Ihanaa tämä päivä päivältä lisääntyvä vehreys – kuin suoraan Suvivirrestä! Toukokuun lopulla huomaa muistelevansa omia päättäjäispäiviään: sitä keltaista rimpsumekkoa, jonka sain pukea tokaluokan kevätjuhlaan; superhyvää jäätelöä, jota söin kävellessäni kotiin todistus kainalossa – siinä paperissa on edelleen tahrat muistona; liikutuksen kyyneleitä omissa lakkiaisissani. Saapa nähdä, millaisia päättäjäismuistoja muodostuu reilun viikon päästä, jolloin kaavailen vielä näin raskauden loppumetreillä uskaltautuvani Pohjanmaalle eräisiin tärkeisiin ylioppilasjuhliin.
Näissä merkeissä pyörähtää käyntiin myös Amforan sponsoroima arvonta, jossa voit voittaa kahdesta eri kokoisesta Tri-lehtilautasesta koostuvan setin. Lautasten materiaali on kaunista ja kestävää valkoista vitroposliinia.
Arvontaan osallistut kertomalla kommenttiosastossa oman päättäjäismuistosi. Arvonta on päättynyt. Jätäthän myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan nopeasti yhteyden voittajaan. Sähköpostiosoitetta ei tarvitse jättää kommenttiin, jos olet kirjautunut Bloggeriin ja yhteystietosi löytyvät profiilistasi.
En muista omista päättäjäisistäni juuri mitään, paitsi aikuisiältä valmistumiseni taloushallinnon merkonomiksi 2005. Oli pitkän tauon jälkeen omituista valmistua ja olin ylpeä päätettyäni suuren rupeaman. Olin kuitenkin käynyt kaksoistutkintoa kolme vuotta vaikka tuosta merkonomiksi valmistumisesta piti vielä odottaa puoli vuotta ylioppilaaksi pääsyä. Siitä tuntui oikeastaan vasta elämä alkavan. 🙂
Ylioppilasjuhlapäiväni oli niin kylmä, että kulkueiden ja sankarihaudoila seisoskelun jälkeen kotiin päästyäni oli pakko vetää villasukat jalkaan. Todistusaineistoakin tuosta on. Valokuvassa jossa Ukkini pitää minulle puhetta on jalassani harmaat villasukat. Tuona päivänä paleltuneet pikkuvarpaani muistuttavat tapahtuneesta kylmemmillä keleillä, jolloin pikkuvarpaiden tunnottomuus palauttaa päivän mieleeni. Ikimuistoinen päivä siis 🙂
-johanna-
Lakkiaisista on jäänyt hyvät muistot. Päällimmäisenä muistona se ylpeys omasta lakista ja koko valmistuvasta ryhmästä. Se oli hieno hetki. Tutkinnon suoritus myöhemmin oli tietenkin myös hieno hetki, mutta jollain tapaa se lukion päättäminen on jäänyt paremmin mieleen 🙂
Lakkiaiset ovat jääneet päällimmäisenä mieleen. Lakkiaispäivää oli odotettu kovasti. Juhlittiin, niin sukulaisten, kuin kavereidenkin kanssa, päivä meni kamalan nopeasti ja muistan vieläkin sen pienen pienen kivun poskipäissä, kun hymyilin koko päivän ja toistin sanaa kiitos 🙂 Suunnitelmissa oli pieneltä paikkakunnalta Pohjanmaalta rakkaan harrastuksen perässä Ouluun muutto…ja ilmassa oli jotain omituista odotuksen taikaa…joskus vieläkin vanhemmalla iällä toivoisi samanlaisia perhosen väristyksiä vatsan pohjaan 😉 Valmistujaisia, en ole tuon lakkiaispäivän jälkeen vietellyt yliopiston todistuksenkin tilasin postiin ja huokaillen join itsekseni valmistujaiskahvit 😀
Onpa kauniit astiat, kokeilen onneani! Lapsuudessa koulun päättymiseen liittyi paljon haikeita tunteita: herkistävä Suvivirsi ja kavereiden kaikkoaminen kukin omille mökeilleen ja leireilleen, mutta toki edessä siintävä vapaa kesä tuntui jo silloin hienolta. Lakkiaisia vietin ulkomailla asumisen takia kaikista kavereista poiketen syksyllä, missä oli sekä hyvät että huonot puolensa. Useampi vieras pääsi paikalle, mutta joulukuun viimassa värjöttelystä oli kyllä glamour ja normaalilakkiaisiin kuuluva kevään taika kaukana. Ammattikorkeasta valmistuminen taas oli sellainen drive-in -tilaisuus: paperit kouraan ja ulos. Kivoja muistoja, mutta ei mitään elämän kohokohtia sitten kuitenkaan. 🙂
Hahaha, ihan naurattaa omat päättäjäiset eli ylioppilasjuhlat. Silloin Mika Häkkinen ajoi formuloita ja oli ratkaiseva ajo juuri tuona päivänä. No kaikki vieraat sitten katsoivat valmistujaisissani televisiota ja kannustivat Mikaa. Ja Mika voitti! 😀
Omista lakkiaisista muistan koko juhlan miettineeni kuinka kauhea vessahätä oli ja miksi en käynyt ennen juhlan alkua, heti lakkien jaon jälkeen säntäsin ensimmäiseen vapaaseen vessaan. Ehdin jo kaikkien lauluesitysten aikana miettiä että lakki ei varmaan mahdu päähänkään kun on kupla otsassa. Ja ihaninta oli mummon tekemät juhlaruuat, hän oli tehnyt kaiken ja niin kauniisti. Parhaita päiviä elämässä!
