Parasta New Yorkissa on matkan ensimmäinen aamu. Edellinen ilta menee vähän harakoille. Finnairin suora lento on JFK:n lentokentällä iltapäivällä paikallista aikaa, jonka jälkeen vierähtää helposti pari, kolme tuntia maahantulomuodollisuuksiin ja metroajeluun Manhattanille ja hotelliin (en ole kertaakaan kulkenut tätä matkaa taksilla, joten en osaa sanoa, onko se merkittävästi nopeampi). Aikaero painaa päälle, käydään jossain lähistöllä nopeasti syömässä ja painutaan pehkuihin.
Varaudu siihen, että aikaeron vuoksi heräät aikaisin seuraavana aamuna. Ei hätää, se on reissun paras hetki: ensimmäinen aamiaisesi New Yorkissa! Kantakaupungin turistialueella on varhain ovensa avaavia tai jopa vuorokauden ympäri auki olevia dinereita tuhkatiheässä. Suosittelen valitsemaan ensimmäisen vastaantulevan, sillä ne ovat kaikki samanlaisia. Tarjolla on ainakin paahtoleipää, pekonia ja munia (paistettuna toiveidesi mukaan) – tai ehkä haluat vohvelin marjoilla, kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla – jonain toisena aamuna rasvassa paistettua vaaleaa leipää tai peukalon paksuisia pannukakkuja, lisukkeena perunasalaattia ja papuja? Yritä saada ikkunapaikka, jotta voit tarkkailla ohi viilettävää aamuliikennettä ja samalla opit, miten taksi napataan lennosta.
Totuus: meille ei käynyt ihan yhtä auvoisesti! Hotelli huolehti herätyksestä klo 04.45, kun palohälytys pärähti käyntiin. Koko 40-kerroksisen rakennuksen väki marssitettiin kapeassa porraskuilussa alas kahdeksannelle avenuelle ihmettelemään paloautojen saapumista. Kyseessä ei ollut väärä hälytys, sillä savun katku tuntui selvästi toisessa porraskuilussa, jota ei voinut käyttää. Myöhemmin selvisi, että palo oli ollut kaksi kerrosta alapuolellamme 20. kerroksessa mutta sen tarkempaa informaatiota henkilökunta ei suostunut antamaan. (Uutisista saattoi kuitenkin lukea, että kyseessä oli norjalaisen turistin tekonen.)
Jouduimme siis norkoilemaan kadulla aamuhämärissä hyvän tovin. Onneksi viereinen Starbucks avasi ovensa klo 05.30, ja puhjahdimme sisään kaakaolle. Lähempänä seitsemää pääsimme vihdoin palaamaan huoneeseen, mutta kauneusunet olivat jo mennyttä ja siitä saattoikin hyvin lähteä aamupalan hakuun.
Seuraavaksi tulossa: outlet-shoppailua.
Dinereissa on kyllä eroa, pari kertaa olen ollut aika kehnoilla aamiaisilla, vaikka pääsääntöisesti ovatkin hyviä. Sen takia olenkin kerännyt pitkän listan hyvistä aamiaispaikoista, intohimoinen suunnittelija New York-fani kun olen.
Metrolla kentältä kaupunkiin pääsee kätevästi etenkin jos hotelli on A- tai E-junan reitin varrella. Itse menen yleensä kaupunkiin päin metrolla, mutta kentälle takaisin taksilla.
Itsekin olen pari kertaa ollut hotellissa palohälytyksen aikaan, olivat tosin vääriä hälytyksiä, vaikka onhan se aika karua herätä hälytykseen.
Mmmmm, starbucks :p Harmillinen juttu toi palohälytys, mutta onneksi säilyitte ehjinä <3
Joo, onneksi selvittiin säikähdyksellä. Tosi moni ajatteli, että kyseessä on väärä hälytys. Jopa respasta sanottiin aluksi niin, huh!
Hih, minusta yksi parhaita hetkiä (tämä on todella outoa…) on myös ihan eka ilta, jos Finskillä lentää; minäkin yökyöpeli olen nimittäin silloin aivan valmis nukkumaan jo puoli yhdeksältä 🙂 Mutta totta turiset, aamu se vasta onkin sitten poikaa. Meidän sakki on lähdössä taas ensi viikolla reissuun, tuskin maltan odottaa! Suosin muuten nykyään AINA taksia, onkohan minusta tullut vanha!? Koko perheen tavaroiden, rattaiden sun muiden kanssa reissatessa se vain yksinkertaisesti tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Sinulla on hurjan kiva blogi, saavuin tänne ekaa kertaa tänään, ja luen nyt vielä loputkin postaukset saman tien! Mukavaa kesää sinulle! /Hertta, Lilou’s Crush
Mä taas olen sellainen illan nuokkuja, että valvominen tuohon suuntaan lennettäessä on to-del-la vaikeaa ja kinuan joka ilta pääsyä ajoissa sänkyyn. Kiva, että olet löytänyt tänne! Ja ihanaa matkaa teidän perheelle. Taksi kuulostaa kyllä lasten kanssa matkustaessa paljon paremmalta kuin metro – ja isommalla porukalla tulee varmaan edullisemmaksikin kuin air train + metro -yhdistelmä.