Miten pyrin hallitsemaan stressiä

Tehdään heti alkuun selväksi, etten ole supernainen. Minulla on vielä paljon tekemistä ajankäytön ja stressinhallinnan suhteen. Aiemmin pidin itseäni ihmisenä, joka ei vähästä stressaannu, mutta nyt olen ruvennut epäilemään pitääkö se paikkansa. Kyllä minäkin ahdistun ja menen lukkoon, kun tekemistä on liikaa, ja viime vuosina vastuita ja velvollisuuksia on ollut enemmän kuin koskaan aiemmin – olkoonkin että ne ovat vapaaehtoisesti haalittuja. Tähän postaukseen päätin koota niitä tapoja, joilla yritän suitsia stressiä. Monet näistä ovat varmasti muualta tuttuja, mutta pieni kertaus ei ole meille arjen sähköjäniksille koskaan pahasta, vai mitä?

Ei, mikä ihana sana

Tärkein tapa eliminoida stressiä on tehdä vähemmän. Esimerkiksi tällä viikolla olen kieltäytynyt lehtijutusta, luennointikeikasta ja hyllyttänyt suunnitteilla olleen kirjaprojektin. Nuo kaikki olivat sellaisia asioita, joihin olisi ollut mukava sanoa kyllä. Mutta aika on rajallista, ja vaikka niille ehkä olisi löytynyt kalenterista tila, se kaikki olisi ollut pois ajasta, jota tarvitaan palautumiseen. Kieltäytymistä helpottaa sen oivaltaminen, että vaikka nyt sanonkin ei, se ei tarkoita ettenkö joskus jatkossa voisi sanoa kyllä. Uusia mahdollisuuksia tulee, ja niitä voi luoda myös itse.

Asia kerrallaan

Tämä on sitä elefantin syömistä pala palalta. Jos käytän taas opintojani esimerkkinä: kun pääsin sisään, en ajatellut, että alan tekemään kuusivuotista lisensiaatin tutkintoa, erikoistumisopinnoista puhumattakaan. Ajattelin, että menen syksyllä solubiologian kurssille. Sen jälkeen menin histologian kurssille. Ja niin edelleen. Tentti kerrallaan, pala kerrallaan. Jos minulla on edessä kiireinen päivä täynnä monenlaista ohjelmaa, otan ne vastaan siinä järjestyksessä kuin ne tulevat ja keskityn vain käsillä olevaan asiaan. Joskus päivä ei mene niin kuin on suunniteltu, mutta sama taktiikka pätee: hoida tärkeysjärjestyksessä ensimmäiset ja keskity käsillä olevaan.

Eristä ongelma

Joskus saattaa olla niin, että vaikka elämä on kiireistä ja palloja on ilmassa useita, varsinaista stressiä aiheuttaa lähinnä jokin yksittäinen tekijä. Se voi liittyä esimerkiksi ihmissuhteisiin, terveyteen tai talouteen. Jos tunnistat tällaisen tekijän, kannattaa keskittyä sen ratkaisemiseen tai lieventämiseen. Joskus ongelma ei ole ratkaistavissa, ainakaan heti. Silloinkin auttaa, että tiedostaa kyseisen asian olevan merkittävin stressilähde. Yritän eristää tällaiset ongelmat omaan lokeroonsa, jotta ne eivät peittäisi varjoonsa koko muuta elämää.

Tässä ja nyt

Joskus kun verisuoni tykyttää ohimolla ja maailma kaatuu päälle, kannattaa tehdä mini-interventio omaan ahdistukseensa. Muista hengittää. Siis oikeasti, nenän kautta syvään sisään – suun kautta hitaasti ulos. Tällä vanhalla ohjeella on ihan fysiologinen perustakin. Se aktivoi tahdosta riippumattoman hermoston sitä osaa, joka rentouttaa, alentaa sykettä, laskee verenpainetta ja tehostaa ruoansulatusta.

