Viikonlopuksi tulimme vanhempieni luo. Tänään nappasin kameran mukaan ja lähdin yksin kävelylle. Rakastan näitä päämäärättömiä vaelteluja, joilla ajatukset pääsevät kulkemaan keskeytyksettä ja vapaasti. En usko, että olen koskaan saanut yhtään hyvää ideaa neljän seinän sisällä. Samoin rakastan näitä lapsuuteni ja nuoruuteni tuttuja maisemia, jotka saavat aina haaveilemaan paluumuutosta.
Polkuni kulkivat harjujen viertä ja rantoja pitkin, valosta varjoon. Tuntuu, että samaa vaihtelua on ollut omassa elämässäkin viime viikkoina.
Pääasiassa elämä kuitenkin koostuu valoisista asioista. Tämä aika vuodesta on aivan käsittämättömän hieno. Eniten pidän siitä ajatuksesta, että odotettu kesä on vasta tulossa. Sitten itse kesällä takaraivossa kolkuttaa usein pieni paine siitä, kuinka tästä lyhyestä ajasta tulee ”ottaa kaikki irti” ja ”nauttia ennen kuin on myöhäistä”. Tunnistaako kukaan muu itsessään tällaisia ajatuksia?
Kesä tuntuu pitkän talven jälkeen kohtuuttoman lyhyeltä, mutta onhan tätä ihanaa aikaa vielä pnneksi aika paljon jäljellä.
Ja se on kohtuuttoman lyhyt! Ajatteleeko kukaan talvella, että voi voi kohta tämäkin on ohi?
Kesä on ihmisen parasta aikaa. 😀 Mä saan parhaat ideat yleensä aina salilla, joko lämmittelylaitteessa tai vatsoje tehdessä. Käden takia en ole päässyt salille viikkokausiin, joten hyvät ideatkin alkaa olla vähissä… 😀
Veri kiertää ja ajatukset kulkee, eikös?
Elämä on kyllä välillä niin ihmeellistä, ensin ylös ja sitten alas.. Toivon kuitenkin että tilanne on jollain tapaa ok. Remonttisuunnitelmista oli kyllä kiva lukea, kirjoitit niistä hyvin. Aurinkoista ja kesäistä viikonjatketta!
PS. Kuule sellaista egoasiaa vielä että jos haluat vastedeskin pitää mua sun blogilistalla niin jaksaisitko uudistaa osoitteen että update:t näkyvät palkissa? Eli http://stockholmbyme.bellablogit.fi/ Suurkiitos etukäteen 🙂 Terkuin Veera
Luulin jo muuttaneeni sen yhdessä muiden Bella-blogien kanssa, mutta sinne olikin jäänyt väärä osoite! Hyvä, kun vinkkasit.