Omissa ylioppilasjuhlissani oli parasta se, että niin moni kaukainenkin sukulainen ja ystävä jaksoi tulla juhlistamaan valmistumistani kuumana kesäpäivänä! Vietimme kaksipäiväiset juhlat, sillä tulijoita oli niin reilusti. Toisena päivänä illan päätteeksi suuntasimme kohti uutta kaupunkia ja muutimme ensimmäistä kertaa omaan kotiin poikaystäväni kanssa. Jotenkin oli häkellyttävää, kun tuo kaikki tapahtui niin nopeasti – ensin ylioppilaaksi ja seuraavana päivänä muutto vieraalle paikkakunnalle ja pääsykokeisiin kouluun, josta sittemmin valmistuin tradenomiksi. Tradenomiksi valmistuessani valmistujaisiini osallistui koko suku samalla ilolla kuin aiemmin valkolakkia vastaanottaessani. Kevään juhlat ovat niin ihanaa aikaa, niistä on jäänyt niin paljon hyviä ja ihania muistoja.<3
Parhaiten muistan ylioppilasjuhlani kymmenen vuoden takaa. Sää oli kolea ja sateinen, kiharatkin suoristuivat jo puoleen päivään mennessä ja korkkarit vettyivät pilkullisiksi… Mutta voi sitä tunnelmaa, vapautta, uuden elämänvaiheen kynnyksellä olemista ja tulevaisuuden odotusta. Kaikki avoinna, siinä on iloa ja pelkoa sekaisin.
Lakkiaiset ovat varmaan parhaiten jääneet mieleen. Suuri sali täynnä omaa vuoroansa jännittyneinä odottavia, mutta ylpeitä ja elämässä eteenpäin lähteviä ihmisiä.
Hei,
Ammattini puolesta minulla on hurjan paljon muistoja päättäjäisistä. Jäätelö, todistus, ilo ja pieni haikeus. Suvivirsi, hyvästit, ja jännitys. Ruusut, juhlakengät ja riemu.
Tulen tosi iloiseksi, jos voitan.
Oikealta vasemmalle: if.asaav@mlohnnor.idieh
omat ammattikoulupäättäjäiset oli että todistuksen haun jälkeen tavarat kasaan ja samana iltana muutto helsinkiin, seuraavana aamuna klo 8 eka työ päivä. että sellaset juhlat. parturipirjo@suomi24.fi
Parhaiten muistuu mieleen ”lakkiaiset” eli merkonomin tutkinnosta saatu ylppärilakin näköinen tupsullinen hieno lakki 😀 Valmistujaisjuhlat olivat siltä osin mielenkiintoiset että samalla myös valmistumisen johdosta vieraille selvisi että odotin esikoistani 🙂 Sain onnitteluja tuplaten, ammattista sekä tulevasta vauvasta! :)Onnea riitti kylliksi ja juhlat olivat mukavat. Vieläkin joku sukalainen valmistuijaskuvaa katsellessa toteaa että kyllä, nainen on parhaimmillaan raskaana :DDDD
Mun omista ylppäreistä ei oo kun muutama vuosi aikaa, mut olihan se aika fiilistilanne, kun sillä omalla lukioporukalla vedettiin lakit päähän, varmasti sellanen hetki, jonka muistaa ihan aina! Ainoa kamala asia varmaan oli, kun kaverilla oli ihan samanlainen mekko kuin mulla!
