Jos sinuakin näin alkuvuodesta kaihertaa jonkilainen tarve muutokseen, suosittelen kodin raivaamista ja omaisuuden selkeyttämistä. Se taitaa olla yksi niitä harvoja ilmaisia kikkoja, jotka oikeasti helpottavat arkea. Sama karsimisen viesti on vuosien mittaan paketoitu moneen eri asuun. Vuonna 2015 se tarjoiltiin Konmari-metodin muodossa, kiitos alkuvuodesta ilmestyneen Marie Kondon kirjan suomennoksen KonMari – siivouksen elämänmullistava taika. Siltä varalta, että metodi ei ole sinulle entuudestaan tuttu, tässä pähkinänkuoressa:
- Konmari on japanilaisen ammattijärjestäjä Marie Kondon vuonna 2011 lanseeraama raivaus- ja järjestämismenetelmä.
- Ideana on käydä läpi koko omaisuutensa aihepiiri kerrallaan ja kysyä jokaisen esineen kohdalla itseltään ”tuottaako tämä minulle iloa” (does this spark joy). Jos vastaus on kieltävä, esineestä luovutaan.
- Marie Kondo lupaa, että kun olet kerran käynyt omaisuutesi läpi menetelmän avulla, sinun ei tarvitse raivata enää koskaan, vaan kotisi on aina siisti.
Konmarin vapauttavin idea on lupaus kertasiivouksesta, joka ratkaisee ongelmasi loppuelämäksesi. Todellakin, ongelmat monikossa. Marie Kondo lupailee kirjassaan, että kodin raivaaminen johtaa myös hoikempaan ulkomuotoon, hehkuvampaan ihoon ja jopa parempaan onneen – huoh. Konmari olisi parempi opus ilman näitä lupauksia. Siitä huolimatta pidän kirjassa eniten sen ehdottomuudesta. Raivaus suositellaan tehtäväksi kertakaikkineen puolen vuoden sisällä, ja kategorioita on vain kaksi: säilytä tai luovu. Itse olen taipuvainen uskomaan että kertaheitto saattaa olla yhtä hyvä tapa muuttaa elämänsä kuin nyt vallalla oleva käsitys pienistä, tottumusten ja tapojen muuttamiseen perustuvista askelista.
Have nothing in your house that you do not know to be useful, or believe to be beautiful. – William Morris
Luin Konmari-kirjan viime kesänä ja lomalla oli sopivaa aikaa aloittaa raivaus – tai itse pidän sitä eräänlaisena loppurutistuksena vuosia jatkuneessa projektissa. Eteninkin hyvin yläkerrasta kohti alakertaa, mutta keittiön, eteiskaapin ja kodinhoitohuoneen sain käytyä läpi vasta nyt välipäivinä. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. Luovuin vihdoin mm. suuresta osasta kirjojani, vanhoista papereista sekä monista edesmenneen käsityöharrastukseni tuotteista. En ole noudattanut raivaamisessani täydellisesti Kondon ”spark joy” – ajatustapaa. Sen sijaan olen turvautunut William Morrisin metodiin: ”Have nothing in your house that you do not know to be useful, or believe to be beautiful.” Keittiövispilä ei välttämättä kipunoi iloa mutta se on erittäin tarpeellinen. Ajan kanssa tavaroita hankkiessaan voi toki miettiä ostoksia myös siitä näkökulmasta, että niiden tulisi olla esteettisesti ja ideologisesti miellyttäviä. En myöskään ole soveltanut kirjassa neuvottuja säilytys- ja viikkausohjeita, vaan luottanut aiemmin hyväksi havaittuihin ratkaisuihin.