Minusta on esimerkiksi inhottavaa olla myöhässä, mutta minkäs teet, välillä niin käy. Kiire saa minut kiukkuiseksi, tiuskin lapsille eteisessä ja puin nyrkkiä liikenteessä. Mutta jos asialle ei enää voi tehdä mitään, niin goosfraba, hengitä sisään, hengitä ulos…

Uni, ravinto, liikunta, tässä järjestyksessä

Kenellekään ei tule varmasti uutisena, että stressin minimoimiseksi tulisi nukkua riittävästi, syödä terveellisesti ja harrastaa liikuntaa. Mutta näilläkin on tärkeysjärjestys. Laitan aina unen etusijalle, ja vasta kun se on kunnossa, voi murehtia ruokavalion koostumusta. Siinäkin kannattaa unohtaa turha hifistely. Päätös ryhtyä gluteenittomalle vegaaniravinnolle ei välttämättä lisää hyvinvointia, vaan tekee syömisestä hankalaa ja stressaavaa. Sen sijaan päätös syödä joka päivä aamiainen ja kaksi lautasmallin mukaista lämmintä ateriaa todennäköisesti lisää energiatasoja ja vähentää epäterveellisten välipalojen syöntiä.

Sama pätee liikuntaan. Itselläni ei ole pitkään aikaan ollut intoa tai motivaatiota käydä kuntosalilla, vaikka yhteen aikaan vannoin tavoitteellisen painoharjoittelun nimeen. Sen sijaan käyn silloin tällöin kävelylenkillä. Se ei ole ehkä terveyden kannalta hyödyllisintä, mutta se rentouttaa ja palauttaa, mikä riittää minulle juuri nyt.

Stressi voi olla hyvästä, kunhan se ei ole jatkuvaa

En varmaan saisi koskaan mitään aikaiseksi, jos minulla ei olisi deadlineja ja niihin liittyvää stressiä. Stressi on joskus hyvä motivaattori, joka yllyttää parempiin suorituksiin. Tärkeää on, ettei se ole jatkuvaa. Perhe ja lapset ovat tässä mielessä oikea onnenpotku, sillä niiden vuoksi minun on pakko välillä lopettaa työnteko ja ajatella muuta. Ja se pitäisi voida tehdä hyvällä omatunnolla.

Minulla on tosin sellainen huono tapa, etten osaa lomailla luvan kanssa. Esimerkkinä vaikkapa viime joululoma, jolloin minulla oli parin viikon tauko sekä töistä että opiskeluista. Olin kuitenkin etukäteen suunnitellut lukevani rästitenttiin, tekeväni useita blogipostauksia ja tämä tietysti sen ohessa, kun pojat olivat lomalla päiväkodista. Lopputulos oli, etten lukenut tenttiin ja postauksiakin julkaisin peräti yhden. Tekemättömät työt tykyttivät koko ajan takaraivossa, joten palauttavaa lomaa ei tullut vietettyä.

Osaisinkohan ensi kesänä olla viisaampi? Olen kaavaillut tekeväni kesällä opiskeluihin pakollisena kuuluvan tutkielman. Mutta kuinka todennäköistä onkaan, että se jäisi tekemättä ja tuntisin itseni alisuoriutujaksi. Viisasta olisi myös sopia itsensä kanssa etukäteen muutaman viikon blogilomasta, sillä sellainen tulee varmasti pidettyä joka tapauksessa.

Juuri nyt ei ole valittamista stressitasojen suhteen, sillä olen saanut olla kaksi päivää kotona ihan itsekseni. Kiitos siitä kuuluu ihanille isovanhemmille! Olen antanut itselleni luvan haahuilla, syönyt lähinnä avokadopastaa ja viettänyt Bachelor-maratonia. Illalla minulla ja Eppu Normaalilla oli myös aika kivat suomipop-jamit pianon äärellä. Mies palailee pian polttariviikonlopun vietosta ja minä puolestani lähden hakemaan pojat kotiin. Suloista, stressitöntä sunnuntaita sinne.

Suuret kiitokset kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Niitä on tullut iso liuta myös Instagramiin, Facebookiin ja muutama yhteydenotto sähköpostiinkin. Moni on kertonut omista opiskeluistaan tai haaveilevansa sellaisista. Vastaan niihin pian! Upeaa, jos postaukseni on innostanut jotakuta kaivamaan omat opiskeluhaaveensa naftaliinista ja ottamaan pieniä askelia eteenpäin.