Päättäjäiset kuuluvat edelleen kesäni alkuun: Opettajana pääsen laulamaan suvivirren joka kevät, tosin nykyään ruotsiksi. Parhaat muistot ovat oikeastaan päättäjäisten jälkeisistä hetkistä, kun kesäloma on edessä ja kaikki ovat rentoutuneita. PS Amforan tuotteet ovat aivan ihania, meillä esim. lautaset ja kahvi- & teekupit ovat käytössä päivittäin.
Omista lakkiaisista on jäänyt mieleen se helpotuksen ja vapauden tunne. Oli lämmin aurinkoinen sää, tutut ja tuntemattomat vieraat, valtava määrä lahjoja ja paljon kakkua. Päivän kruunasi limusiinikyyti Seinäjoen yöelämään. Oikeasti tuntui, että tästä se kaikki vasta alkaa!
riikka_kujala@hotmail.com
Ala-asteella laulettiin suvivirttä ja ulkona satoi rakeita 😀
t. heidi.sunnari(a)gmail
Kyllä se on se tunnelma jäänyt mieleen, kun suvivirsi laulettiin ja päästiin lomille…aurinko paistoi, linnut visersi, kesä tuoksui (niitä vesisateitahan ei muista)! 😉
Omista päättäjäisistäni muistan kuinka kuulin eturiviin asti äitini nyyhkytykset. Sain myös odottamattani stipednin joka löi niin ällikällä että olin hetken ihan tietämättömänä mihin pitäisi kävellä.
chenille@luukku.com
Ysiluokalla laulettiin Maailmaan mä avaraan, jos mennä voisin vaeltaan jne… tyttöjen kaa ja siihen päätty peruskoulu, se tunnelma mikä oli on jäänyt niin elävästi mieleen! 🙂 Nykysinki käyn vielä melkein joka kevätjuhlan ja joulujuhlan entisessä peruskoulussa, on mukava nähä vanhat opettajani ja kun meillä oli samassa ylä ja ala-aste. 🙂 Mukavia muistoja! 🙂 Osoitteeni: saikku90@gmail.com
Lakkiaispäiväni oli aurinkoinen ja ihanat juhlat ja jatkot yömyöhään. Kuitenkin yliopistosta valmistuminen vie ykkössijan. Aurinkoista kevättä ja iloisia ylppärijuhlia! Minäkin saan juhlia rakkaan sukulaistytön lakkia. Mrs. Flintstone.
Olen ihastellut näitä astioita blogissasi, todella kauniita! Oma muistoni liittyy vahvasti lakkiaispäivään. Mennessäni noutamaan lakkiani lavalta, jännitti niin älyttömän paljon, että näin vain lakkini ja sitä ojentavan opettajan. Kaikki muu ympärillä oli sumeaa. 🙂
Omat muistoni liittyvät lakkiaispäivään. Se päivä oli samalla ihana ja samalla surullinen, koska kaksi luokkatoveriamme menehtyi juuri lakkiaisten alla. Mutta itse juhlasta muistan iiihanat valkoiset korkokengät ja papiljottikiharat hiuksissa, aurinkoisen päivän ja kivat juhlat kotona!
Muistan omat lakkiaipäiväni. Silloin satoi kaatamalla vettä, mutta se ei haitannut, koska se päivä tuntui silloin elämäni suurimmalta ja hienoimmalta päivältä. Juhlia vietettiin sitten kotona sukulaisten kanssa.
Muistan oman lakkiaispäiväni vajaan 20 vuoden takaa hiemna hämmentävänkin teiden erotessa monen tutun kanssa, joiden kanssa oli kuljettu yhdessä jopa ala-asteelta saakka. Olo oli aikuismainen sekä onnellinen! Muistan myös elävästi Pukevasta ostetun lakkiaismekkoni, jota en ole valitettavasti säästänyt. Niin, ja YO-lakki kiristää nykyään, joten sitäkään ei tule käytettyä, mutta varmassa tallessa se on 🙂
Mulle on jäänyt erityisesti mieleen yläasteen päättäjäispäivä. Koulu vaihtoi sen jälkeen nimeä ja oli vuosi 1999, joten olimme ”vuosituhannen viimeiset ysit, ysiysi”, kuten slogan kuului. Muka jo niin aikuisia, mutta kuitenkin vielä teinejä 😉
Lakkiaispäiväni oli kauniin kesäinen ja siitä on aivan ihanat muistot. Juhlat olivat lämminhenkiset ja hauskat ja vieraita oli melkoinen joukko. Illalla suunnattiin Hietsuun ja valkoinen lakkini oli sen reissun jälkeen hiekkatahrainen. Ihana päivä ja iltakin oli hauska!
