ja osuvasti!
Vieroksun tekoälyä, enkä haluaisi kuluttaa aikaani lukien tekoälyn luomia blogipostauksia. Vain aito elämä kiinnostaa, ja mielummin vaikka mennyt aika kuin tekoäly.
Kiitos kun olet ahkera blogaaja❤️
Kiitos Laura <3 Minustakin tekoälynainen oli jotenkin nelikymppistä iäkkäämmän näköinen, hyvä että joku muukin on samaa mieltä. Erityisesti ikä on laitettu näkymään käsissä ja kaulassa. Tai sitten se on vain tuo langanlaihuus, joka ikäännyttää 🙂 Midjourney ei tosiaan vielä ymmärrä suomenkielisiä kehotteita, mutta uskon, että tämäkin asia tulee muuttumaan.
Aitous on arvokasta, kun tekniikka antaa tätä nykyä mahdollisuuksia myös muuhun. Ei lopputulos ole pääasia vaan siihen johtanut matka. Hienoa, että olet panostanut valokuvaustaitojesi petraamiseen. Arvostan!
Kiitos! Mietiskelin eilen, että tekoälykuvaston myötä kuvien ”massatuotanto” varmasti lisääntyy (onhan se jo toki lisääntynyt, kun kaikki kantavat huippulaatuista kameraa nykyään puhelimessaan). Mutta kenties arvostamme oikeita kuvia niin kuin nyt arvostamme vaikkapa käsinneulottua puseroa tai siveltimellä maalattuja astioita.
Mielenkiintoinen postaus, aihe on ajankohtainen ja ristiriitaisia ajatuksia herättävä. Tekoälyn kanssa on eettinen ongelma siinä, että useimpien ”data base” perustuu luvattomaan tiedon käyttöön eli minkäänlaisia lisenssejä tms ei ole olemassakaan, eikä generoituun kuvaan tule esimerkiksi tietoa, mistä ja kenen ottamasta kuvasta on lisätty asia kuvaan. Esimerkiksi Adobella metadataan tulee tieto, kenen kuvasta vaikkapa sateenvarjon alla oleva ihminen on, jos lisäät sellaisen photarissa omaan kuvaasi. Moni taiteilija on myös huolissaan tästä, koska osa ”tekoälytaiteilijoiden” tuotoksista on käytännössä lähes täysin sama kuin heidän oma työnsä, sillä erolla et vesileimat ja signeeraus on poistettu. Moni taiteilijakin on käyttänyt vuosikausia tullakseen siihen pisteeseen, missä he nyt ovat.
Yksi eettinen ongelma on myös se, että tekoäly vie todella paljon energiaa ja tuottaa päästöjä, varsinkin kun ihan perusihmisetkin käyttävät koko ajan enemmän ja enemmän tekoälyä sellaisiinkin asioihin, mitkä selviäisi Googlesta tmv. Mielenkiinnolla odotan EU:n rajanvetoja tämän tiimoilta.
Itse mietin myös tätä, et oikeastiko me ihmiset haluamme, että tekoäly tekee juuri ne luovat ja iloa tuottavat asiat? Minusta olisi järkevämpää opettaa tekoälyä esimerkiksi tunnistamaan syövät ja sairaudet ennen kuin ne puhkeavat kunnolla (tätä yrittävät tehdä ja ovat onnistuneetkin bongaamaan rintasyövän, ennen kuin se näkyi testeissä). Olisi hienoa, jos tekoäly voisi olla avuksi sellaisissa asioissa, mitkä ovat raskaita, aikaa vieviä ja auttamaan erilaisissa töissä, ei viemään koko aloja pois. Hmm, tästä aiheesta riittäisi juttua enemmänkin, mutta aika näyttää miten tekoäly kehittyy ja millä tavalla sitä voisi käyttää vastuullisemmin, sekä hyödyllisemmin tulevaisuudessa. 🙂 Mukavaa viikonloppua!
Kiitos hyvästä puheenvuorosta, Milla! Asia on todellakin jopa pelottavan ajankohtainen, kun taas viime päivien uutisia seurailee. Tekoälyä ei varmaankaan pysty valjastamaan vain hyvään käyttöön, vaan kuten aina uuden teknologian kohdalla, siitä muokataan monenlaisia työkaluja – toiset pelastavat henkiä, toiset auttavat rikollisia. Huolestuttavaa on se, miten tämänkin teknologian kohdalla lainsäädäntö on raahannut perässä, kuten se aikanaan oli tuskallisesti jäljessä esim. somealustojen kasvaessa.
Tosi mielenkiintoinen postaus! Käyn näitä työreissun jälkeen läpi..
Tekoäly kiinnostaa mua työmielessä tosi paljon ja käytän sitä siellä sisältöjen tuottamiseen oikeastaan päivittäin. Usein olisi tarve hyville kuvituskuville ja sen kautta olen tajunnut, että tästä voi innostua yhtä paljon kun valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä aikanaan. Mikrobitissä oli muuten tosi hyvä vertailu tekoäly-kuvaohjelmista aika vasta ja siinä oli hyvin avattu myös noita kehotteita.
Midjourney ei ole mulle tuttu, voiko siellä käyttää omia kuvia tekoälyn opetukseen? Mua kiinnostaisi opetella myös sen kautta kuvien luomista.
Voin kuvitella, että tämä olisi jotain, jota voisit hyödyntää työssäsi ja josta voisit henkilökohtaisestikin innostua. Olen käyttänyt kuvia luovista tekoälyohjelmista vain Dall-e:tä (se ei ainakaan silloin osannut luoda ihmisiä, vaan hahmot olivat todella deformoituneita) ja nyt harjoitellut Midjourneyn käyttöä. Käsittääkseni Midjourneytä voi kouluttaa omilla kuvilla, mutten ole itse kokeillut. Olen tosiaan ihan alkumetreillä tässä. Netistä löytyy onneksi hyviä oppaita, pitääpä kurkata myös tuo Mikrobitin artikkeli. On kieltämättä sellainen olo, että tekoälyyn on pakko tutustua, ettei aivan putoa kelkasta, kun työelämäänkin se hiipii joka suunnalta.