Tervetuloa illalliselle. Se tarjoillaan lämpimässä illassa keskiaikaisen linnan terassilla, josta aukeaa näkymä Neckar-joen laaksoon. Seurana on rakas kumppanisi tai muu vapaavalintainen henkilö.
Alkumaljaksi tarjoillaan luonnollisesti kylmää kuohuvaa. Sitä siemaillessa selaillaan ruokalistaa ja mietitään illan menuuta. Tarjolla on ainakin riistaa ja metsäsieniä…
Alkuruokana molemmat nauttivat kanttarellikeiton. Se on hieman suolaista mutta solahtaa nopeasti alas linnan valkoviinin kanssa. Huomaa Gemmingenin vapaaherrojen vaakunalla kuvioitu astiasto.
Kumppanin pääruoka näyttää herkulliselta…
…muttei oma ”kesäinen paahtoleipäkään” jää paljon jälkeen.
Ilta alkaa jo hämärtää ja kynttilät sytytetään. Kuu loistaa pilvettömällä taivaalla. On aika paneutua jälkiruokalistaan…
Suussasulava tiramisu kruunaa yhteisen illan.
Ravintola on jo tyhjentynyt muista asiakkaista. Henkilökunta jää järjestelemään pöytiä. Vielä ei malta mennä nukkumaan, vaan illalle haetaan jatkoaikaa hiippailemalla linnan raunioilla.
Mutta kuten kaikissa tarinoissa – tai ainakin yli 30-vuotiaiden, perheellisten ja vuorotyötä tekevien elämässä – lopulta koittaa aina nukkumaanmenoaika. Miten ihanaa onkaan sujahtaa linnahotellin satiinilakanoiden väliin. Uni tulee heti.
Oih…<3
Niinpä…
Olipa ihana illallinen fantastisessa paikassa.
Enää harvalla ravintolalla on omia nimikoituja lautasia, saati sitten vaakunalla varustettuja.
Olenkin raahannut (huippupainavia, siis itseasiassa mies raahasi) jo suljettujen ravintoloiden vanhoja nimikoituja posliineja New Yorkista yhdestä suosikkiliikkeistäni; Fishs Eddiestä. Mietimme niitä käyttäessämme, millaisia ravintolat ovat olleet.
Kieltämättä. Näitä iltoja ei ole usein.
Hauska idea nyo NY:n posliinit – saavat varmasti mielikuvituksen laukkaamaan!
Voi että miten ihana postaus, uppouduin hetkeksi upean linnan tunnelmiin… Todella upean näköinen paikka ja upeat maisemat, illallinen oli varmasti ikimuistoinen! 🙂
Sanoo henkilö, joka saa asua Baijerissa!
Ihana tunnelma, KIITOS! Tästä on hyvä itsekin haaveilla…
Saksa on yllättävän lähellä!
Kiitos aivan huippuihanasta mielikuvitusillallisesta! 🙂 Saksan jokilaaksoissa on tullut autoiltua muutaman kerran… upeita maisemia!
Minua viehättää näissä jokilaaksoissa erityisesti ne jatkuvasti teitä reunustavat pienet kylät, joissa kaikki on laitettu aivan vimpan päälle. Mikään ei repsota missään ja kaikki on kuin postikortista!
Ihania kuvia ja tunnelmia! Varsinkin kun me olemme myös varanneet viinitilaviikonlopun tälle syksylle, niin alkoi oikein kutkuttamaan jo :).
Katsoin juuri telkkarista leffan Sideways ja arvaapa, mikä seutu alkoi kutkuttelemaan?
:D. Meidän on pitänyt katsoa tuo leffa vaikka kuinka kauan, pitääkin katsoa lähiaikoina :).
Kaksi viimeisintä postausta: <3
Ihana kuulla:)
Teillä on ollut varmasti aivan ihana reissu! Tuo illallinen ja nuo maisemat… ahh… varmasti upea fiilis siellä!
Kyllä, ihanaa oli. Haikein mielin jo muistelen. Kuten tuolla ylempänäkin mietin, näitä iltoja ei tule usein.
Rohkeaa tunnustaa ”kummpaninsa” blogissa, mutta onneksi nykyään ollaan niin suvaitsevaisia 🙂
Voi että, anteeksi! Luinkin eteenpäon ja puhuitkin miehestäsi, tuo kumppani vaan kuulostaa niin samaa sukupuolta olevalta.
😀 Totta on, että oma kumppanini edustaa vastakkaista sukupuolta. Kun kyseessä oli tällainen mielikuvitusleikki, ajattelin sanavalinnalla ohittaa heteroavioliitto-oletuksen. Parisuhteita on monenlaisia ja kunnioitan kunkin omia valintoja.
Upeat maisemat ja tunnelmat kuvissa! Mikä rikkaus onkaan nähdä tuollaisia kauniita paikkoja. Matkustaminen on ihanaa!
Aivan, eikä ole väliä lähteekö Mäntsälään vai Balille, kunhan maisema muuttuu!