Mietin pitkään, miten tämän postauksen voisi kirjoittaa kuulostamatta pikkuvaimolta, mutta kiertotietä ei ole: minä rakastan mankelointia. Ne hetket, jotka saan viettää kodinhoitohuoneessa vain mankelin tasainen surina seuranani, käyvät terapiasta. Ennen terapiaani oli lakanoiden silittäminen, mutta toisen lapsen jälkeen kävi selväksi, että sopivaa hetkeä ryppyisen lakanakasan läpikäymiseen ei tule enää löytymään. Osa teistä lukijoista varmaan muistaakin säännölliset mankelipohdintani – no, viime keväänä meillekin siis vihdoin hankittiin mankeli.
UPO-mankelimme surraa luotettavasti ja ilman kommervenkkejä. Tällaisia kodinkoneet olivat vanhoina hyvinä DDR-aikoina: täyttä terästä, ei ylimääräisiä rikkoutuvia osia, ei huoltopäivityksiä. Laite hankittiin meille vähän kiireellä ja hetken mielijohteesta: jos nyt olisin mankelikaupoilla, katselisin nettihuutokauppojen käytettyjä tuotteita. Niistä löytyy vintagekaunottaria, joiden aerodynaaminen muotoilu tuo mieleen fiftariautojen kaaret. Tekniikkahan ei ole neljässäkymmenessä vuodessa olennaisesti muuttunut. Erityisesti tämä hernerokan värinen yksilö olisi säväyttänyt muutoin niin kliinisessä kodinhoitohuoneessamme!
Kerrankin joku ikäiseni myöntää mankeloivan, en ole meitä montaa löytänyt 🙂 Puolisoni pitkään ihmetteli tapaa, mutta nykyään myöntää, että mankeloituihin lakanoihin on ihana mennä nukkumaan. Lapsuudenkodissani oli juuri tuollainen mankeli, jonka muotokieltä ihailit. Se sanoi sopimuksensa irti pari vuotta sitten, palveltuaan yli 40 vuotta.
Hyvän uran jaksoi mankeli tehdä! Harva kodinkone nykyään palvelee edes kymmentä vuotta.
Minulla on ollut UPO-mankeli käytössä noin 30 vuotta. Pelaa nikottelematta ja tekee siistiä jälkeä. Pieni huolen häivä on tullut viime kesän jälkeen. Telassa oleva pellavakangas alkaa pikku hiljaa rispaantua ja irrota. Mahtaako kukaan missään osata huoltaa tällaista vanhaa mankelia?
Muuten kyllä olen samaa mieltä Lisbetin kanssa, mankelointi on ihanaa, ja mankeloidut, pölyttömät ja raikkaat lakanat suorastaan ylellisyyttä. Suosittelen!
http://verkkokauppa.jokipiinpellava.fi/epages/Kaupat.mobile/?ObjectPath=/Shops/07072010-1010/Categories/Mankeli&Locale=fi_FI
Mankelointi on hieno tapa. Meille ei tällä hetkellä mankelia mahdu, mutta lasten kasvettua hoitopisteen jäätyä historiaan harkitsen mankelin hankintaa. Lapsuudenkotoa löytyy juurikin sellainen 60-luvun Upo.
Jes, peukut tulevaisuuden mankelihaaveille:D Kiitos linkkivinkistä.
Kiitos vinkistä! Hiukan pitää miettiä, miten sen uuden kankaan oikein saa paikalleen… ehkä joku kodinkonehuolto osaa auttaa.
Liinan voi käsittääkseni vaihtaa, joku taisi siitä jo vinkatakin?
Eurokankaasta ostin vaihtokankaan, ei maksanut montaa euroa. Ompelin kujan toiseen päähän ja toinen pää piti ommella siistiksi. Pujottaminen paikalleen oli yllättävän helppoa. Eli hyvin pystyy itse vaihtamaan uuden 🙂
Ah, ihanaa… joku muukin! Mä rakastin jo lapsena/nuorena mankelointia mummun vanhalla mankelilla. Nyt meillä ei ole omaa mankelia, mutta onneksi taloyhtiön pyykkituvalla on. Sinne mä aina joskus uppoudun liinavaatekasan kanssa, tosin liian harvoin! Mutta jouluksi ainakin pöytäliinat täytyy aina mankeloida.