Mukana arvonnassa!
nittakos@gmail.com
Ala-asteella taisin olla luokaltamme ainut tyttö, joka ei itkenyt kutosen päättäreissä :—)
jupuli@hotmail.com
Minulle tärkein muisto on, kun joka kevät viiletti pyörällä kouluun ja kirkon kohdalla kasvoi iso, upeantuoksuinen tuomi, siitä tiesi, että kohta se loma taas alkaa.
Ihania kuvia keittiöstänne yllä!
Aurinkoista viikonvaihdetta!
Muistan erityisen hyvin ysin kevätjuhlat, koska pidin siellä ensimmäisen puheeni isommalle yleisölle. Muistan päällä olleen sinisen mekon, punaiseksi värjätyt hiukset ja päivänkakkarapinnit(!).
Muistan erityisen hyvin ala-asteen kevätjuhlapäivät. Kuinka ihanaa olikaan mennä äidin kanssa ostamaan uusi mekko. Siinä oli jotain erityistä taikaa. Hiukset laitettiin nätisti ja jännitti mennä hakemaan todistus opettajalta. 🙂 Mekoista erityisesti muistuu mieleen keltainen aurinkomekko, jonka isäni ompeli minulle kevätjuhlaesitykseen, jossa olin aurinkona. Kevätjuhlapäivät ovat erityisesti mielessä edelleen, sillä tulevana luokanopettajana, se päivä säilyttää elämässäni erityisen merkityksen aina. Ja saan olla mukava siinä taiassa myös tulevaisuudessa, opettajan roolissa. 🙂 -Katju
(Niin ja edelliseen lisäys, sähköpostiosoitteeni katju.selkala@gmail.com)
Ikimuistoisimpia ovat ne päättäjäiset, jotka ovat olleet niitä viimeisiä. Muistan erityisen tarkasti niin kuudennen kuin yhdeksännenkin luokan kevätjuhlat sekä ammattikoulusta ja ammattikorkeasta valmistumiset. Kauniita ja aurinkoisia kevätpäiviä kaikki.
Yhdeksännen luokan päättäjäisissä annoimme koko luokan kanssa yhdessä luokanvalvojalle hänen oman rintakuvansa. Valmistin sen erään toisen tytön kanssa niin, että ostimme taimitarhalta oikein suuren soikean ja pitkäpiikkisen kaktuksen, johon askatelimme kasvot, parran ja silmälasit. 🙂 Teos luovutettiin luokanvalvojalle luonnollisesti vasta sitten, kun päättötodistukset oli jo turvallisesti jaettu!
Juuri eilen minulla oli valmistujaiset. Valmistuin ammattiin kolmen vuoden uurastuksen jälkeen. Aamulla kello 10 aikaan meidän siunattiin kirkossa meidän tulevaan ammattiin sitten koululla oli aika vaatimaton juhlatilaisuus. Suurin osa ei edes ollut paikalla ja tuntui että meille vain annettiin todistukset kouraan ja siinä se. Noo hyvää täytekakkua ainakin oli 😉 Ikimuistettava päivähän tuo on ja jää muistoihin ainiaaksi. sari.k-@luukku.com
Hei, tänään löysin blogisi ja heti innolla arvontaan osallistumasta 🙂
Lakkiaisista muistan, että kun lakkimme oli aseteltu riviin jakamista varten, niin omani olikin vaihtunut viereisen pojan kanssa… Kun sitten laitoin lakin päähän, niin se tippui korviin… No, oli se poikakin hassun näköinen, kun liian pieni lakki keikkui päälaella 🙂 myöhemmin saatiin vaihdettua lakit oikeisiin päihin 😉
Salli
En muista ala-asteen kevätjuhlista oikein mitään erityistä, enkä yläasteenkaan. Outoa. Enpä ole aiemmin tätä hoksannutkaan. Jotenkin joulujuhlat ovat jääneet elämään muistoihin paremmin. Ovatko kevätjuhlat ehkä olleet matalan profiilin juttuja kouluissa siihen aikaan.
