Netflix taitaa vakoilla verkkoliikennettäni, sillä se tarjosi minulle viime viikonloppuna katsottavaksi elokuvaa The Intern. Tarinassa palloteltiin monia itseäni tällä hetkellä askarruttavia aiheita yrittämisestä ja startupkulttuurista uran ja perheen yhdistämiseen. Jules Ostin (Anne Hathaway) on päättäväinen nuori nainen, vaimo ja äiti, joka on tullut perustaneeksi menestyvän muodin verkkokaupan ja About the Fit on räjähdysmäisesti kasvanut 200 henkilöä työllistäväksi startupiksi. (Miten tämä on päässyt tapahtumaan verkon saturoituneilla muotimarkkinoilla, jää pimentoon. About the Fitin valttikortteja ovat ilmeisesti mahdollisuus tilata täydellisen istuvia vaatteita sekä ennennäkemätön mahdollisuus zoomata tuotteiden kuvia verkossa, heh.) Paratiisissa on kuitenkin varjoja, sillä Jules yrittää revetä johtajana joka suuntaan, vaikka parisuhdettakin pitäisi hoitaa ja viettää aikaa tyttären kanssa.
Etenkin elokuvan alussa nautin kovasti hahmojen esittelystä ja asetelmasta, jossa nainen oli pomo ilman että häntä esitetään Miranda Priestly -tyyppisenä narttuna, joka on edennyt johtajaksi ainoastaan kovan ja maskuliinisen luonteensa ansiosta. Loppupuolella tarinankerronta alkoi valitettavasti käydä katsojalle vaivaannuttavaksi ja epäuskottavaksi. Kaunita kuvia jaksoi kuitenkin katsoa elokuvan loppuun asti. Suurinta antia oli verkkokaupan tehdasmiljööseen saneerattu avokonttori, josta tämänkin postauksen kuvat ovat. Trendikkään sisustuksen ja Macbookien seasta voi bongata blogityylin helmiä, kuten Hans Wegnerin Wishbone-tuolit, raikkaita raitamattoja ja designvalaisimia.
Vaikka oma yrittäjätarinani on kaukana näistä hulppeista interiööreistä, olen ottanut pieniä askelia eteenpäin toiminimen, kirjanpidon ja yhteistyökuvioiden kanssa. Ylipäätään olen miettinyt yrittäjyyttä enemmän kuin koskaan aiemmin ja itselleni ominaisella tavalla uppoutunut hakemaan tietoa ja inspiraatiota vähän joka puolelta: kirjoista, podcasteista, blogeista. Tämä on minulle aivan uusi näkökulma, sillä vielä muutama vuosi sitten näin yrittäjyyden lähinnä kauhuskenaariona. Perhetaustani on tukevasti virkamiesperheessä ja lama-ajan lapsena kuulin tarinoita konkursseista ja velkavankeuksista – positiiviset esimerkit yrittäjyydestä puuttuivat. Työelämän muutokset ovat kuitenkin viime vuosina lykkineet minuakin itseni työllistämisen suuntaan, enkä ole muutoksesta pahoillani. Toisaalta olen onnellisessa asemassa siksi, että minulla on mahdollisuus käydä töissä ja samanaikaisesti ottaa askelia yrittäjänä.
Muutos tuntuu olevan ajankohtaista lähipiirini naisilla ja monella se näkyy uskaltautumisena sivubisneksiin. Yksi on ostanut osuuden olutravintolasta, toinen ryhtynyt koruyrittäjäksi. Oma lukunsa ovat bloggaajat, jotka tuntuvat olevan valtaisan tuottoisaa porukkaa kirjaprojekteineen ja stailauspalveluineen. Inspiraatio löytyy siis aivan läheltä, sitä ei tarvitse etsiä elokuvista.
Palataan vielä sisustusnäkökulmaan: Julesin perheen koti Brooklynissä vetää pinterestmäisyydessään vertoja jopa aiempien kuvien hipsteritoimistolle. Vai mitä sanotte tästä keittiöstä? Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Nancy Meyers onkin tunnettu elokuviensa kauniista interiööreistä.
Mukavaa ja inspiroivaa keskiviikkopäivää teille näiden ajatusten myötä!
Kuvat: Warner Bros. Pictures
Tää on aivan ykkösleffa – rakastan! Harvoja leffoja jaksan katsoa kahdesti, mutta tämän voisin katsoa kolmannenkin kerran.
Ja hei, näistä kuvista mallia Asennemedian toimistoksi, eiks jeh! 😀
Katsoin tämän sunnuntaina. Hyvän mielen leffa, joka näytti hyvälle. Vaikka hieman harmitti miten itsestään selviä ja helppoja ratkaisuja elokuvassa oli, mutta kauniit miljööt paikkasivat tilannetta. 🙂
Minuakin tökki loppuratkaisun heppoisuus – näinköhän. Ja se ettei, toisia ongelmia vaivauduttu ratkaisemaan lainkaan, kuten Julesin ylikuormitusta ja hankalaa äitisuhdetta. Sammuteltiin vain akuutit tulipalot. Mutta nätti elokuva, sitä ei voi kieltää!
