Vanhempani olivat viikonloppuna tällä suunnalla ja kävivät sunnuntaina meillä lounaalla. Kun kerrankin oli aikaa, päätin kattaa pöydän kauniisti. Olenko maininnut, että ruokapöytä on ylivoimaisesti suosikkihuonekaluni? Pöytämme on Valantin Ruutu, joka istui edellisen kotimme ruokailusyvennykseen kuin nakutettu. Tähän asuntoon se on kuitenkin epäkäytännöllisen muotoinen ja liian suuri – en ole kuitenkaan hennonut pakata sitä varastoon! Meillä tehdään ruokapöydän ääressä ihan kaikki: syödään, luetaan, leikitään, surffaillaan netissä, kuvataan blogikuvia… Vaikka pöydän korkeakiiltoinen pinta on ottanut itseensä muutamia kolhuja ja naarmuja, näyttää se edelleen yllättävän hyvältä lapsiperheen pöydäksi. Sitten joskus, kun pöytää siirretään seuraavaan sijoituspaikkaansa, saatan maalauttaa sen uudelleen ja varjella sen jälkeen pintaa neuroottisesti. Niinku, lasinaluset ja kaikki. Eikä yhtään alle 3-vuotiasta lähimaillekaan.
Pöydän ”centerpiece” ei todellakaan vastaa alkuperäistä visiotani suunnattomasta pionimerestä, mutta nuo kolme oksaa olivat lähiostarin absoluuttisesti viimeiset hennon roosan väriset pionit.
Kattauksen keramiikka on kotimaista Amforan Tri-astiastoa, josta voisin kirjoitella joskus enemmänkin. Lasit puolestaan ovat Iittalan Auroraa, jota toivoimme häälahjaksi. Harmi, että sarjan osia on vähä vähältä poistettu tuotannosta. Aika on kai ajanut niiden ohi siinä mielessä, että nykyään viinilasit ovat paljon suurempia. Kuvan valkoviinilasien tilavuus on vain 18 cl, jolloin normaali 12 cl:n kaato täyttää lasin selvästi yli puolenvälin.
Aurinkoista viikon alkua sinne! Minulla on ollut vaikeuksia vähentää vaatetusta, vaikka monena päivänä on ollut jo todella kesäistä. Tänään ajattelin elää vaarallisesti ja jättää sukkikset pois. Hui!
Kaunis herkka kattaus – sopii ihanasti toukokuuhun!
Meillakin on Valantin valkoinen korkeakiiltoinen ruokapoyta. Tilattiin se jokunen vuosi sitten mittatilaustyona 10 hengelle niin kaikki mahtuu.
Onhan siina pinnassa jo pari naarmua mutta kauniilta se vielakin nayttaa.
Mukavaa maanantaita!
Tibs
Ruokapöydän pitää olla kyllä riittävän kokoinen. Valanti on loistava siinä mielessä, että kaiken saa tarvittaessa haluamaansa kokoon ja väriin.
Kuola valuu täällä ruudun takana kun katselen ruudusta Ruutua! <3 <3 <3 <3 <3
Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle Lisbet! <3
Kiitos! Ruutu on kyllä aika järee:)
Onpa kaunis kattaus – ihanan hempeää! Ja lempparikukkiani pionejakin vielä kaiken lisäksi 🙂
Samoja ”vaateongelmia” muuten täälläkin: painelin eilen kaupungilla menemään mustassa trenssissä ja mustissa sukkahousuissa ja vastaan käveli aika monta t-paita+sortsit -yhdistelmää… Oli minulla sentään värikäs kesähuivi ja trenssikin päätyi lopulta ostoskassiin! 🙂
Pionit ovat minunkin suosikkejani – ja siksi niitä piti saada hinnalla millä hyvänsä. Heh, kävin parin päivän päästä hakemassa kimppuun vähän ”täydennystä”, kun uusi lasti saapui.
Todella kaunis kattaus. pionit ovat ehdottomasti yksiä lempikukkiani! 🙂
Istuskelen vielä kotona päälläni reilusti yli polven ulottuva hame päällä ja mietin uskaltautuisiko sitä ystävän kanssa lounaalle ilman sukkiksia…
Niinpä! Mulla tahtoo tämä ylipukeutuminen jäädä päälle aina heinäkuuhun asti, jolloin vihdoin paljastan hohtavanvalkoiset koipeni kaikkien ihailtaviksi:)
Pionit ovat ihania… jotenkin en tähän aikaan vuodesta enää osaa ostaa leikkokukkia vaan vain parvekkeelle kukkia. Siksi pionit jäävt yleensä ostamatta. Onneksi niitä kasvaa talomme edessä, joten voin kesän mittaan ihailla niitä ulkona.
Ihanaa, että sulla kasvaa pioneita ihan oikeasti siellä. Mulla on parvekekukatkin hankkimatta. Parveke on tosi paahteinen, en tiedä, saanko siellä mitään pysymään hengissä:(
Hei, pakko vinkata tuosta Valantin ruutu pöydästä. Sitä nimittäin voi hoitaa autovahalla. Uskokaa pois, meillä kokeiltu ja toimii. 🙂
Vinkin saimme aikoinaan Vepsäläiseltä kun ostimme pöydän.
Hei Marjo ja kiitos loistavasta vinkistä. Aion ehdottomasti kokeilla! Pari kolhua on kyllä sellaisia, ettei vahakaan varmaan auta…
Tosi kaunis kattaus, eritysen kauniit sävyt. Mulla on ihan sama juttu, että keittiönpöytä on tärkeä, varmaan tärkein, huonekalu. Sen äärella tapahtuu paljon asioita ja niin myös haluan se olevan nyt ja jatkossakin 🙂
Ollaan sitten samalla aaltopituudella tässäkin:) Jotenkin vastustan ajatusta työpöydästä ja soisin kaiken tapahtuvan ruokapöydän ääressä. Mulla eikä mun miehelläkään ole sellaista ammattia, että kotona pitäisi tehdä paljon töitä – no, läppärin ääressä tulee roikuttua senkin edestä. Sitten joskus, kun poika menee kouluun, olisi ihanaa jos hän tekisi läksyjä keittiön pöydän ääressä ja minä tietysti paistaisin siinä vieressä pannukakkuja tjsp:)
Ihana, kauniin heleä kattaus! 🙂
Kiitos Reetta! Ensin ajattelin valkoisia lautasliinoja mutta päädyin noihin vaaleanpunaisiin, kun ajattelin että ne ovat jotenkin ”rennommat”, heh.