Konmarin suurin ongelma on, että kirja on kirjoittettu pienissä asunnoissa yksin eläville japanilaisnaisille. Sitä ei voi sellaisenaan soveltaa vantaalaisen lapsiperheen arkeen. Ensinnäkään Marie Kondo ei ota huomioon sitä, että lapset kasvavat, tarpeet muuttuvat ja perheen tavaramäärä elää. Vaatteet käyvät väistämättä pieniksi, mutta toisaalta perässä on kenties tulossa uusi käyttäjäpolvi. Jotain on säilöttävä, jostain on luovuttava. Omalla kohdallani olen ratkaissut asian niin, että säilytän kaiken ehjän, mikä poikiemme kolmen vuoden ikäeron väliin mahtuu. Heti kun pikkuvelikin on kasvanut vaatteistaan tai tavaroistaan ulos, laitamme ne kiertoon tai myyntiin. Kuluneena syksynä on luovuttu rattaista, pinnasängystä, kävelykärrystä ja lukemattomista vaatekappaleista. Toisessa päässä hankitaan uutta. Kuutta vuotta lähestyvä esikoisemme kaipaa yhtä jos toista: pelejä, lasketteluvälineitä, isompia luistimia… Lapsiperheen omaisuus ei ole staattinen jäämistö, jonka voisi viikata Konmari-ohjeiston mukaan pieniin säilytyslaatikoihin. Tämä ei varmasti ole ainoastaan lapsiperheiden ongelma. Kaikenlaisissa asumisyksiköissä elämäntilanteet ja mielenkiinnon kohteet muuttuvat, jolloin tavarapaljoutta on editoitava sen mukaisesti.
Toinen ongelma, jota Marie Kondo ei juurikaan käsittele, ovat kanssa-asujat. Kondo kyllä kieltää raivaamasta toisten omaisuutta ja esittelee itsensä siitä varoittavana esimerkkinä. Mutta entä jos et asu yksin? Tai vielä pahempaa: entä jos asut omaisuuteen erityisellä tavalla kiintyneen henkilön kanssa? Esimerkiksi oma mieheni sattuu olemaan omistamisen turvallisuuteen yhdistävää sorttia. Konmaria ei voi tuosta vain asentaa toisen mieleen. Meillä 70- ja 80-luvun lapsilla istuu vielä tiukassa vanhemmilta opittu säilyttämisen taito. Yritän perustella miehelleni, että tavaroiden säilyttäminenkin maksaa. Pingispöytä, puusorvi ja 40 t-paitaa ovat lähinnä menoeriä, jos niitä tarkastelee pääkaupunkiseudun neliöhinnoissa. Tässä suhteessa olen rikkonut Kondon sääntöjä ja kaikessa hiljaisuudessa raivannut kanssa-asujienikin omaisuutta. Toistaiseksi olen jäänyt kiinni vain kerran. Joulukuun alkupuolella mieheni äkisti kaipaili päänhieromahilavitkuttimensa perään. Näyttelin mistään tietämätöntä, vaikka hyvin tiesin, että kapistus on ollut Fidalla myynnissä jo useita viikkoja. Olen pahoillani, rakas.
Toimiiko Konmari lapsiperheessä? Toimii, edellämainitut poikkeukset huomioonottaen. Jonkinlainen varastokapasiteetti on huomioitava. Säilöön ei kuitenkaan kannata laittaa mitään rikkinäistä tai epämieluisaa, sillä suurella todennäköisyydellä ne jäävät käyttämättä. Perintö- ja muistomielessä olen säilyttänyt vain hyvin harvoja vaatteita ja esineitä. Niiden valitsemisessa olen kysynyt itseltäni: haluaisinko itse säilyttää tämän? Kuinka monta muistoesinettä haluan säilyttää? Kuinka monta muistoesinettä lapsenlapseni haluavat säilyttää? Muutama hyvin valittu esine hakkaa mennen tullen rojulaatikon, jonka sisällön hermostuneet jälkipolvet kippaavat tunkiolle.
Konmari-faneja kenties kiinnostaa, että odotettu jatko-osa ”Spark joy” on juuri ilmestynyt. Arvostelujen perusteella kirjalla ei ole suunnattomasti uutta annettavaa, mutta silkasta uteliaisuudesta tulen varmasti lukemaan sen jossain vaiheessa. Vaikka Konmari ei ole tuonut meille ikuista siisteyttä, se on antoi hyvän sysäyksen kodin selkeyttämiseen ja luvan luopua turhasta omaisuudesta, jota meillä kaikilla on painolastinamme. Minun arkeani se on helpottanut. Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?
