Se piano

IMG_2045
IMG_2044

Olohuoneen tuorein tulokas, musta piano, on kurkkinut ujona Instagram-kuvissani viime keväästä alkaen. Ulkonäkö antaa viitteitä flyygelistä; lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei kannen alla ole kieliä ja viimeistään pistorasiaa kohti ryömivä johto paljastaa, että kyse on sähköpianosta. Tarkemmin sanottuna malli on Yamahan Clavinova CLP565GP.

Piano saapui meille vähän varkain. Jossain vaiheessa oli miehen kanssa sivumennen todettu, että nyt asuimme kodissa, jossa olisi tilaa myös pianolle eikä naapurisuhteistakaan tarvitsisi olla huolissaan. Ostoslistalla oli kuitenkin lukematon määrä kotiin ja rakentamiseen liittyviä asioita, jotka ajoivat tärkeysjärjestyksessä pianon ohi. Silti eräänä aamuna tullessani alakertaan mieheni sanoi: ”Nyt mennään ostamaan meille piano.” Ehkä raksaväsymys oli tehnyt tehtävänsä – oli ihanaa laittaa rahaa asiaan, joka on meille puhdasta ylellisyyttä ja viihdettä. Sitä paitsi sähköpiano on hinnaltaan varsin kohtuullinen akustisiin pianoihin nähden. Kaiken kukkuraksi voin iloita siitä, että (sisustuksellinen) haave flyygelistä toteutui ilman viisinumeroista hintalappua.

Sähköpianot ovat kehittyneet huimasti sitten 90-luvun, jolloin olen viimeksi sellaista soittanut, joten valinta akustisen ja sähköpianon välillä ei ollut lainkaan vaikea. Lapsiperheessä on hyödyllistä, että äänen pystyy halutessaan ohjaamaan kuulokkeisiin ja soittamista voi jatkaa vielä pikkuväen nukkuumaanmenoajan jälkeenkin. Jos budjetti olisi sallinut, olisi ensijainen valintani ollut ns. silent piano eli soitin, jossa vasarat pystyy siirtämään sellaiseen asentoon, etteivät ne koske kieliin ollenkaan. Ääni muodostuu tällöin digitaalisesti ja äänetön soittaminen on mahdollista kuulokkeiden kanssa. Kosketus ja tekniikka on kuitenkin sama kuin akustisessa pianossa.

IMG_2042
IMG_2038

Oma soittotaustani pitää sisällään 13 vuotta soittotunteja, jotka päättyivät kuin seinään saatuani musiikkiopiston päättötodistuksen. Nyt 16 vuotta myöhemmin ajatus soittamisesta ja harjoittelusta tuntuu taas mukavalta, kun tutkintoja ja matineoita ei tarvitse murehtia. Osittain piano hankittiin tietysti lasten vuoksi. Haluaisin kovasti, että he oppisivat soittamaan jotain soitinta, mutta haluaisin myös että he soittaisivat musisoinnin ilosta, eivätkä soittotuntien pelosta. Vinkkejä?

Lisbet e. on arjen fantasiaa, ikuinen projekti kauniimman kodin, toimivamman vaatekaapin ja sulavamman arjen eteen. Blogia kirjoittaa Liisa - työelämässä luonnontieteiden moniottelija, siviilissä osa-aikainen haaveilija ja kolmen lapsen äiti. Tukikohtana on koti maaseudun ja kaupungin rajamailla.

seuraa blogia

toivelistalla

Sivustollani on mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Jos teet ostoksia linkkien kautta, saan niistä pienen komission. Tämä ei vaikuta tuotteen hintaan.

pinnalla juuri nyt

keskustele

8 kommentti(a)

  1. 10.1.15
    Sinirinta said:

    Tästä sinun pitää tehdä sellainen soiva vloggaus. Kuten aiemmin Instassa teit, mutta pidempi👏😄

    • 10.4.15
      lisbet said:

      Niin kai, kerään kuitenkin vielä rohkeutta (ja soittotaitoa!).

  2. 10.1.15
    Saara said:

    AIvan ihana!

    Meilläkin kaikki kolme junioria soittavat. Soittamaan opetteleminen herättää heissä sekä iloa, ylpeyttä ja itseluottamusta mutta myös kiukkua ja uupumusta. Vähitellen soittotaidon karttuessa soittamisen ilo selvästi vaikuttaa kasvavan.

    Alla kertomus lastemme pikkuserkusta äitinsä kirjoittamana. sattumoisin juuri tästä aiheesta:
    http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/kasvu/kasvatus/kaskin_lastani_harrastamaan_saako_niin_tehda_psykologi

    Rentouttavia musiikkihetkiä syksyyn!

    • 10.4.15
      lisbet said:

      Kiitos kommentista Saara ja lukuvinkistä. Hyvä artikkeli. Huvittavaa sinänsä, ettei mulla ole mitään tunnontuskia siitä, että vien poikaamme viikottain futistreeneihin, vaikka hän monesti sanoo, ettei kyseinen harrastus huvita. Minä taas olen sitä mieltä, että jokin liikuntaharrastus pitää olla (itselläni ei lapsena koskaan ollut). Soittotunneista taas ajattelen, että niiden pitäisi olla erityisen mieluisia.

  3. 10.2.15
    Mia said:

    Voi että, ihastelin tuota pianoanne jo aiemmin instassa, olen iät ja ajat haaveillut omasta flyygelistä! Enpä kyllä olisi ikinä uskonut että kyseessä on sähköpiano. Omat mielikuvani sähköpianosta ovat samaten nuoruudesta enkä todella voi sanoa ihastuneeni sähköpianoon tuolloin. Nämä ovat varmasti kehittyneet vuosien myötä ja nyt alkavat jo lähennellä akustisen pianon elämystä? Pitääpä kirjata tämä vaihtoehto muistiin ja ehkä myös käydä kaupassa kokeilemassa ihan livenä 🙂 kiitos vinkistä!

    • 10.4.15
      lisbet said:

      Kannattaa käydä koesoittamassa vaikka ihan vain huvin vuoksi!

  4. 10.14.15
    Olivia A. said:

    Oi miten upeasti se sopiikin teidän olohuoneeseenne! Mistä olet hankkinut nuo mustat talolyhdyt, jotka ovat ikkunan edessä?

    • 10.22.15
      lisbet said:

      Moi Olivia, ne ovat Muovon Prisman House-merkille suunnittelemia. Ostin ne noin vuosi sitten mutta kyseessä taisi olla sesonkituote. Olen kyllä nähnyt, että sarjan yksittäisiä osia olisi edelleen myynnissä joissain Prismoissa, mutta nämä talolyhdyt taitavat olla jo menneet 🙁