Jokohan olen saanut maineen ikuisena suunnittelijana? Rakastan suunnitelmien tekoa mutta niiden toteuttaminen onkin vähän niin ja näin. Esimerkiksi eteisen tapetointi. Kirjoitin tästä blogiin jo reilu vuosi sitten ja tapettirullatkin ovat olleet jo pitkään hankittuna. Olen perustellut vitkuttelua sillä, että eteisessä on säilytetty rattaita, joista roiskuu kuraa seiniin. Nyttemmin rattaista on kuitenkin luovuttu ja matkarattaidenkin säilytyspaikka on siirtynyt autotalliin. Tässä siis vuoden ensimmäinen sisustusprojekti, deal?
Viime kesänä aloin toden teolla haaveilla pienestä pintaremontista myös keittiöön. Välitilan teräslevy ei ole koskaan ollut lempijuttuni ja erilaisia vaihtoehtoja lasilevyistä maalipintaan on pohdittu. Minulla ei ole mitään tarvetta keksiä pyörää uudelleen, vaan jokin neutraali tämän hetken trendien mukainen ratkaisu käy mainiosti: esimerkiksi subway-ladonta valkoisin suorakaiteen muotoisin laatoin.
Tänä vuonna haluan keksiä jotain ruokapöydän takaiselle seinustalle. Kenties lipasto ja jotain kivaa seinälle sen yläpuolelle? Julistetaulut, jotka hetken mielijohteesta nakutin seinälle eräänä syyskesän päivänä pari vuotta sitten, saavat siirtyä muualle. New York -taulu ainakin voisi muuttaa…
… alkuperäiselle paikalleen työhuoneeseen. Voihan työhuone! Vaikka olen kuviin saanut stailattua sen ihan edustuskelpoiseksi, on sillä jatkuva taipumus muuttua varastoksi. Viime kesänä sentään saimme hankittua yhdelle seinälle Elfa-järjestelmän, joka nielaisee hyllyillensä kirjat, kansiot, säilytyslaatikot ja joukon epämääräistä varastokamaa. Liukuovet puuttuvat edelleen. Pakko kai olla iloinen siitä edistyksestä, mitä on tapahtunut. Alla olevassa realismikuvassa näkyy myös vanhan parisänkymme runkopatjat, jotka on pinottu seinustalle. Eiköhän hankkiuduta niistä uuden vuoden kunniaksi eroon.
Makuuhuoneen viimekesäiseen muodonmuutokseen olen ollut tosi tyytyväinen. Uusi sänky on ollut aivan ihana, vuoden paras ostos. Sängynpääty ja yöpöytäasiat ovat vielä vähän vaihessa. Mieluisin ratkaisu olisi itse nikkaroitu pääty, jossa olisi sopivat valaisimet ja pienet yöpöydät integroituna.
Vuoden suurimmat ponnistukset käydään kuitenkin ulkona. Pihatyöt on tarkoitus tehdä loppuun viime vuonna teettämäämme suunnitelmaa noudatellen. Tämä nielee ajan ja rahat ja tietää todennäköisesti kesäloman viettoa kuokan varressa, mutta uskon että se tulee olemaan kaiken vaivan arvoista. Keskeneräinen työmaapiha on ollut nolo, epämukava sekä hankala pitää siistinä ja lapsille turvallisena. Onneksi nyt saatiin hetkeksi lumi todellisuutta peittämään. Keväällä käydään työhön heti säiden lämmettyä!
Hyvä että riittää projekteja. 🙂 Työhuone on kyllä hankala sisustettava, niillä kun on jostain syystä aina taipumus kerätä ylimääräistä tavaraa.
Muillakin taitaa olla samaa ongelmaa! Tuli mieleen, että kieliiköhän se meillä työhuoneen vähäisestä käytöstä…
Täällä toinen ikuinen suunnittelija. Just eikä melkein – tyyppinä väliaikaisratkaisut ei ole mun juttu ja välillä sitä vaan yrittää keksiä pyörän uudestaan. Voisiko välillä mennä sieltä missä aita on hieman matalammalla. Mulla on kanssa haaveena eteisen tapetointi, mutta meillä on myös tuo sama ratasongelma ja on vielä jonkin aikaa… Huomasin minäkin, että rattaat jättävät sievän rannun eteisen seinään, olisikohan jossakin saatavilla painepesurin kestävää design-tapettia. Ja keittiön välitila löytyy myös agendalta. Jos tänä vuonna saisi jotakin aikaiseksi, eikä vain ostelisi uusia sisustustyynyjä. Varsin hyvältä näyttää nuo sun suunnitelmat ja innolla odotellaan toteutusta, kun sen aika koittaa.
Ehkä design-tapetin voisi päällystää kontaktimuovilla? 😀 Toisaalta olisi vain pitänyt tapetoida eteinen jo vuosi sitten ja murtehtia uusimista myöhemmin. Jälkiä tulee varmasti jatkossakin. Sulla on tapahtumarikas vuosi takana, silloin jo sisustustyynyjenkin hankinta on saavutus!
Salaa jo hiukan haaveilein ajasta, jolloin ei tarvitse mahduttaa eteiseen (tai mihinkään muuhun tilaan) vaunuja…vaikka todella rakastankin kävellä pitkiä lenkkejä vaunuissa pötköttelevän vauvan kanssa, eivät vaunut ole sisustuksen kannalta mitenkään innostava juttu. Ja itseasiassa aika usein saan itseni kiinni haaveilemasta (ihan pian koittavasta) ajasta, kun saamme vähentää erilaista vauvatavaraa kotoamme. 🙂 Vauvat ovat maailman ihanimpia, mutta kaikki se tavara, mitä heidän mukanaan kotiin tulee, ei aina ole… 🙂
Tunnistan ihan saman piirteen itsessäni. Esikoisen kohdalla piti vain hammasta purren säästää kaikki, koska pikkuveli oli jo haaveissa, mutta nyt olen antaumuksella hankkiutunut eroon kaikesta vauvakamasta suunnilleen heti kun se on ollut mahdollista. 2-vuotissynttäreiden jälkeen varsinkin lähtee paljon isoja juttuja, kuten pinnasänky ja rattaat. Nyt vain kauhulla odottelen, minkälainen harrastustarvikearsenaali pojille aikanaan kasautuu…