KonMaria voi aivan hyvin soveltaa sopivaksi lapsiperheisiin. 🙂 Facebookissa on Konmari Suomi -niminen ryhmä, jossa jäsenet jakavat kokemuksiaan, ”konmarituksen” tuloksiaan ja paljon löytyy soveltamisiakin. Mielestäni KonMarin perusperiaate on mainio, joskaan en kiitä päivän päätteeksi tavaroitani (kuten lompakkoa ja käsilaukkuani). Saatan viikata vaatteen jos toisenkin ko. tyylillä tai sitten en, ihan miten omassa taloudessani parhaaksi koen. Ihan kaikki tavarat eivät tosiaan tuota iloa esteettisesti, mutta ovat tarpeellisia muutoin. Niinhän se Marie Kondokin sanoo, tavara voi olla tarpeen säilyttää käytännön syistä vaikkei iloa silmälle toisikaan. Kondon kirjasta tykkäsin, koska se oli todella selkeä ja helppolukuinen. Ahmaisin sisällön vuorokaudessa. 🙂 Varmasti tulen lukemaan myös uuden kirjan, kunhan suomennos on saatavilla.
Kiitos vinkistä! Juu, minultakin ovat Konmarin hassuimmat neuvot jääneet noudattamatta. Yksi ohje oli kuitenkin hyvä: vanhoista muistoesineitä tai vaikkapa tarpeettomaksi käyneistä lempifarkuista on helpompi päästää irti, kun kiittää niiden tuomasta ilosta. Mulla tämä auttoi! Kiitin ja päästin irti.
Hei! Oli mielenkiintoista kuulla kokemuksistasi, hienoa kun olet saanut koko projektin valmiiksi! Hyvää analyysiä myös siitä, miten elämäntilanne ja asumisen muoto vaikuttavat varmasti siihen, miksi jotkut vinkit kuulostavat jopa hieman oudoilta – kuten vaatteiden viikkaus/rullaus. Itsekin luin kirjan viime vuonna, mutta projekti on jäänyt toteuttamatta, vaikka (ja varmasti juuri siitä syystä) tuntuu, että koko ajan joku järkkäys käynnissä. 🙂 Ehkä tänä vuonna saan projektini toteutettua! Kiitos inspiraatiosta!
Harva varmaan toteuttaa projektia sellaisenaan – eikä kaikilla ole tarvettakaan. Mutta kirjasta saa kyllä inspiraatiota järkkäilyyn ja ehkä muutaman uuden näkökulman. Tsemppiä, jos päätät tarttua tähän!
No just tää, kun toinen perheessä on sellainen, ettei mitään saisi ikinä heittää pois. Mulla on itselläni aika maltillisesti tavaraa ja kierrätän säännöllisesti. Mutta minkäs teet, toinen tykkää ostaa, mutta ei luopua, niin lopputulos on se, että roinaa on ihan helkkaristi. Ärsyttäähän se välillä, mutta en kyllä huomaa sen vaikuttavan mun onnellisuuteen. Päin vastoin, tulee usein sellainen vähän kapinallinen ja itsetyytyväinen olo, kun toimin vallalla olevaa karsimisen hegemoniaa vastaan. 😀
Ai teilläkin on sellainen 😀 Minimalismi ja karsiminen ovat kyllä kovasti pinnalla, vaikea taistella vastaan. Olen mä kyllä välillä miettinyt, että entä jos tuleekin uusi pula-aika, silloin varmaan kaipaan vanhojen vähän kuluneempienkin kenkäparien perään.
Jåå-å. Nyt tosin meinasin käydä karsimaan varsin raivokkaasti toisen tavaroita, kun mun juuri huolellisesti värijärjestettyyn ja ilmavaan henkarikaappiin oli ilmestynyt miehen pikkutakki. ”Kun sinne mahtui.” Argh! 😀
Täällä menossa samanlainen raivaus:). Konmari-metodi ei ole tuttu, vaan tavaraa siirtyy ilman suurempaa filosofiaa nettikirppareille, säilöön (meilläkin pojilla 3v ikäeroa eli yksi vaatekerta odottaa aina käyttämättömänä) ja ystäville. On tämä vaan niin mukavaa, kaappien lisäksi mielikin puhdistuu:).
Karsimista voi varmasti tehdä ilman metodiakin ja ehkä juuri niin on paras. Käy detoxista!
Konmari ei minullekaan ole entuudestaan tuttu, mutta sen oppi kuulostaa ihanan puhdistavalta. Myös henkisesti todellakin. Kun joskus siivouspuuskissaan on saanut vaikka vaatekaapistansa heivattua ne ”pidän joskus” kamppeet pois, niin voi sitä tunnetta! Vuoden alussa sitä huomaa erityisesti kaipaavansa tällaista puhdistautumista.
Just se tunne kun tajuaa, etten todellakaan ole tarvinnut niitä ikuisuuden jemmaamiani vaatteita tai tavaroita, jotka vihdoin uskaltauduin heittämään pois. Se on parasta!
