Olohuoneen sohvapöytä siirrettiin jokin aika sitten kuusivuotissynttäreiden tieltä yläkertaan ja sinne se jäi. Pidän edelleen tuosta itse tuunaamani pöydästä kovasti, mutta totta puhuen se on aina ollut liian pieni olohuoneeseen. Olkkari on nyt hetken ilman sohvapöytää – katsotaan mitä sinne keksitään. Täällä yläkerrassa pöydän ääressä on piirretty, leikitty ja syöty jopa iltapalaa, joten ilmeisesti uusi kaluste tuli tarpeeseen.
Yläaula näkyy blogissa vain harvoin, sillä yleensähän tämä on pikkulegojen ja Minecraftin valtakuntaa. En muutenkaan ole siihen kovin ihastunut. Raitamatto hallitsee tilaa liiaksi sohvien vaisuun verhoiluun nähden. Sisustus pitäisi viimeistellä hyllyillä ja muilla seinäripustuksilla, mutta mustavalkoinen väritys tuntuu jo hieman vanhanaikaiselta. Tiedän, että minulla on jonkin sortin maine mustavalkoisena sisustajana, mutta omasta mielestäni olen pikemminkin neutraalin värimaailman ystävä. Meillä löytyy kotoa tätä nykyä paljon harmaata eri sävyissä, ruskeaa, hiekkaa, vihreääkin pienenä mausteena (tietysti eräänlainen nykytrendi tämäkin). Yläaula lienee selvin jäänne mustavalkoisesta tyylistä.
(Ihana esimerkki mustavalkoisuudesta neutraalein höystein löytyy viime Asun-lehdessäkin esitellystä Musta ovi -blogikodista.)
Kun uutta kotia lähti aikoinaan sisustamaan, mustat ja valkoiset olivat turvallisia hankintoja. Sitä paitsi minulla on aina ollut surkea värisilmä. Aiempi käsitykseni väreistä oli suunnilleen se, mitä päiväkodissa oli opittu. Ruoho on vihreää ja kaikki huulipunat ovat punaisia. Talo on keltainen, kivet ovat harmaita. Kammosin värien valintaa sisustuksessa, koska lopputulos ei koskaan näyttänyt siltä, mitä olin kuvitellut tekeväni. Kaikkein kamalinta oli valita maalisävyjä pienten värilastujen perusteella ja koin useita epäonnistumisia tällä saralla.
Olen kuitenkin huomannut, että värisilmä on kuten mikä tahansa taito – sitä voi harjoitella. Eräs henkilö sanoi minulle hiljattain, että asiantuntija on henkilö, joka oppinut näkemään asiassa enemmän yksityiskohtia kuin muut. Yksi keino harjoitella on siis tutkia yksityiskohtia ja analysoida näkemäänsä. Myös kopioiminen on hyvä opiskelumuoto. Jos näet sisustuksessa jotain kaunista, kopioi se. Kopioimalla ymmärtää, miten asia on tehty ja voi siirtää oppimansa omaan luovaan tekemiseensä.
Kun viime kesänä valitsin makuuhuoneen seinän väriä, tehtävä olikin yllättäen helppo. Huomasin ymmärtäväni lämpimän ja kylmän sävyn eron, näin miten jotkut värit sinersivät, miten toiset olivat kirkkaampia ja toiset harmahtavampia. Lastusta valittu väri näytti seinässä juuri siltä, mitä olin toivonut – ihmeellistä! Saatoin vain todeta, että vuosien aherrus blogien, Pinterestin ja sisustuslehtien parissa oli viimein tuottanut tulosta 🙂 Ja vinkkinä niille, jotka kaipaavat vähän ammattimaisempaa analyysiä: kannattaa lukea juttu täydellisen harmaan valinnasta Esmeralda’s -blogista.
Tuo on muuten aivan totta! Onnistunutta värien käyttöä voi harjoitella. Joskus olen miettinyt katsellessani kivasti valittua läjää sisustustyynyjä jonkun toisen sohvalla, että miksihän se ei näyttäisi yhtä hyvältä jos olisin itse valinnut ja kasannut samat tyynyt? Liekö itseluottamusta sisustuksen suhteen tarvittaisiin lisää! 😀
Niin, ja ehkä sitä liian usein pitäytyy aiemmissa valinnoissaan ja pelkää, että kokonaisuudesta tulee sekava, jos kokeilee jotain uutta. Ainakin itse tunnustan tämän!
Itselleni musta ja valkoinen ovat juurikin ne Must värit, painottuen valkoiseen. Kahden värin yhdistelmä luo mielestäni selkeyttä ja raikkautta sisustukseen.En lähde rönsyilemään vaan pitäydyn valitsemallani tiellä,joka on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Varmasti, ja sinähän olet ollut oikea edelläkävijä mustavalkoisen kodin suhteen. Pidä ihmeessä oma linjasi!