Meillä ei ole ollut aiemmissa kodeissa tilaa mankelille, onneksi nyt on!
Täällä toinen pikkuvaimo ilmoittautuu. Mankeloiminen on kivaa puuhaa! Meillä on samanlainen Upon mankeli, ja sille piti piirtää ihan oma paikka kodinhoitohuoneesta taloa suunnitellessa. Mankeloidut liinavaatteet ovat aivan ihania! 🙂
Mitä arkkitehti tuumasi toiveesta? 😀 😀 😀
Jos et ehdi silittää, miten ehdit mankeloida? Eikö siihen mene ihan sama aika?
Sileät lakanat olisivat ihanat, mutta en vaan milllään löydä silittämiselle aikaa. Lainasin taannoin kaverin käyttämätöntä mankelia, mutta turhauduin ylimääräiseen tilasyöppöön, jonka käyttömahdollisuudet ovat tosi rajalliset. Voiko sitä käyttää muuhun kuin lakanoihin ja mahdollisiin pöytäliinoihin? Kerro lisää – mitä olen missannut? 😉
Minulla menee lakanan silittämiseen monin verroin se aika kuin mankeliin syöttämiseen. Mankeloin lakanat ja pellavaiset pyyheliinat ja tietysti pöytäliinat ym. kun sellaista pyykkiä tulee. Makuasia varmaankin, mutta minusta mankeli on todella kätevä. Aiemmissa kodeissa meillä ei ollut tilaa mankelille, enkä sitä silloin olisi tietenkään hankkinut pöytätilaa viemään.
Mun äidillä on juuri tuo hernorokan vihreä mankeli! Äidinäidin perintöä. Rakastan mankeloituja lakanoita ja äiti mankeloimista, joten niin noloa kuin se onkin, niin äiti mankeloi meidän perheen lakanat. Luultavasti ryhdyn sitten joskus, toivottavasti kaukana tulevaisuudessa, itse tuohon puuhaan sillä samalla hernerokkamankelilla.
Ihana äiti ja ihana hernerokkamankeli! Pitäkää siitä hyvää huolta!
Hei!
Pakko myöntää, nyt olen hieman kateellinen. Sinulla on mankeli! Minä silitän lakanat, mutta kunhan jonain päivänä minulla on koti, jossa on tilaa mankelille, niin hankin sen heti.
Tiedän monta nuorta naista, jotka mankeloivat lakanat, mutta eivät kehtaa sitä kovin monelle kertoa, jokuhan voisi pitää heitä vanhoina.
Mukavaa päivää!
-Minna
Hih, hassua että mankelointia voidaankin pitää tällaisena salaisena paheena:D
Hei!
Ilman mankelia en tulisi toimeen ja ikää on 35-v. Nopeammin ja kevyemmin saa lakanat ja pyyhket hoidettua verrattuna silittämiseen. Joo, vetäisen mankelin läpi kaikki pyyhkeetkin. Mitä napakampi ja sileämpi pinta niin parempi!
Äidilläni on vielä toimintakuntoinen lähes 40-v vanha oranssinen mankeli. Itselläni sama valkoinen Upo kuin sinulla, ostin sen heti häiden jälkeen lahjarahoilla. 11 vuotta toiminut hyvin, mutta vuosi sitten jouduin vaihtamaan kankaan, kului puhki. Äitini mankelissa on vielä alkuperäinen, joten nykypäivän pellava on näköjään jotain muuta kuin ennen vanhaan…
Toivotaan, että nämä UPOt jaksavat raksuttaa yhtä pitkään kuin vanhojen vuosikymmenien aarteet. Oranssi mankeli kuulostaa tosi makealta!
