Viime päivien savottaa on ollut kellarilaatikoista paljastuneiden kirjavarantojen läpikäyminen. Siihen, mitä aion kirjoille tehdä ja tuleeko meille vielä kirjahyllyä, palaan joskus myöhemmin. Nyt haluan esitellä vain yhden joukosta löytyneen aarteen: Jill Barklemin Summer Story, eli suomeksi Tiheikön väki kesäpuuhissa. Tiheikön väki -kirjat kuuluvat lapsuuteni rakkaimpiin kirjamuistoihin – tarkemmin sanottuna sarjan ensimmäiset neljä kirjaa, jotka kertovat vuodenaikanimiensä mukaisesti kukin pienen tarinan yhdestä vuodenajasta. Satujen juonet ovat varsin yksinkertaisia ja pääroolissa onkin Barklemin upea, yksityiskohtainen kuvitus, joissa hiiriyhteisön elämä puron varressa on kuvattu ikään kuin se olisi voinut oikeasti olla olemassa. Muistaako joku muu nämä kirjat?
Katselin kirjojen kuvia mielelläni vielä teini-iässäkin ja ihailin runsasta, maalaistyylistä sisustusta, jossa yhtäkään hyllynpäällistä, pöydänkulmaa tai nurkkahirttä ei ollut jätetty paljaaksi. Samoihin aikoihin piirtelin talojen pohjapiirroksia ja haaveilin sisustussuunnittelijan urasta. Suosikkini oli juuri näiden kirjojen mukainen rönsyilevä tyyli. Muistaakseni yritin myös latoa oman huoneeni hyllyille ja tasoille vastaavia asetelmia. Huvittavaa, miten nyt olen päätynyt sisustamaan kotiani skandinaavisen minimalismin ihanteita noudattaen, voisiko suurempaa vastakohtaa olla?
(No, kyllä meillä minimalismin ihanteista huolimatta monesti näyttää ihan Tiheikön meiningiltä.)
Arkistoista paljastui myös tällainen printtikuva, jonka olen ostanut joskus kouluaikoina Forumin kauppakeskuksen Ideasta (noihin aikoihin Idea oli aivan omaa laatuaan Suomessa ja pakollinen pysähtymispaikka harvoilla Helsingin reissuilla). Vieläköhän siellä on Tiheikön väki -oheistavaraa kaupan? Ajattelin nimittäin, että nämä printit olisivat kehystettyinä kivoja vaikkapa lastenhuoneen seinälle ja toimisivat hauskana vastapainona sisustuksen pelkistetylle tyylille.
Muistan kyllä kirjat. Niitä meiltä ei valitettavasti löydy, mutta dvd:llä pari levyllistä… Idea-kaupankin muistan. Siellä kului paljon aikaa pikkujuttuja hypistellessä ja oli tosiaan ainoa laatuaan. Muutenkin Forum oli silloin ”se” paikka 😀
Mullakaan ei ole omana kuin tuo yksi myöhemmin englanninkielisenä ostettu ja toinen niin ikään vanhemmalla iällä saatu yhteisnide kahdesta uudemmasta tarinasta. Ostaisin kyllä vuodenaikakirjat, jos niistä tulisi uusi suomenkielinen painos.
😀 Aika runsasta! Yksi meidän naapuri vuosien takaa sisusti juuri noin! Hän kävi meillä eräässä yhteydessä ja kummasteli kuinka tyhjää asunnossamme on.
Tyylejä on tosiaan moneen lähtöön! Hän varmaan vähän säälitteli teitä mielessään siitä, että omistatte niin vähän tavaroita:D
Sellainen tunne itselläkin vähän jäi 😀
Ah, tottahan toki muista Tiheikön väen. Kuuluivat myös ehdottomiin lapsuuden suosikeihini ja juurikin tietysti tuon piirrostyylin vuoksi. Olisin itse tahtonut kuumeisesti osata piirtää yhtä kauniisti ja näitä kuvia tulikin jäljennettyä oikein urakalla paperin läpi piirtämällä. 😀 Eipä ole meidänkään kotiin tuo tyyli periytynyt, vaikka sitä niin paljon lapsena ihastelin.
Kuulostaapa tutulta tuo paperin läpi jäljentäminen…
Minäkin muistan nämä, haaveilin silloin itsekin voivani asua samanlaisessa ihanassa puuhun koverretussa talossa.:) Noissa kuvissa on kyllä edelleen jotain niin hienoa, vaikka meiltäkin on kyllä maalaisromanttinen tyyli kaukana.
Samaa haaveilin minäkin ja harmittelin, kun ei meidän lähellä ollut niin komeita, paksuja puita:)
Oi, muistan! Nämä oli munkin ehdottomia lemppareitani. Aivan rakastin Tiheikkö-kirjojen kuvituksia ja olisin voinut tuijotella niitä tuntikaupalla. Mutta ihan tuolta ei meilläkään tänä päivänä näytä 🙂
Muistan myös Forumin Idean! Ihan paras paikka korttien ostamiseen. Ja löytyi sieltä sellaisia pikkuriikkisiä posliinieläimiäkin, jotka oli mun mielestä tosi söpöjä. Ja ne soittorasiat siinä kassan vieressä, muistatko?
Ne soittorasiat olivat ihan parhaita. Ja Idea pelasti monessa korttikriisissä:)
Tiheikön väen koottuja seikkailuja löytyy myös omasta kirjahyllystäni, vaikka satukirjaikä on kauan sitten ohitettu, eikä omia lapsia vielä olekaan 🙂 Kirjoissa on mielestäni ihanan turvallinen, kodikas ja lämminhenkinen tunnelma – palaan katselemaan kuvia aika ajoin kaakaomuki kädessä sohvanreunaan käpertyen.
Forumin ideassa taisi aikoinaan olla teeastiasto Tiheikön väen seikkailuilla kuvitettuna 🙂 Huuto.netistä saattaa muuten aika ajoin löytää sarjan kirjoja ja oheistavaraa.
-handy
Muistan sen astiaston! Katselin, että ainakin eBaylla (Briteissä) joku myi myös noita printtejä.
Minäkin muistan nuo Tiheikön väki -kirjat. Lapsuudessani tykkäsin lukea niitä ja katsoa kuvia. Muistaakseni olen katsonut myös piirrettynä Tiheikön väkeä televisiosta, varmaan tullut siis lastenohjelmissa joskus… Jos joskus saan lapsia, niin heille olisi myös ihana lukea tuota sarja:)
Minäkin olen joskus törmännyt Tiheikön väkeen telkkarissa, mutta lapsuudessani niitä ei vielä esitetty.
Oi, Tiheikön väki <3 Omassa mummolassani oli aikoinaan vähän tuollainen Tiheikön väki meininki. Siellä me kaikki 25 serkusta pyörittiin tyytyväisinä. Muistot <3
Sulla on ollut ihana mummolla, oikein mummola-mummola!
Nuo kirjat ovat ihania! Uusi lukijasi täällä äänessä ensimmäistä kertaa:-) Blogissani olisi sinulle myös tunnustus.
Kiitos tunnustuksesta, tulen vastavierailulle!
Voi, tiheikön väki on kyllä ikuinen suosikki 🙂 Ei ole pitkäkään aika kun viimeksi kirjoja selailin. Ja olisihan se ihana kun olisi tiheikön väen keittiö 🙂
Varsinkin, jos siellä olisi kaikki nuo herkut, nam!