Muistan kuitenkin ihan tarkkaan, millaiselta todistus näytti ja tuntui käsissä ja miltä tuntui viilettää pyörällä kotiin todistuksen kanssa. Kotona syötiin aina jättituutit ja olo oli oudolla tavalla vapaa. Ei oikein tiennyt mitä tekisi, mihin alkaisi ihan ekaksi. Koko loma edessä.
Ylioppilasjuhlan muistan paremmin. Ihana päivä.
-Hilla
Varmaan nyt tulee päälimmäisenä mieleen että piti olla nyt toukokuun lopussa valmistujsiset, vaan ne siirtyy sitten syksyyn kun voimat vaan loppu gradun loppurutistuksessa. Harmittaa ja aioin nukkua koko ensi perjantain ”ohi”.
Minullakin lakkiaiset on jääneet parhaiten mieleen. Kaikki ne harjoitukset koululla ennen juhlapäivää, pitkä tilaisuus puheineen, vieraat, tarjoilut, lahjat, pitkälle aamuun jatkuneet bileet. Ja se vapauden ja uuden alun tunne, ei sellaista enää yliopistosta valmistumisesta saanut. Hyvältähän sekin tietysti tuntui, mutta eri tavalla. Ja onhan minulla vielä yksi yliopistosta valmistuminen edessä, jos saan väikkärin kasaan, miltäköhän silloin tuntuu…
asrana83(a)hotmail.com
Ala- ja yläasteella piti olla uusi asu vikana päivänä.YO päivän asu oli mielestäni kaunis ja lahjaksi saamani Arabian astiasto edelleen käytössä.
Miten se Suvivirsi herkistikään jo pienenä tyttönä. :o)
Olinkohan toisella luokalla, kun kävelimme parijonossa kirkosta koululle todistusten jakoon, jalassa aivan tuliterät vaaleansiniset sandaalit. Matkaa oli noin kilometri, puolitoista ja heti kirkosta lähtiessä, minun toisesta uudesta ihanasta sandaalista napsahti kaikki remmit poikki! Olihan siinä taiteilua linkuttaa koululle vain nilkkaremmi jalan ympärillä… :o) Onneksi mummolani oli (on) ihan koulun vieressä ja pappani suutari, joka pienillä mustilla nauloilla kiinnitti kaikki remmit paikoilleen. 😀
…ja nyt sitä Suvivirttä niiskutellaan lapsen kevätjuhlissa.
villalaukka@gmail.com
Päättäjäispäivänä sai aina laittaa hienon hameen ja äiti laittoi hiukset kauniisti. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja hymyillen odottivat tulevaa kesälomaa.
Aiemmin kesä alkoi suvivirrestä, nyt sitä en ole kuullut moneen vuoteen kesää aloittamassa… 🙁
-viipeiii@gmail.com
Ihanat astiat!
Valmistujaisissa keikuin kera korkokenkien jalat aivan turvoksissa, olin näet raskauden loppusuoralla. Ihme, että pysyin pystyssä, kun piti laskeutua pitkät portaat lavalle todistusta vastaanottamaan. spiia at hotmail.com
Lähihistoriasta muistuu aika, kun tyttöni pääsi ala-asteelta viime keväänä, ja minä vaan itkin ja itkin kevätjuhlassa, onnellisena tyttöni puolesta ja toisaalta ihmetellen mihin se aika on oikein hävinnyt..
Todella kauniita esineitä/astioita. Ottaisin niin mielläni meidänkin korkeakiiltoiseen keittiöömme ja muuallekin!
Jotenkin erityisenä on jäänyt mieleen, jo kaukainen päättäjäispäivä, ala-asteen päätöspäivä. Se oli vielä sitä aikaa kun kesäloma oli lomaa, ei kesätöitä, eikä muitakaan pakottavia juttuja. Silloin odoteltiin kavereiden kanssa oloa ja mökkeilyä, sekä kesän heppaleiriä. Erityistä juhlassamme oli, että olimme koulun ensimmäinen ikäryhmä joka kävi koulun ekasta kuudenteen. Se oli silloin iso ja hieno juhla. Oltiin sitä ylpeitä 🙂
Muutamat muut päättäjäiset ovat olleet myös mukavia, on juhlittu ammattia kahteen otteeseen ja suvun kanssa kahviteltu. Jotenkin vain tuo ala-asteen päätös oli jotain hyvin erityistä.
Asta