Kun pieni lapsi nukkuu,
se täyttää yhden kokonaisen huoneen.
– Risto Rasa
Muistatteko vielä Mila’s Daydreams -blogin? Kansainväliseksi ilmiöksi vuonna 2010 nousseessa blogissa suomalainen äiti Adele Enersen otti kuvia lattialla nukkuvasta lapsestaan, jonka ympärille oli lavastettu fantasiamaailmoja. Blogin alkuperäiset kuvat on sittemmin poistettu, mutta Adele Enersen solmi Milan päiväunista julkaisusopimuksen, jonka tuloksena syntyi kirja When My Baby Dreams.
Esikoiseni on suunnilleen saman ikäinen kuin Adelen nukkuva Mila. Muistan vanhempainvapaalla katselleeni blogin kuvia univelkaisena, nuutuneena ja katkerana siitä, että jonkun lapsi saattoi nukkua niin pitkään ja sikeästi, että äidillä oli sekä aikaa että luovaa mieltä moiseen. Itse en voinut luottaa siihen, että kun lapsi nukahti, tiedossa olisi tuntien mittainen unijakso. Olin juuri se äiti, joka heijasi kaupassakin tyhjiä ostoskärryjä edestakaisin hätääntyneen näköisenä.
Kun kuopuksen tulo maailmaan lähestyi, ajatukset alkoivat taas liikehtiä levottomasti vähäunisen vuoden pelossa – kirjoitin blogissakin aiheesta. No, miten tulokkaan ensimmäinen viikko on mennyt? Hän on syönyt ja nukkunut. Nukkunut tyytyväisenä, ympäristön melusta välittämättä, joskus jopa kuuden tunnin jaksoja. Syönyt, seurustellut ehkä vähän, nukkunut taas. Mies ja minä olemme ymmällämme.
Ihan pikkuisen pelkään rikkovani taian, kun kirjoitan asiasta. (Ensi yön varmaankin kanniskelemme selkä kaarella huutavaa pienokaista.) Mutta en ajattele sitä nyt. Onhan lapsen kasvattaminen joka tapauksessa sarja erilaisia, toinen toistaan seuraavia vaiheita. Olen niin onnellinen, että sain kokea tämän. Samalla lähetän lämpimät terveiset kaikille valvoville vanhemmille, tiedän miltä teistä tuntuu.
Minulla kävi aikoinaan myös juuri näin – ensimmäisen lapsen kanssa valvottiin yöt ja päivät – muistan vieläkin ne kauppareissut, kun työnsin kurassa ja rännässä tyttöä vaunuissa pari tuntia ulkona ennenkuin uskaltauduin kauppaan – ja eikös hän siellä kuitenkin herännyt. Koko suvun voimin hyssyteltiin välillä. Ja sitten tuli poika, joka nukkui kuin enkeli. Niin erilaisia ovat vauvat♥
Oi, kohtalotoveri. Mikähän siinä on, että usein se on kuitenkin se jälkimmäinen, joka nukkuu paremmin?
Voi miten kaunis kuva!
Hih, muistan tuon epäuskoisen fiiliksen kun nuorimmaisemme nukkui myös alusta saakka kuin ”äijä” 😉 Kahden ensimmäisen kanssa on valvottu, kanniskeltu, heijattu, silitelty uneen.. ehkä ne kuopukset tietävät, että kotona on muita lapsia ja päättävät päästää vanhemmat vähän helpommalla =)
No ei, mutta ihanaa kun saatte viettää levollista vauva-arkea ja aikaa ja energiaa jää myös muulle perheelle ja muille askareille!
Nin ja lämpimät onnittelut vielä, meinas ihan unohtua!
Kiitos onnitteluista! Täällä nukutaan edellen hyvin – välillä tosin vieläkin pelkää tekevänsä jotain niin, että vauva menee ”rikki” ja valvominen alkaa…
Ihana kuva <3
Tulipa muistot mieleen myös tästä sun kirjoituksesta. Meilläkään ei tyttö vauvana nukkunut puolta tuontia pidempään kerrallaan ja ihmettelin myös silloin noita samoja kuvia 🙂
Meillä tyttö heräsi just sillä sekunnilla, kun vaunut pysähtyivät tai poistuin huoneesta.
Se tunne, kun luulet juuri nukuttaneesi vauvan, istahdat rentoutumaan sohvalle tv:n ääreen ja makuuhuoneesta kuuluu ”byääh”…
Hurjasti onnea sinne koko perheelle uuden perheenjäsenen johdosta! Voi, miten suloiselta hän näyttääkään!