Tää on niin office goals 😀 Pinterestin päämajakin pääsee tässä genressä mun mielestä jo hyvin lähelle täydellisyyttä! Olispa tämmösiä leffoja enempi!
Mun piti googlettaa kuvat Pinterestin päämajasta 😀
Elokuvaa ei ainakaan voi moittia kauniiden tilojen puutteesta. Aivan upea työskentelytila, eikä keittiökään ole hassumpi
Mä ihan yllätin itseni sillä, miten paljon ihastuin tuohon keittiöön. Makuni on ilmeisesti siirtymässä runsaamman tyylin suuntaan.
Minua kiehtoo kyllä tehdasmiljöö kaikkine rosoisine detaljeineen, ja avarat, laajat tilat.Ja samaa mieltä Katjan kanssa:keittiö on aivan mainio! Mitä itse leffaan tulee, no elämässä tarvitaan kaikenlaista…, viihdykettä.
Niin tarvitaan 😀 Tuosta keittiöihastuksesta en kyllä tule heti pääsemään yli.
Onnea yrittäjätaipaleen alkuun! Perusteellinen taustatyö kuulostaa hyvältä. Mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän tulee pohtineeksi, mitä jos olisikin koko elämänsä toimitusjohtaja ja mitä tästä uurastuksesta lopulta jää viivan alle. Mä olen hoitovapaalla löytänyt ihan uuden hömppä-genren Dowton Abbeyn ja Pukumiehien rinnalle, se on business-huttu-raamatut. Tällä hetkellä on menossa Garry Kellerin The One thing, joka on ollut antoisaa luettavaa nyt, kun henkisesti valmistuu jo töihin paluuseen ja miettii miten ihmeessä tunnit vuorokaudessa tulee riittämään. Ei välttämättä mikään maailmaa muuttava opus, mutta helposti luettava kuin Konmari ja ainakin omalla kohdalla toivon tämän auttavan päänsisäisten Konmarien teossa ja kirkastamaan omia tavoitteita. Sille siis varovainen suositus.
Ja elokuva oli aivan Pinterestperfect, Nancy Meyersin lokaatiot ovat ihastuttaneet minua jo vuosia, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Edelleenkin katson Holidayn ihan vain puhtaasta ihastuksesta Kalifornian kotia kohtaa. Muuten leffa ei jotenkin sykähdyttänyt mua, niin kuin sanoit loppuratkaisu oli vaisu. Ekalla kertaa leffa jäi jopa multa kesken ja toisellakin kerralla tsemppasin kovasti, että jaksoin loppuun. Mutta kaunis se siltikin oli.
Kiitos! No, mulla on taipumusta jumittua joskus vähän liiaksikin taustatyön puolelle, mutta nyt on siis vihdoin otettu myös todellisia askelia. Hei, täällä toinen businesshutun ystävä! The One Thing on tosin vielä lukematta. Podcast-puolelta löytyy muuten paljon inspiroitavaa kuunneltavaa näistä aiheista, ja kun noita vuorokauden tunteja miettii, saa yhden podcastin helposti istutettua vaikka työmatkaan tms. Olen kesän jäljiltä ihan koukussa. Esim. The Lively Show on ollut minusta ihan hauska, siinä on vähän sellainen pehmeämpi ote businekseen ja lifestylenäkökulma. Olen kuunnellut lähinnä alkupään jaksoja, joissa haastatellaan monia menestyneitä jenkkibloggaajia ja lifestyleyrittäjiä.
Mullakin tihkaisi, että sain leffan katsottua loppuun asti. Mutta juu, nätti ko näkinkenkä.
Olisi kiva kuulla lisää yrittäjyyspohdinnoistasi, millaista työtä yrittäjänä olet ajatellut tehdä ja millaista taustatyötä se on vaatinut.
Ihanan aktiivisella ja oppivaisella elämäntavalla etenet ruuhkavuosissa 🙂
Ehkä kirjoittelen niistä lisää tänne blogiin silloin tällöin. Tällä hetkellä yritystoimintani liittyy blogiin, valo- ja videokuvaukseen ja sisällöntuotantoon noin yleisesti, mutta joskus tulevaisuudessa haaveilen toimivani yrittäjänä ns. ”oikeissa hommissa”, siis sellaisissa, joihin minulla on koulutus 😀 Ja hei, samat sanat aktiivisesta asenteesta! Olen odotellut, milloin aiot kertoa blogissasi luisteluharrastuksestasi ja kilpaurastasi!