Asuntonäyttö ja tuulinen syyspäivä antoivat syyn lähteä ensi kertaa ulkoiluttamaan tällä viikolla saapunutta Burberryn trenssiä. Välikausitakki oli ollut ostoslistalla jo pitkään ja blogissakin sitä tuli pohdittua useampaan otteeseen. CPU-postauksessa vihjasin jo, että trenssi oli lähtenyt tilaukseen. Tilauspaikka oli itse asiassa Stockmannin tavaratalo, joka myi tätä mallia yllättäen nettikauppoja kilpailukykyisempään hintaan.
Hinta totta kai kirpaisi hieman, mutta viisaammat ovat kertoneet, että tässä on nyt sellainen vaate, jota tulee pidettyä iät ja ajat. Malli on ”Buckingham”, jonka pintamateriaali on kulutusta kestävää ja kosteutta hylkivää puuvilla-polyester-sekoitetta. Vekkejä tai ryppyjäkään ei materiaaliin ilmestynyt tällä ensimmäisellä reissulla, jolla sentään istuttiin autossa melkein tunti. Väriksi valitsin mustan, sillä kokemukseni vaaleista päällystakeista ja äidin syliä kaipaavasta taaperosta eivät ole rohkaisevia. Toisaalta olen jo saanut huomata, että kotiimme levittäytyneet kaninkarvat ja muu valkoinen nöyhtä erottuvat myös brittivalmisteisessa mustassa vaatteessa.
Trenssin hankintaa harkitseville tiedoksi, että vaikka Burberry vaikuttaa hyvältä ostokselta, en epäile, etteikö ylläolevia kriteereitä täyttävää takkia löytyisi muiltakin merkeiltä. Kannattaa vain jo kaupassa arvioida materiaalin laatua ja testata, jääkö siihen ryppyjä esimerkiksi helmasta rypistämällä.
Miehellä oli työpäivä ja olimme liikkeellä pojan kanssa kahdestaan, joten postauksen kuvat on otettu ihan itse keskellä kesantopeltoa, siitäpä otsikko. Itsensä kuvaaminen ulkoilmassa jalustan ja kaukolaukaisimen kanssa on niitä asioita, joita en vielä vuosi sitten uskonut koskaan tekeväni. Kai se on niin, ettei omelettia voi tehdä rikkomatta munia ja tyyliblogia kirjoittaa olematta vähän omituinen hiippari.
Trenssisi on kyllä todella ihana ja kyllähän tuollaisen omaan kaappiin mieluusti ottaisi, mutta taitaa vain haaveeksi jäädä. Ihania kuvia olet saanut otettua, se jalusta minulta puuttuu, ehkä sellainen on joskus vielä hankittava. 🙂 Mukavaa sunnuntai-iltaa ja hyvää pian alkavaa uutta viikkoa!
Pitkään tämä oli mullakin haavelistalla, mutta joskus ne haaveetkin saattaa toteutua:)
Aivan törkeän ihana takki, oikea unelma! Tykästyin hirmusti tähän blogiisi, taidanpa tosiaan jäädä lukijaksi! 🙂
withasilverlining.blogspot.com
Kiva kuulla, tulen vastavierailulle!
Ihana on trenssi kyllä. Omani on juurikin niin rypistyvää laatua kuin vain voi olla. En etsi, mutta kuljen koko ajan silmät auki josko uusi parempi versio tulisi vastaan…
Mun edellinen trenssi oli puuvillaa ja rypistyi kuin unelma. Luulen, että tässä tuo keinokuitu joukossa on juurikin se taikasana.
Todella upean näköinen takki!
Niin minustakin… mutta arvaa mitä mies sanoi? ”Sullahan on jo monta tuollaista takkia.” Miehet!
Ostin tuon samaisen takin viime syksynä Lontoon Burberryn Outletistä. Ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Pysyy ryhdissään ja hylkii likaa. Katsoin Pukumiehessä alennuksessa samaa takkia beigenä viime viikolla ja mietin, hakisinko sen. Oma kokoni kun oli puoleen hintaan :).
Kauniita kuvia, hienosti onnistuneet itselaukaisut näyttämättä itselaukaisuilta.
Ooh, olisin ollut ikionnellinen, jos tämä olisi löytynyt puoleen hintaan.
Kiva trenssi.
Keväällä ostin Bodenin (reilusti halvemman) kitin värisen trenssin ja talven räntäpäiviin saman mustana ja fleecevuorilla. Uskon niidenkin klassisina malleina olevan käytössä vuosia.
Varmasti ovat. Itse harkitsin pitkään värien välillä, molempia kun ei ollut mahdollista saada. Musta voitti kuitenkin.
Niin magee takki, varmasti ihan huippuostos!:) Mullakin tuo on sellaisella ikuisuus-ostoslistalla, toivottavasti saan joskus hankittua;> Hih, jalustan ja kameran kanssa pyöriminen pellolla kuulostaa kieltämättä huvittavalta, mutta ihanaa että näät vaivaa kuvien eteen, itsehän tyydyn laiskana aina valkoiseen seinään:D
Onneksi oli vähän pusikkoa näkösuojana heh.
Minulla on tuo säästölistalla 🙂 Minulla on se vaalea InWearin trenssi viiden vuoden takaa, johon vaihdoin napit – siinä on ollut varsin hyvä hintalaatusuhde. Toisaalta, sekin rypistyy vähän, ja on kyllä ärsyttävää olla muuten huoliteltuna, ja sitten takki näyttää halvalta rytkyltä.
Tosi harmi tuo muuten hyvien takkien rypistyminen! Munkin edellinen – blogissakin nähty Sportmaxin trenssi – sai vekkejä heti, kun erehtyi istumaan se yllään…
Aivan upea tuo trenssisi – kelpuuttaisin sen omaankin vaatekaappiini oikein mielelläni! 🙂
Blogistani muuten löytyy haaste sinulle!
Kiitos haasteesta!
Hei, ihana takki. Miten osasit valita oikean koon? Ulkotakeissa on vielä se hankala puoli, että jos haluaa bleiserin mahtuvan alle niin pitäisi ottaa vähän reilumpi koko ja jos taas on pelkkä paitapusero alla niin sitten saattaa olla väljä. Itsekin haaveilen tästä sijoituksesta…
Heippa! Takki piti tilata juuri sen takia, ettei Stockalla ollut oikeaa kokoa hyllyssä. Jos tilaamani koko ei olisi sopinut, olisivat he pistäneet sen myyntiin, hyvää palvelua mielestäni. Olen aika lyhyt, joten kokokin on UK4, tässä tapauksessa se oli merkitty Suomen kooksi 32. En kyllä normaalisti käytä noin pieniä vaatteita, yleensä olen 34. Burberryn trenssien kokoluokituksissa on melkoisia eroja eri mallien välillä, eli ehdottomasti pitää sovittaa ennen ostopäätöstä.
Tässä mallissa on melko väljä mitoitus, joten hyvin mahtuu neulepaitaakin alle. Mielestäni väljyys ei haittaa, sehän on tarkoitus voida kuroa tuolla vyöllä kasaan.
Paljon kiitoksia. Tästä oli apua…niin ja ihana blogi sinulla:-)