Tänään olen ollut aamupäivän kaikessa rauhassa kotona. Mies lähti töihin ja vei pojan samalla hoitoon. Silitin pari lakanaa, vastailin blogin kommentteihin ja söin rauhallisen lounaan. Ruokapöydän ääressä voi katsella ulos lepikkoon ja pakettipellolle, mikä on kaupunkimaisemiin tottuneelle uutta ylellisyyttä – tai ehkä sittenkin kuin paluu nuoruuteen? Lapsuudenkotini ikkunasta avautui nimittäin samantapainen näkymä. Ihana ajatella kevään tuloa ja sitä, että pääsee näkemään tämän alueen vihreässä loistossaan.
Pitäisikö joulukuusi jo viedä pois? Olkoon, lähden joka tapauksessa tästä töihin itsekin.
Oih, mun lapsuuskodin maisemana oli järvenselkä ja valitettavasti näin aikuisena olen joutunut tyytymään naapurin ikkunoihin. Nauti uusista maisemista.
Meilläkin se järvi pilkotti kaukana puiden takana. Järvenselkä olisi unelmamaisema – ehkä se vielä jonain päivänä toteutuu niin meillä kuin teilläkin?
Näyttääpä tuo maisema kivalta! Joulukuusen pois laittaminen on mun mielestä aina kovin haikeeta ja siksi meillä monesti se saattaa venyä 😀
Sama juttu, sitä paitsi olkkarissa on niin tyhjää, että tuntui mukavalta pitää kuusta siinä. No, eilen variseva ranka vietiin vihdoin pois.