Muutettuami pois kotoa, keräsin aina urheilukassin täyteen mankeloitavia ja kävin äidillä mankeloimassa. Kun saimme oman eikä ollut koneelle omaa tilaa, säilytin sitä pystyssä sohvan takana. Raahasin sen lipaston päälle aina tarvittaessa. Seuraavissa kodeissa onkin huolehdittu, että kodista löytyy mankelille oma paikka. Mutta ikinä en ole nukkunut mankeloimattomilla lakanoilla, ainakaan omassa kodissa 🙂
Nyt kuulostaa siltä, että olet ehkä yksi tämän kommenttiosaston motivoituneimmista mankeloijista 😀
Mankeli on ihan paras ja mikä parasta sen ihanan ihanan tunteen lisäksi kun menee nukkumaan mankeloituihin lakanoihin on se, ettei se vie samalla tavalla aikaa kuin silittäminen. Inhoan silittämistä! Mankelointi käy todella nopeasti! Mankeloin aika pian pesun jälkeen eli ei mitään kamalaa vuorta kerrallaan, vaikka eipä se vuoren korkuinen pinokaan kauan kestä mankeloida…
Tästä ei ole kovin kauaa aikaa kuin luin paikallislehdestä jonkun nuoren naisen mielipiteen kyselyssä mikä on turhin kodinkone ja kun tuo nuori nainen vastasi mankeli mietin, että tuopa ei tiedä mistään mitään. Lapsuudesta lähtien muistan sen ihanan tunteen mikä tuli mankeloiduista liinavaatteista kun äiti oli vaihtanut puhtaat ja mankeloidut lakanat. Oli aivan selviö, että omaan kotiin tulee mankeli heti kun muutan pois kotoa ja niin tuli. Ja kovassa käytössä on. Kuulemma myös minimoi vaatepölyä (aivan kuten kuivausrumpu), jolle olen aika herkkä aina keväisin allergiaoireiden vuoksi.
Luulen, että ne jotka pitävät mankelointia turhana, eivät ole koskaan sitä kokeilleet. Minun lapsuudenkodissani ei mankeloitu, tapa on tullut meille mieheni perheen puolelta. Pidin aluksi mankelia aivan turhana hankintana, mutta tunnustan – olen käännynnäinen!
Hei, minusts oisi kiva saada postaus teidän pohjaratkaisusta:)
Talomme pohjaratkaisu on varsin tavanomainen, ja yksityisyyssyistä en ole piirrustuksia julkaissut:) Kuvien perusteella voi toki päätellä jo paljon.
Mankeli on ihan ehdoton. Niin kuin aiemmin tuossa jo todettiin mankeli auttaa vähentämään pölyä ja sopii allergiaperheisiin. Toivottavasti saan uuteen kotiin oman vaarini vanhan mankelin mahtumaan. Sitä odotellessa. Mies ei ymmärrä ollenkaan mutta hänen lapsuudenkodissaan ei ole mankelia ollutkaan. Ymmärrän hyvin tuon meditointiajatuksen. Rentouttavaa, paitsi silloin kun mankeli jää jumiin…
En olekaan vielä saanut mankelia jumiin, sitä odotellessa…
Lapsuudenkodistani löytyy juuri tuo hernerokkamankeli! Mankeli jäi taloon meidän joskus 90-luvulla muutettua sinne eli mankeli oli ollut jo edellisillä asukkailla, todennäköisesti siis ainakin 30 vuotta takana ja edelleen rullaa moitteetta. Itse tosin en mankeloinnista välitä, mutta pyykin peseminen ja ripustaminen! Ah, siinä salainen paheeni! 😉
Hehe! Sovitaan, että nämä ovat salaisista paheista niitä turvallisimpia:D
Mankeli se hurraa meilläkin! Pidän kyllä myös silittämisestä, ja molemmat ovat justiinsa rentouttavaa puuhaa. Varsinkin kun kaiken saa tehdä ihan omassa rauhassa. Meillä tosin mies on se varsinainen mankelointifani, joka useimmiten alkaa taltuttaa lakana- ja pyyhekasaa : )
Meilläkin joskus kisaillaan mankelointivuoroista; taitaa tosin johtua siitä, että mankeloija saa olla hetken omassa rauhassaan khh:ssa…
Hei,
Toista kertaa tupsahdin blogiisi. Olen yleensä laiska kommentoimaan blogeja, mutta nyt on pakko. Koska minulla on juuri tuo hernerokkamankeli äidiltä perittynä. Sille tehtiin ihan oma paikka uuteen kodinhoitohuoneeseemme. Se nimittäin seisoo omilla jaloillaan. Hyvin on toiminut sen suunnilleen 40 vuotta.
