Oletteko nähneet sen Simpsonien jakson, jossa Martha Stewart ilmestyy Margelle unessa ja näyttää, miten täydellinen joulu luodaan: Wake up Marge, magical memories don’t make themselves! Tuossa ironisessa pätkässä piilee totuuden siemen. Vaikka käsitys hyvästä joulusta on tietysti henkilökohtainen, väitän että se, mikä on useimpien mielestä täydellinen joulu, on vaatinut joltain taholta suuren määrän suunnittelua, työtä ja järjestelyä. Minulle ajatus on ajankohtainen, sillä joulustamme on tulossa toisenlainen kuin koskaan ennen. Tähän asti olemme matkanneet vuorovuosin minun tai mieheni vanhempien luo – ja yleensä on vielä välipäivinä vierailtu sitten toisessakin paikassa. Tänä vuonna olemme kuitenkin tehneet jo hyvissä ajoin päätöksen viettää joulua omassa kodissa. Toivotamme tietysti vanhemmat ja muun lähisuvun tervetulleiksi juhlimaan kanssamme!
Niin, ei paineita mutta… ensimmäinen joulu omassa kodissa on tunteikas juttu perheelliselle. Siinä missä vielä kymmenisen vuotta sitten hössötys ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, huomaan nyt innostuvani talven taiasta vuosi vuodelta enemmän. Tosin tähän asti järjestelyjen mittakaava on ollut melko vaatimaton, kun itse juhlaa on aina lähdetty viettämään toisaalle ja olemme saaneet nauttia muiden kattamista valmiista pöydistä. Entä nyt – millaisen joulun haluan, kun sen avaimet ovat omissa käsissäni?
Mieleen on alkanut hiipiä kuva täydellisestä Martha Stewart meets Scandinavia -joulusta, johon kuuluvat sekä perinteiset että modernit jouluruoat, hohtavat syvät hanget, koti viimeisen päälle ojennuksessa ja nayttävästi koristeltuna sekä lapset tottakai suloisina ja hyväkäytöksisinä kuin pikku kerubit. Kolmenkymmennenkuuden joulun kokemus kehottaa kuitenkin asettamaan riman hieman alemmas. Tiedän voivani tinkiä ainakin siivouksen tasosta (en ole ikinä ymmärtänyt, miksi joulua ennen pitää kuurata kaikki hämärimmätkin nurkat) sekä ruoan ja leipomisen määrästä (mieluiten jo tapaninpäivänä jotain muuta kuin kinkkua ja laatikkoa). Mutta jotenkin spesiaalin haluaisin tästä joulusta tehdä, sellaisen pikkuisen taianomaisen, muistojen joulun.
Postauksen kuvat: House Doctor (1), H&M Home (2), Granit (3-5) ja Ikea (6).
Minun jouluni koostuu tutuista jouluruuista- ja koristeista, rakkaista ihmisistä. Mielelläni katson ihania kuvia joulukattauksia ja kauniisti koristelluista kodeista. Kohta tyttäreni kanssa alkaa joulukorttitalkoot😊
Näinhän se on. Fiilistä ja inspiraatiota voi hakea kuvista, mutta tärkeimmät asiat eivät löydy niistä.
Meidänkin pitäisi askarrella joulukortteja!
Jouluna kannattaa siivota kaapit jos meinaa viettää joulunsa kaapissa.
😀 vanha marttojen viisaus pitää paikkansa edelleen!
Eiköhän se täydellinen joulu ole juurikin ne tärkeät ihmiset siinä ympärillä, oma koti ja taianomainen tunnelma, jonka lapset vielä saavat aikaan meidän aikuistenkin jouluun <3 Oma pää sauhuaa aina marraskuussa joulun must-jutuista, mutta viime vuosina olen jo joulukuussa ottanut rennommin ja miettinyt, että mitä kaikkea me lopulta tarvitsemme joulussa…lista kummasti lyhenee. Asenne se on joka ratkaisee…jopa meidän äitien joulun 😉
Tunnustan, niin minullakin usein käy. Että suunnittelen kaikenlaista mutta pari päivää ennen h-hetkeä totean, että vähempikin riittää 🙂
Jouluisia sisustuskuvia on ihana katsella, mutta huomaan niitä tutkiessani paineet täydelliseen jouluun kasvavan. Ei kenelläkään ole mitään tavallista, vaan kaikki on todella huikeeta. Tuntuu, ettei omat rahkeet riitä, kun töissä pitäisi käydä, ruokkia perhe, kuskata lapset harrastuksiin, kuulustella kokeisiin ja kaikki rutiinityöt kotona. Miten ihmeessä venytte näihin mahtaviin puitteisiin ja jaksatte vielä jouluna nauttia niistä? Vink,vink!
No, nämähän olivat vain mainoskuvia, eivät otoksia kenenkään todellisesta joulusta. En minä ainakaan veny näihin puitteisiin eikä tarkoitus olekaan. Otan niistä inspiraatiota ja ideoita omaan jouluuni.
On totta, että median täydellisiä kuvia katsellessa paineet saattavat nousta. Niin käy joskus itsellenkin. Toisaalta bloggaaminen on opettanut minulle paljon siitä, että kuva on vain kuva ja todellisuus sitten ihan toinen juttu. Tsemppiä arkeesi, Viivi!
Me vietämme joulua ensimmäistä kertaa vuosiin oman perheen kesken. Yleensä jouluun on kuulunut se odotuksen tunne, kun on haettu perheenjäseniä lentokentältä. Nyt kun saamme ensimmäiset vieraat kylään vasta tapaninpäivänä, onkin yhtäkkiä ihan eri tavalla paineita tehdä päivästä ikimuistoinen! Eiköhän kaikki mene silti omalla painollaan. Kaunista joulumusiikkia taustalle, kuppi kuumaa glögiä, kynä ja paperia ja inspiraatio alkaa virrata 🙂
Niinpä, rakkaat ihmiset ne vasta tekevät joulun. Siksi toivoisin, että saisimme maakunnasta vieraita tänne!
Glögi ja musiikki kuulostaa just hyvältä 🙂