Klinikka, täältä tullaan

Viime maanantaina olin sydän- ja verenkiertoelimistön tentissä. Se oli viimeinen tentti, joka seisoi minun ja lääketieteen kandidaatin arvonimen välissä. Koska se tuntui menevän kohtuullisen hyvin, voin kai vähän tuulettaa: klinikka, täältä tullaan! Syksyn johdanto-opintojen jälkeen vuosikurssimme jaetaan siis neljään ryhmään, joissa lähdemme seuraavaksi kahdeksi vuodeksi kiertämään eri erikoisalojen klinikoita. Minulla on ensimmäiseksi tiedossa endokrinologian sekä neurologian ja neurokirurgian kurssit. Arvaatte varmaan, että olen ihan täpinöissäni. Toki opiskelu on opiskelua klinikassakin: luentoja, kirjastossa istumista, tenttejä. Rinnalle saadaan nyt kuitenkin ihan konkreettisia potilaskontakteja, päästään näkemään millainen sairaala on työympäristönä ja tekemään itsekin jotain (kuinka paljon, en tiedä tarkkaan).

Klinikassa pääsee myös näkemään, millaista työ lääketieteen eri aloilla on. Minulta kysytään välillä, olenko kiinnostunut jostain tietystä erikoistumisalasta. Tässä vaiheessa minulla ei ole vielä erityisiä preferenssejä, vaan pikemminkin yritän pitää mieleni avoimena ja tutustua vaihtoehtoihin rauhassa. Mutta kun endokrinologia ja neurologia nyt mainittiin, ne ovat molemmat tällä hetkellä jonkinlaisella top 5 -listalla. Myös ihan silkkaan yleislääketieteeseen voi erikoistua, eikä se ole mielestäni yhtään hullumpi vaihtoehto. Kaiken kaikkiaan aloja on peräti 50; Lääkäriliitolla on hyvä Erikoisalani-sivusto, jossa voi tutustua eri erikoistumisvaihtoehtoihin ja tehdä testin, joka antaa suuntaa alavalinnalle.

Erikoistumismietteitä suitsii se, että tällä hetkellä ei ole selvää, miten tulemme valmistuttuamme hakemaan erikoistumiskoulutuksiin. Tähän asti on voinut vain ilmoittautua haluamalleen alalle, mutta jatkossa kuvioihin astuu jonkinlainen hakumenettely – kukaan ei vain tiedä millainen! Senioriopiskelijana tietysti myös mietityttää, tuleeko ikäni olemaan ongelma erikoistumishaussa ja pystynkö ylipäätään erikoistumaan… mutta kaikkea tätä ehtii murehtia myöhemmin.

[envira-gallery id=”5387″]

Filippa K:n puuvillasekoiteneule on viimeaikainen ostos. Olin ihan myyty noista sivuilla olevista rennoista halkioista. Niistä pääsee pilkottamaan niin raitapaita kuin kukkapuserokin. Daniel Wellingtonin kellon puolestaan osti mies yllätyslahjaksi, kun olimme Siljan saaristoristeilyllä. Ihana mies tuollainen! Ahneuksissani jatkoin lahjalistaa ja toivoin äitienpäivälahjaksi kakkuvuokaa sekä sitä, että joku korjaisi ketjut Soliferistani, jotta voin pyöräillä töihin (kunhan lumisateet loppuvat).

[envira-gallery id=”5389″]

Olen siis ikään kuin kesälomalla, kun opinnot jäivät tauolle ja käyn vain töissä. Opiskeluista en kyllä pääse täysin eroon, sillä kevään tiukasta mikrobiologian ja patologian jaksosta jäi rästejä kesätenttiin, mutta näiden tenttien läpäisy ei enää ratkaise etenemistä kliiniseen vaiheeseen. Taisin muuten onnistua tavoitteessani – siinä, etten aja itseäni hermoromahduksen partaalle tänä keväänä. Tiukkoja paikkoja oli, mutta enimmäkseen säilytin zenini ja priorisoin yöuneni. Ja annoin itselleni anteeksi, jos en pysynyt kurssin tahdissa. Minua ei harmita tenttien tekeminen kesällä, vaan ajattelen sen olevan merkki siitä, että olen ollut oman ajankäyttöni herra.

Pionintuoksuista torstaita! Blogihommatkin ovat ihan rästissä, käyn kommentteihin ja sähköposteihin käsiksi tämän illan aikana.