Pyöräytän bloggaamisen käyntiin pienellä suosikkilistalla – aloitetaan lehtimaailmasta: syyskuun suosikkilehti on Asun. Pakko nostaa hattua Ulla Koskiselle ja hänen tiimilleen, jotka ovat rohkeasti tuoneet täysin uuden sisustuslehden markkinoille tilanteessa, jossa printtimedia käy jatkuvaa pudotustaistelua. Asun on lehti, jonka jokainen sivu on harkitun kaunis. Eipä tätä ole suotta hehkutettu kaikissa blogeissa. Pidän erityisesti lehden eleettömästä kannesta, jossa on käytetty minimaalisesti tekstiä. Se ei huuda olemassaoloaan lehtihyllyn kirjavuudesta mutta kenties pysäyttää vaatimattomuudellaan. Toivottavasti Asun vakiinnuttaa asemansa suomalaisten sisustuslehtien joukossa!
Syyskuun suosikkikodintarvike on Cilla’sin tiskiaine ja puhdistussuihke. Ostin nämä muutama päivä sitten merkin Helsingin Alppilassa sijaitsevasta kivijalkaliikkeestä, vaikka löytyy Cilla’silta myös verkkokauppa. Minun on pitänyt vierailla liikkeessä jo moneen otteeseen, sillä kampaajani työhuone sijaitsee lähistöllä ja olen kulkenut siitä monesti ohi. Hauska seurata, miten Viipurinkadun maisemat ovat muuttuneet. Asuin nimittäin viime vuosikymmenellä pitkään Viipurinkadun ”sinkkulinnassa”, joka on saanut nimensä siitä, että taloyhtiö koostuu pelkistä vuokrayksiöistä. Täältä kehäteiden takaa ei voi kuin todeta että oi niitä aikoja. Viipurinkadun liikevalikoima koostui ennen lähinnä kapakoista ja kahdeksan euron partureista. Kymmenen vuotta sitten olisi ollut vaikea kuvitella kaupunginosaan sisustuspuotia tai niitä muita ajan hermolla olevia pienyrityksiä, joita sieltä nyt löytyy. Kallion ohella kannattaa siis ehdottomasti kurkistaa myös Alppilaan, kun kulmilla liikutte.
Kodin suosikkitekstiili näin syyskuussa on äitini kutoma uusi torkkupeitto. Sen materiaali on pehmeää, ohutta villaa ja värit kauniin maanläheiset. Kudonta – siis oikea kangaspuissa kutominen, en tarkoita neulomista – tulee ikään kuin äidinpuoleisen suvun perintönä ja toivon, että jonain päivänä oma elämä on sen verran rauhoittunut, että voin luoda kauniita tekstiilejä omaksi ja muiden iloksi. (Joudun ehkä odottamaan eläkkeelle asti.)
