Elämä sujuu täällä vauhdikkaissa merkeissä ja ilmassa on pientä loppukirin makua. Perjantain ratoksi postaan vilauksen olohuoneen tulokkaasta, Woodnotesin Avenue-matosta, joka hankittiin mistäs muualtakaan kuin Hullujen Päivien tarjouksesta. Maton valkoiset, harmaat ja mustat raidat istuvat hyvin laminaattilattian vaaleanharmaisiin sävyihin ja sitovat myös etualalla näkyvän Colmio Grasshopper -kiikkutuolin raheineen osaksi olohuoneen kokonaisuutta.
Toinen tuunauksen alla olevista olkkarin pöydistä on tuotu sisälle mallailtavaksi. Pöydät eivät millään valmistu viikonlopun synttärihulinoihin, mutta saanpahan lisäaikaa miettiä, mitä näille oikein tehdään. Lakkakerroksen alta paljastunut koivupuu on nimittäin niin kaunis, että tekisi mieli jättää se esiin, puhumattakaan siitä, kuinka kauniisti se sointuu heinäsirkkakiikun puuosiin. Toisaalta koivu kellastuu ajan myötä uudelleen. Entä asennanko alemman pöytälevyn takaisin paikoilleen? Madalletaanko pöytiä ja kuinka paljon? Urani huonekalusuunnittelussa on alkanut yskähdellen, help!
Näyttää ihanan valoisalta ja raikkaalta mutta kuitenkin kotoisalta!
Kiitti Beatris! Vähän avaraa on vielä, mutta matto tekee kyllä tosi paljon.
Blogissani olisi sulle haaste 🙂
http://whiteandfresh.casablogit.fi/lue/2013/05/haaste-lempipaikka-kodissa
Kiitos Irina!
Hyvältä näyttää! Minä madaltaisin hieman tuota pöytää, mutta jättäisin koivuiseksi (Hioisin kellastuttua uudelleen). Ja sen toisen maalaisin vaikka mattamustaksi. Niin, enkä laittaisi kumpaankaan alempia pöytälevyjä. Tällaisia mietteitä mulle heräsi 🙂
Ollaan siis hyvin samoilla linjoilla:) Tällä hetkellä koivuvärille jättämisen suurimmaksi ongelmaksi taitaa muodostua se, etten saa pöytälevyistä riittävän siistejä ja tasavärisiä. Ja toisekseen siippa on laittanut ukaasin, että molempien pöytien tulisi olla saman värisiä…
Pöytä on upean näköinen noinkin, puunväristähän voisi nauttia niin kauan kun kellastuu ja sitten uusi (muoti)väri päälle! Ja mikä matto:). Hyviä synttäreitä.
Niinpä, joku vahakäsittely voisi olla koivulle kiva. Mutta pöytälevyt eivät taida siistiytyä rittävästi, ks. vastaus yllä.
Koivu antaa kivasti lämpöä sisustukseen. Tällä hetkellä monissa sisustusblogeissa näyttää olevan pinnalla totaali mustavalkoisuus. Ymmärrän toki tyylin pointin, mutta toisaalta kokonaisvaikutelma jää helposti kalseaksi ja viluisaksi. Lämpöä saa kivasti tuollaisella pienelläkin yksityiskohdalla, ei siihen suurta värien kirjoa tarvita.
Mustavalkoisuus on pitkään ollut trendi, mutta nyt näkee jo puutakin lisättävän sisustuksiin – taitaapa siitä jopa tulla seuraava trendi. Jopa tätä ”kasarikoivua” näkee jo:)
Älä madalla. Pöydän mittasuhteet kärsivät ja menetät jalkojen sirouden. Jalat näyttävät pätkästyiltä, typistetyiltä, tyyliin sopimattomilta kun kapenevan alaosan katkaisee pois. Pöytäsi on kaunis juuri tuollaisena, noilla mittasuhteilla jollaiseksi suunnittelija on sen suunnitellut ja ilman muuta kaunein alatason kanssa (pöytä on minulle tuttu, kun oppilaallani on samanlainen ollut entisöitävänä). Kansien pinnassa on viilu, joten ihan mahdottomia hiomisia se ei kestä vaikka paksuhko viilu onkin. Harkitse, katsele rauhassa, katkaistujen jalkojen myöhempi korjaus on ikävän työlästä.
Olen tuon tiedostanut ja täytyy tuumailla asiaa. Harmi vaan, että pöydät ovat melko korkeita nykyiseen sohvapöytämuotiin nähden. Sivupöydäksi ne sen sijaan ovat täydellisiä ja se lienee niiden alkuperäinen käyttötarkoitus ollutkin.
Satutko muuten tietämään, missä näitä pöytiä on aikanaan valmistettu?
Pöytä on tosi kaunis noin! Voisiko sen käsitellä jollakin vahalla, joka suojaa kellastumiselta? Tosi kivalta näyttää olohuoneenne noin, tyylikäs ja kodikas yhtä aikaa 🙂
Kiitti, vahakäsittely olisi minullakin suosiossa. Täytyy vielä jännittää, saanko pöytälevyt riittävän siistiin kuntoon, jotta ne voi jättää puulle.
Oi jee, teillä on tuo matto myös. Mä halusin vähän eri värisenä kuin tuo Hullareiden tarjous oli, mutta onneksi Stockmannilla oli kaikki tilausmatot -20% huhtikuun loppuun.:) Ootteko tykänneet?
Oon tykännyt tosi paljon, ihanan helppo imuroida ja tuo tilaan kivaa rytmiä. Vähän kuitenkin askattuttaa, miten kestää lapsiperheen arkea – voi olla, että vien maton varastoon vauvan synnyttyä, kunnes pahimmat puklailut ovat ohi:) Mullakin toi Stockan tarjous oli varasuunnitelma, jos Hullareilla ei olisikaan käynyt tuuri. Onneksi verkkokauppa toimi moitteettomasti tällä kertaa:) Siinä tapauksessa olisin saattanut päätyä tosin Hanna Korvelan Duetto-mattoon, se jää nyt haavelistalle.
Itse ehkä tekisin niin, että käsittelisin tuon toisen pöydän jollain kellastumiselta suojaavalla aineella ja jättäisin sen muutenkin alkuperäiseen muotoonsa (välitasonhan voi varmaan jättää pois jos haluaa ja lisätä sen myöhemmin?) ja tuunailisin sitten sitä toista maalipensselin ja sahan voimin.
Varmaankin jätän nyt välitasot pois, mutta pitää tosiaan säästää ne hamaa tulevaisuutta varten!
Vasta tänään blogiisi eksyneenä kyselen täällä vanhempien postausten parissa, että mitä merkkiä ja mallia teidän kaunis laminaattinne on? Meidän raksalla tehdään vasta sokkelia, mutta lattiamateriaalin valinta on jo (perheen rouvalla) 🙂 mielessä. Onko laminaatti sähköinen? Kerääkö pölyä nopeasti? Kopiseeko? Kiitos isosti jos ehdit vastailla!
T. Hanna