Meillä laitetaan usein ruokaa jo ihan siitä syystä, että vaihtelevien työaikojen vuoksi kumpikaan meistä ei syö säännöllisesti työpaikkalounasta. Uuden kodin lähistöllä ei pahemmin ole paikkoja, joista tulisi haettua mitään mukaan ja hmm… koskahan olisin viimeksi syönyt illallisen ravintolassa? Kerran on taidettu nauttia siitä luksuksesta tämän vuoden puolella.
Vaikken ole koskaan pitänyt itseäni kummoisena kokkina (saati leipurina), ruoanlaittokin näyttää kumma kyllä olevan laji, jossa harjoittelemalla tulee paremmaksi. Olen vähitellen luopunut ajatuksesta valmistaa vain huipputerveellisiä aterioita ja keskityn tekemään ruoasta ennen kaikkea hyvää ja kaikille perheenjäsenille maistuvaa. Monen kotikokin tapaan vannon yksinkertaisten reseptien ja hyvien, puhtaiden raaka-aineiden nimiin. Viimeisin suuri onnistumiseni oli pääsiäisenä nautitut lampaankyljykset ja epäonnistumiseni… no, mustikkapiirasta, jonka reunalla saa kaapin oveen lommon, ei varmaan toivota uudelleen lähiaikoina.
Alkuvuoden aikana olen jopa pariin otteeseen ostanut kauppareissulla ruokalehden. (Tiedoksi parikymppisille, että keski-ikä hiipii elämään salakavalasti aluksi sisustus- ja myöhemmin ruokalehtien muodossa.) Hyllystä mukaan on valikoitunut Glorian Ruoka & viini, joka on kokenut aikamoisen faceliftin siitä, kun sitä viimeksi muistelen pidelleeni. Lehden kuvat ovat kauniita, blogihenkisiä lähiotoksia ja resepteistä löytyy paljon sellaisia raikkaan oloisia, joita tekee mieli päästä soveltamaan heti paikalla. Maistiaisia uudesta sisällöstä löytyy vaikka heti Glorian nettisivuilta.
Harmi vain, että Ruoka & viini -lehden VIINIPUOLI on vielä testaamatta!
Oi, ruoanlaiton nautinnon löytäminen on yksi upeimmista lahjoista sekä itselle että ruoanlaittajan läheisille. Kärsivällisyyttä ja kokeiluniloa sinulle!
Asuessani Suomessa ja vielä Italiaan muuton jälkeen ensimmäisinä vuosina ruoanlaitto oli lähinnä välttämätön paha. Itsetunto ruoanlaiton suhteen oli varsin alhainen, kun onnistumisen kokemuksiakaan ei kertynyt. Italiassa on kuitenkin vaikea asua tulematta aivopestyksi ruoan merkityksen suhteen. Ruoka on täällä niin paljon muutakin kuin pelkkää mahantäytettä.
Ja tässä sitä ollaan, 15 Italiassa vietetyn vuoden jälkeen minulta kysytään nykyään reseptikirjan kirjoittamista, enpä olisi aikoinaan valmispastakastikkeita lämmittäessäni moista uskonut 😀
Kiitos! On aina ihana löytää uusia harrastuksia ja huomata, että kehitystä tapahtuu. Vaikka aika matalalta tosiaan aloitan.
Mielenkiintoisia kokemuksia & blogi sinulla. Onko keittokirja mahdollisesti tulossa jonain päivänä?
Hups, en tiedä minne kommentti katosi, joten kirjoitan uudelleen 🙂
Eli kustantamon kanssa olemme alustavasti puhuneet keittokirjasta, mutta se olisi luontevampaa julkaista, kun dekkarisarjaa on on useampia osia, ehkä siis kolmannen tai neljännen kirjan jälkeen. Reseptejä kerään kuitenkin koko ajan, mm. mieheni suvun naisilta 🙂
Ja Tuo Glorian ruoka ja viini on kyllä todella tyylikäs lehti. Italiassa ruokalehtiä julkaistaan hurjan paljon, ja niitä myös ostavat ihan 2-kymppiset siinä missä miehetkin, oma lempparini on Sale& Pepe, jota ryhdyin keräämään 23-vuotiaana, kun kyllästyin niihin valmiskastikkeisiin 🙂 Itse olen myös kääntänyt ruokareseptejä suomenkieliseen Elleen, reseptien kääntäminen on hauskaa puuhaa, vaikka siinä tuleekin nälkä 😀
Itse olen ruokalehtien suurkuluttaja – nälkä lähtee useasti pelkästään selailemalla. Tämän kertainen Glorian ruokaversio oli todella hyvä ja useampia ohjeita on jo kokeiltu 🙂 Tsemppiä viimeisiin viinittömiin kuukausiin. T: lukijasi, joka ei ole tainnut ennen kommentoida 🙂
En olekaan tuota viimeisintä vielä ostanut. Näin kyllä kannen jossain ja se näytti herkulliselta. Joskus pelkkä lehden selaileminen riittää pahimpaan nälkään:)
Mä rakastan Glorian Ruoka ja Viiniä! Vai Ruokaa ja Viiniä? Mitenköhän tuota kuuluisi taivuttaa…
No anyway, olen mieltynyt lehden ulkoasuun suunnattomasti ja saan tosi paljon inspiraatiota kuvista, ne ovat ihan huippuja. Toi on muuten Hesarin lisäksi ainoa lehti, joka mulle tulee. Eipä olisi tosiaan parikymppisenä uskonut! Tosin mulle se on edelleen enemmän visuaalisen inspiraation lähde ja saan sieltä kuvausideoita. Reseptejä en ole pahemmin kokeillut, ihan muutamia vain. Viinijutut ovat kivoja, tuntuu, että aina oppii vähän lisää.
Musta ruuanlaitto on ihan kivaa, mutta tykkään tehdä aika simppeleitä safkoja, en ole oikein nypertäjätyyppiä.
Siksi musta toi R&V onkin niin hyvä, että siinä on paljon aika suoraviivaisia reseptejä!
Lehtien myötä tosiaan näkee ikääntymisen. Naimisiin mentyäni mun kampaaja oli sitä mieltä, että mun pitää alkaa lukea sisustuslehtiä ja kiikutti niitä pinotolkulla eteeni. Aiemmin se oli tarjonnut vain muotilehtiä…
Pitääkin vilkaista tuota Glorian Ruoka & Viiniä joku kerta! Kauniita muuten nuo sinun ruokakuvat (kuten aina)! 🙂
Ruoka on kaunista ja kivaa kuvattavaa, kun se pysyy kiltisti paikoillaan:)
Kuuluu meilläkin luetuimpiin lehtiin ja reseptejä kokeillaan aina 🙂
Suomen paras alallaan?
Samma här, rakastan Glorian Ruoka ja viiniä (ainakin lehti itse taivuttaa näin, mietin Norppa samaa). Inspiroiva tunnelma, kauniit nykyaikset kuvat ja sopivassa suhteessa gurmeeta ja rehtiä simppeliä ruokaa. Juuri sellainen lehti, jonka jokaisen numeron säilöö ja josta on kiva kaivaa ruokaidiksiä tarpeen tullen. Oma lehtitilaukseni on lahja mummulta, olen onnellinen lapsenlapsi kuukausi toisensa jälkeen. PS. Ihania kuvia taas!
Ihana mummu! Joo, Ruoka & viinin uudistus taisi olla onnistuneempi kuin Glorian Kodin?