Sileät lakanat ovat ihanat. Silittää en millään viitsi. Mutta kuten joku aiemmin totesikin, äidin mankeloimat on kyllä vielä ihanimmat. 🙂
Aurinkoisia päiviä!
-Laura-
Onneksi olkoon hernerokkamankelista! Toivotaan sille ainakin saman verran lisää käyttövuosia.
Ilman mankelia ei tule toimeen..ainakaan jos siihen on tottunut jo pikkutytöstä. Minä mankeloin suoraan pesukoneesta märät lakanat ja laitan kuivauskaappiin. Ennen kuivauskaappia laitoin ne henkariin kuivumaan ja sitten viikkasin suoraan kaappiin. Mahdollisimman vähän välivaiheita. Voivat myös olla yönyli pestyinä puhtaiden pyykkien korissa odottelemassa mankelointia jos ei illalla jaksakkaan;) Mukava huomata että on muitakin mankelin kuluttajia.
Itse laitan lakanat ensin kuivuriin niin että ne ovat hieman nihkeitä mankeloidessa. Ah kuivauskaappi… no seuraavaan kotiin sitten:D
Harmi, ettei meidän kotiin mankelia mahdu mihinkään. Seuraavassa kodissa täytyy olla sen kokoinen kodinhoitohuone, että sinne mahtuu mankelii. Laiskana en jaksa lakanoita edes silittää pesun jälkeen 🙁
Jos on hyvä paikka, johon ripustaa lakanat narulle kuivumaan, ei varmaan tarvitse muuta kuin viikata lakanat kaappiin. Itse joudun kuivaamaan lakanapyykin kuivurissa, joten jokin silitystoimenpide on välttämätön…
Ylistys silitykselle ja mankeloinnille!! Kolmannen lapsen syntymän jälkeen mies varovaisesti kysäisi (silittäessäni esikoisen sukkia), onko tuo kaikki tarpeen?!? Pohdin asiaa hetken, ja nykyään meillä EI silitetä ihan kaikkea. Mutta lakanat mankeloidaan isomummilta perityllä Upolla, ylpeydellä 🙂 Lapsilla on jonotusnumerot koneenkäyttäjiksi… Ja P.S. Olipa mukavaa eksyä blogiisi. Kiitos!
Vau, olet kyllä ollut todella kunnianhimoinen! 😀 Tunnustan, itse en silitä enää juuri mitään.
Meillä homma menee vähän toisin päin… Mieheni haluaa ehdottomasti nukkua mankeloiduissa (=kovissa) lakanoissa, kun itse pidän enemmän silitetyistä (=pehmeistä) lakanoista. Tosin olen itsekin oppinut nauttimaan mankeloinnista.
Vanhat mankelit ovat ihan parhaita, silittävät paljon paremmin kuin uudet. Muutama vuosi sitten mieheni laittoi lehteen ostoilmoituksen mankelista. Niinpä meille tuli samana päivänä neljä mankelia (osan sai ihan ilmaiseksi). Vastineeksi ostin meille sitten moottoriveneen samana iltana. On mulla hyvä ”vaimo” ;).
Minua kiinnostaisi sellaiset trikoolakanat, niitähän kehutaan ihanan pehmeiksi, eikä tarvitse silittää saati mankeloida. Heh, hyvä ”vaihtokauppa”.
Tuossa on kyllä vempele, jota en ole koskaan ajatellut kaipaavanikaan! Hyvä jos edes muistin sen olemassaolon ennen tätä kirjoitusta. 😀 Se olisi toki fiksu vehje pölyallergiselle ja astmaatikolle..
😀 Tämä on ehkä sellainen vekotin, ettei sitä tiedä kaipaavansa, ennen kuin kokeilee.