Pystyn niin samaistumaan ajatuksiisi. Kun Millas’s Daydreams nousi tietoisuuteeni, kuljin yhä sumussa, jonka esikoisen vauva-aika päälleni laski. En pystynyt käsittämään, että vauva voi oikeasti nukkua, omani kun nukkui sellaisen tunnin yhteen putkeen maksimissaan. Senkin ehkä kerran kaksi ensimmäisten kuukausien aikana. Olin totaalisen sekaisin ja harhainen, eikä se olotila kovin nopeasti mennyt ohi.
Kun nyt olen tämän toisen kanssa kokenut ihan uudenlaisen vauva-ajan, tunnen olevani rikas; onhan minulla nyt kokemusta erilaisista ääripäistä.
Toivotaan, ettei taika raukea, skarpista äidistä on huomattavasti enemmän iloa!
Kiitos Emilia! Eikä silloin, kun oma esikoinen nukkui, olisi tullut mieleenkään nostaa häntä pois sängystään ja ruveta järkkäilemään ympärillä!
Miksi joku nukuttaisi lastaan lattialla vain että saisi itse ottaa jotain kuvia? Kuulostaa aivan kamalalta, äidin omista intresseistä lähtevältä ajatukselta. Meillä lapset on aina nukkuneet hyvin ja yhtäjaksoisesti (eli vajaa 2 kk:n ikäisenä nukkuneet läpi yön). Omissa sängyissään, aina samaan aikaan. Hyvin monet vauvojen (lasten) univaikeuksista valittavista osoittautuvat olevan näitä perhepeti-hörhöjä joilla ei ole mitään rutiineja 🙂 Toki vauvalla voi olla myös koliikki, mille mitään ei kai voi tehdä. Mutta se alkaa yleensä n. parin viikon iässä, ei aiemmin.
Ei Milan äiti tietenkään nukuttanut lastaan lattialla, vaan siirsi hänet matolle kuvan ottamisen ajaksi:D Mukava kuulla, että sinulla on ollut tarkka rytmi ja hyväunisia lapsia. Oman kokemukseni perusteella ei hyvä- tai huonounisuudesta kuitenkaan voi kiittää tai syyttää vanhempia. Kaikki varmasti tekevät parhaansa, jotta nukuttaisiin hyvin, lapset taas ovat kaikki erilaisia.
Kävin katsomassa noita kuvia ja täytyy sanoa että voisin itsekin laittaa vauvan hetkeksi lattialle, jotta saisin tuollaisen kuvan otettua.. Se että niin tekee usein ei mielestäni ole oikein vauvaa kohtaan. Jos vauva nukkuu hyvin, antaisin nukkua enkä siirtelisi/räpsisi kuvia yhtä soittoa.
Olen samaa mieltä kanssasi että lapsen hyvä- tai huonounisuus lähtee lapsesta itsestä ei vanhemmista, eikä ketään voi tästä suoranaisesti kiittää tai syyttää. Toisaalta aina ei pidä myöskään lasta ”syyttää” huonouniseksi, koska lapsen unta voi monin eri tavoin edesauttaa tai vastaavasti häiritä. Monet, jopa usean lapsen äidit eivät ole millään tapaa tietoisia keinoista edesauttaa lapsen unta, vaan noudattavat esim. neuvolan ohjetta ”anna lapsen nukkua kun se haluaa” ja metsään menee..
Mutta tämä ei varsinaisesti liittynyt blogiisi jossa on kauniita seesteisiä kuvia ja ihana tunnelma. Nauti pienestä vauvastasi!
No tuosta olen samaa mieltä, että hyvää unta voi monin tavoin edesauttaa – toisaalta uskon, että ne, joilla uniongelmia esiintyy, tulevat kyllä yrittäneeksi kaikki keinot unien parantamiseksi, sen verran rankalta univaje tuntuu.
That baby is absolutely the most precious baby I have ever seen!
xx Erin
Thank you <3
Aivan ihana kuva! Kaunista! Hienoa, että vauva-aika on alkanut nyt parempiunisesti.
Lämpimät onnittelut pienokaisen johdosta!
Kiitos onnitteluista!
Hei,
Oletko ollut tyytyväinen tuohon valkoiseen nahkasohvaan?
Samainen sohva on haaveissani, mutta mietityttää onko se vaikeasti hoidettava. :S
– Emmi
Kyllä siinä jäljet näkyy ja pientä tummumista tapahtuu, varsinkin, kun sohvat toimivat esikoisen autoleikkien alustana. Toisaalta puhdistaminen on helppoa, itse olen pyyhkäissyt sohvat kerran pariin viikkoon Ikean Absorb-nahanpuhdistusaineella. Toistaiseksi kaikki on lähtenyt, mitä on tullutkin.
Kiitos vastauksesta! Saanen vielä kysyä mistä tuo ihana vihreä viltti on? 🙂
– Emmi
Sen on äitini kutoma, minustakin aika ihana:)