Minulla kirja on vielä lukematta, vaikka olenkin fanaattinen organisoija ja järjestyksen rakastaja. Mutta meillä myös asustaa mies, jonka on pakko säilöä nuorisoaikansa verkkareita ja kymmeniä rikkinäisiä T-paitoja nostalgiasyistä… Järjestä siinä sitten. 😄
Argh, voin kuvitella! Mä olen yrittänyt ratkaista tätä miehen jemmausongelmaa järjestämällä muutaman paikan, johon kasaan miehen lajittelematonta omaisuutta. Esim. postissa saapuvat paperit, joita mies ei käy koskaan läpi – niille on oma laatikko heti paperinkeräyslaatikon yläpuolella. Kun mies x kuukauden päästä tiedustelee sen ja sen paperin perään, viittaan aina kyseiseen laatikkoon. Isompien tavaroiden osalta alkaa näyttää pahasti siltä, että autotallista on tulossa niiden jemmauspaikka. Nostan kädet pystyyn. Sovitaan sitten niin – minä pidän talon siistinä ja mies saa toteuttaa hamstrausviettiään autotallissa 😀
Hyviä KonMari-vinkkejä ja vertaistukea löytyy FB:n Konmari Suomi -ryhmästä, tervetuloa!
Kiitos vinkistä, tämä tiedoksi muillekin!
Mä olen tässä uuden vuoden aikana herännyt taas pikkuhiljaa ajatukseen raivaamisesta. Meillä se alkoi siitä, että ollessani uutena vuonna yö töissä, oli mies sillä aikaa tyhjentänyt salaa puolet astiakaapistamme pihan jätekuiluun 😀 Olihan meillä jäänyt seitsemän yhteisen vuoden takaa kahden aikuisen kodin kaapinsisällöt pursuamaan kaappeihin… Onneksi sinne kaappiin jäi ne ajattomat Iittalan Teemat, mutta muutaman superkauniin juomalasin olisin halunnut pelastaa. Roskiin lensi lopultakin ne ihanan kamalat 80-luvun lapsen lapsuudesta tutut mustat kahdeksankulmaiset, OUDOT lautaset. Lautaset, jotkä tulivat takaisin meille miehen (70-luvun lapsi) tavaroiden mukana, lautaset joita kaiken hämmentyneen häpeilyn jälkeen rupesin taas diggailemaan kaikessa hulluudessaan. Mutta huh, olipa hyvä että mies teki tällaisen yllätysiskun salaa, tuntuu mainiolta. Aamulla kotiin tullessa ihmettelin oudon näköistä astiakaappia ja ulvoin naurusta, kun mies siinä rupesi paljastamaan uuden vuoden tekemisiään. Kysyin miksei kysynyt mun toiveita hävittämiselle. Vataus napakka ”Ei kerennyt!” Ainoa, mistä hän sai pientä ripitystä, oli se, että mielestäni kamat olisi pitänyt viedä SPR:n konttiasemalle Tammistoon, eikä roskikseen. Hänen johdollaan tyhjennettiin myös lakana- ja pyyhekaapit, jotka nekin pursusivat kahden edestä sisältöä. Nauru raikasi.
Viime syksynä vein ensimmäistä kertaa kuorman siivouspäivän puistokirppikselle lähipuistoon Kartanokoskella. Viisi laatikkoa vein, yhden toin takaisin. Erittäin positiivinen kokemus.
Nauroin tälle ääneen! Ihana ja kamala mies! Hauskaa, että teillä juuri mies sai siivouspuuskan – kommenttien perusteella raivausintoinen osapuoli on yleensä nainen. Voin kuvitella, että äkillinen tyhjennys helpotti. Ja tiedän just, mitä lautasia tarkoitat, mistähän ne ovat peräisin kun niin monella on ollut sellaisia?
Konmarin yksi heikkouksista on se, ettei siinä käsitellä lainkaan tavaran kierrättämistä, vaan poistetut kamat vaan dumpataan johonkin. Joo, ei sovi suomalaiseen ajatusmaailmaan. Onneksi meillä on hyvät mahdollisuudet käytetyn tavaran kierrättämiselle.
Mulla raivaaminen pysyy vielä suunnitelmissa. En ehtinyt tarttua koko joulun ja vuodenvaihteen ajan mielessä kypsyneeseen raivaukseen, kun duunit Helsinki-Vantaalla on vieny enemmän aikaa kuin on suunnitellut, töissä on viettänyt enemmän tunteja kuin kotona.
