Hei hetken tauon jälkeen. Istun paraikaa autossa matkalla Kuusamoon – loma! Hihtolomalle lähtöä edeltävät päivät ovat yleensä varsin puuhakkaita: pakattavaa rittää ja aina tuntuu myös jokin varuste käyneen pieneksi niin että on lähdettävä haravoimaan urheilukauppojen tarjontaa. Auton ja suksiboksin lastaaminen on oma lukunsa, mutta nyt luotamme, että jokainen sauva, suksi, mono ja hanska on mukana, kolme lasta istuu ainakin tällä hetkellä sopuisana takapenkillä ja enimmäinen etappi on lounas Mikkelissä Ramin Konditoriassa (loistava lounaspaikka vitostien varrella, kiitos vinkistä S!).
Postauksessa kuvia toisesta viime viikkoina kiireisenä pitäneestä jutusta, nimittäin meillä oli hoitokoirana suloinen seitsemänkuinen corgityttö. Muutama vuosi sitten pojat kovasti pyytelivät meillekin koiraa, mutta sen sijaan tulikin pikkusisko. Nyt saimme viikon verran maistaa koiraperheen elämää. Koiravieras sujahti kyllä ihan mukavasti perhearkeen, pojat ulkoiluttivat sitä ahkerasti ja kaksivuotias oli innolla mukana leikityksessä. Etukäteen hieman jännitti, miten kuopus ja koira tulisivat keskenään toimeen, mutta molempien osalta luonteet tuntuivat sopivan yksiin. Suurinta stressiä aiheutti se, miten pitää tytön lelut pois lattialta ja pois pienen koiran suusta.
Koiraviikolla oli upean keväisiä päiviä ja lumetonta, joten kävimme myös pitemmillä lenkeillä maastossa. Voin hyvin kuvitella, miten ihanaa on mennä oman koirakaverin kanssa metsässä ja kenties pitää lemmikkiä vapaanakin. Pienen hoitokoiran kanssa näin ei tietenkään voinut tehdä.
Toisaalta viikko oli sen verran puuhakas kaiken tämän muun pyörityksen keskellä, että yhdessä miehen kanssa totesimme, että meille ei taida olla tulossa koiraa, ei ainakaan hetkeen.
Palaan pian lomakuulumisin. Mukavaa uutta viikkoa sinne suunnalle!