Aloitin raivaamisen pienesti neuleharrastuksestani. Lajittelin langat ”parempiin”, sekä ”jämäkeriin”. Yksittäisistä jämäkeristä neulon sukkia Helsingin asunnottomien palvelukeskukselle jaettavaksi asiakkailleen. Omat nurkat on jo niin täynnä ompeluksia ja neulomuksia että nyt pitää suunnata jonnekin muualle!
Ihana ajatus ja hyvä tapa vähentää varastoja!
Minun on pitänyt hankkia tämä kirja jo useita päiviä. Itse projektihan on odottanut kuukausia… Kyllähän nuo ”hoikempi ulkomuoto” ja muutkin voivat toteutua, jos alkaa noudattamaan sitä, että miettii tarkemmin ratkaisujaan ja mitä niistä seuraa ja onko seuraus mieluinen 🙂
Niin, eräänlainen kaikille elämän osa-alueille laajennettu Konmari: ruokavalioon, ajankäyttöön, ihmissuhteisiin… hyvä idea!
Ostin kirjan tänään pienenä herätteenä (!!! hups, saako tämän aiheen kohdalla myöntää näin), koska se on suomalaisen kirjakaupan pöydässä -50% hintalapun kera. Ainakin Jumbosta löytyi.
😀 Itse ostin kirjan ekirjana, Kondokin olisi tyytyväminen. Tosin silloin joutui lukemaan englanninkielisen käännöksen.
Hei!
Tuo kirja on täällä lukulistalla. 🙂
Kysynkin mistä olet hankkinut nuo pienet valkoiset laatikot laatikon sisälle?:)
Me taidettiinkin jo löytää tähän vastaus Instagramissa, mutta kyse on siis Ikean Variera-sarjan laatikoista 😀
Tavaran vähentäminen olisi kyllä meilläkin erittäin tervetullutta. Tällä hetkellä elämme vauva-arkea, joten sitä tavaraa tuntuu olevan todella paljon mm. vaatteita, turvaistuimia, rattaita, leluja yms. isosiskolta aikanaan siirtyviä myös. Raivaamisasiaa on hidastanut myös se, etten ole löytänyt hyvää paikkaa myydä… Olisiko tähän antaa vinkkiä täältä pk seudulta?
Itse en ole juurikaan myynyt live- tai itsepalvelukirppiksillä, kuulostaa liiaan työläältä. Lastentarvikkeet ja isommat jutut olen myynyt tori.fi:ssä, josta oikein hinnoiteltu tavara häviää muutamassa tunnissa. Monet suosivat kaupunginosakohtaisia FB-kirppiksiä esim. vaatteiden ja pikkutavaroiden myynnissä, mutta itse koen niiden av/yv/jonohässäkät melko tuskastuttaviksi. Jos on suurempi määrä esim. vaatteita myytävänä, olen kuullut hyvää palveluista, jotka myyvät tavaran puolestasi provisiota vastaan: esim. Emmy’s
http://store.emmy.fi
En ole itse vielä kokeillut, mutta tarkoitus olisi laittaa sinne ylimääräinen myyntiin tämän kevään aikana.
Ojoi, minulla on useita hiirennakkeja virityksessä. Kuinka selviäisin vähemmillä nakeilla KOnMarin mukaan? Talossamme on paljon hiiriä, koska naapurit ovat vähentäneet kissoja; kai Konmarin ohjeiden mukaisesti
😀
Mä olen kovin tykästynyt tähän kielelliseen ilmaisuun sivustollasi. Helppoa ja hauskaa luettavaa. Vaikka aiheet ei aina kiinnosta niinkään, niin luen aina joka tekstin läpi. Miljoona sivua hyvää luettavaa 😀
Kiva kuulla, yritän kyllä aina hioa kieliasun kohdilleen 😀
Kanssa-asuja ei ole hyvää suomen kieltä. Lapset, perheenjäsenet, samassa taloudessa asuvat…olisi oikea valinta.
Ehkäpä tässä tavoiteltiin kepeää pakinatyyliä, jossa ilmaisut eivät välttämättä ole niitä tavanomaisimpia 😀
Etsin hyvää konmarittajaa kotiin Helsinki kantakaupunki
Esim. Kiira Vuorinen? https://kiiraorganizing.com