Hei pitkästä aikaa. Arvaatte varmaan, että talvi oli kiireinen, ja kesä puolestaan on ollut aika sirpaleinen. Meille kävi tänä vuonna niin, ettemme saaneet puolison kanssa lainkaan yhteistä lomaa, joten pitemmät reissut ovat jääneet tekemättä. Kesän kauniit päivät ovat ikään kuin livahtaneet ohitse, mikä ehkä pikkuisen harmittaa, mutta toisaalta hyväksyn sen, että meidän ammateissamme joskus näin käy. Samalla olen päättänyt, että jatkoa ajatellen minun täytyy uskaltautua rohkeammin poikien kanssa reissuun. Tällä hetkellä vähän arastelen ajatusta, että lähtisin 5- ja 8-vuotiaiden kanssa kolmistaan ulkomaille – jos minulle sattuu jotain, pojat ovat aika yksin ja tietysti kielitaidottomia. Toisaalta jos jään odottamaan aina yhteisiä lomia, monta hauskaa reissua jää tekemättä. Päätöksen sinetiksi varasin minulle ja pojille risteilyn tähän elokuun alkupäiville, kun mies on työreissussa. Päivä Tukholmassa – mutta hei, on se kuitenkin ulkomaanmatka!
Jos mennään kuulumisissa kesää edeltäviin kuukausiin, talvi oli tietysti opiskelukuvioiden vuoksi vauhdikas mutta antoisa. Lääkiksen kolmosvuosi on ollut ylivoimaisesti paras opiskeluvuosi tähän mennessä! Kliiniset opinnot alkoivat lokakuussa; talven aikana minulla oli endokrinologian ja ravitsemuksen, neurologian ja neurokirurgian, psykiatrian sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja plastiikkakirurgian opintojaksot. Toukokuussa tein tutkintoon kuuluvan neljän viikon mittaisen amanuenssipalvelun ortopedisen kirurgian alalla eli käytännössä olin avustajana tekonivelleikkauksissa. Ajattelin kuitenkin koota vielä ajatukseni opintovuodesta erilliseen postaukseen ja tietysti tulevaa nelosvuottakin pitää fiilistellä. Siitä on ainakin näin paperilla katsottuna tulossa tähänastisista rankin – melkein kaikki sisätautien kurssit osuvat omalla ryhmälläni nelosvuodelle ja niiden päätteeksi on tiedossa viisi viikkoa harjoittelua hajautetuissa kohteissa eri puolella Suomea.
Mutta joo, eipä tässä ihan hirveästi voi ruikuttaa. Terveinä on saatu olla ja vaikka helteiden ystävä en olekaan, ei minulla ole ollut mitään sametinsuloisia iltoja ja lämpimiä uimavesiä vastaan. Hellepäivän asu pitää sisällään Lindexistä viime kesänä ostetun hameen ja topin sekä Gina Tricotin lierihatun (paperinarua, todella kätevä eikä ota itseensä pienestä vääntelystä). Kun viime vuonna jäivät hellevaatteet käyttämättä, tänä kesänä on ainakin saanut pitää shortseja ja hameita sydämensä kyllyydestä!
Blogin suhteen en tee mitään lupauksia. Sanotaan näin, että en ole lopettamassa. Tiedostan kuitenkin realiteetit. Viilasin blogin ulkoasun uuteen uskoon, mikä omalla kohdallani aina lisää innostusta julkaista uutta sisältöä. Olen jättäytynyt pois vaikuttajaverkostosta, johon aiemmin kuuluin ja bloggailen jatkossa täysin itsenäisenä. Tällä foorumilla haen lähinnä luomisen ja julkaisemisen iloa ja tietysti vuoropuhelua teidän lukijoiden kanssa. Minulle ei ole väliä, onko teitä 50 vai 50 000. Ihanaa alkanutta elokuuta ja aivan mahtavaa että löysit tänne!
Todella ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa! <3 Onneksi et ole lopettamassa bloggaamista kokonaan. 🙂
Muistatko, kun sanoin siellä Kertun podcastin nauhoituksissa, etten lopeta ikinä? Ajattelin, että se lupaus on pakko pitää (mitähän tuli luvattua…).
Minä muistan tämän lupauksen erittäin hyvin ja ajattelinkin, että paluusi on ajan kysymys. Tosin ajattelin, että siihen saattaa mennä sen verran aikaa, että lääkärintakki on päällä, se verran on rautoja tulessa. Ihanaa kun julkaisit postauksen! <3
<3 vaarallisia sanoja, kun nauhoitus on päällä!
Oli mukavaa lukea kuulumisia!
Minua on mietityttänyt aivan sama asia matkustaessani ainoana aikuisena kolmikkomme kanssa – mitä sitten, jos minulle tapahtuu jotain vieraassa maassa. Minnekän kovin eksoottiseen paikkaan en lasten kanssa lähtisikään, mutta pitkiä reissuja olen kyllä heidän kanssaan tehnyt: matkasimme Australiaan lasten ollessa 4, 7 ja 9 vuotta. Ovat kyllä tosi reippaita matkaajia.
Toki koko perheen kera on vielä mukavampi matkustaa, mutta kuten teilläkin, yhteiset lomat puolison kanssa eivät aina onnistu. Olisiko sinulla ystävää, joka lapsineen haluaisi / voisi lähteä sinun ja lasten kanssa matkalle?
Olisi kiinnostavaa kuulla opinnoistasi lisää! Oikein hyvää uutta lukuvuotta!
Ystävän kanssa reissaaminen on hyvä idea ja olen miettinyt, että kenethän houkuttelisin mukaan. Monen kanssa tulee tietysti tämä aikatauluongelma vastaan ja joillain on vielä pienempiä lapsia kuin minulla… Mutta varmasti se olisi mahdollista, kunhan suunnitelmista saadaan sovittua hyvissä ajoin. Kiva että niin moni vanha lukija pölähti tänne, vaikka tauko oli niin pitkä! Opiskeluista tulee varmasti lisää juttua.
Hei, oli mukava lukea kuulumisiasi ja katsella kauniita kuvia! Matkoista yksin lapsen/lasten kanssa: Myönnän miettineeni tuota samaa ”entä jos minulle sattuu jotain”, kun olin 10 v. kanssa Italiassa kahdestaan. Sitten päätin vain luottaa siihen, että elämä kantaa ja nauttia. Meillä oli ihana lomareissu. Rohkeasti matkaan, lähelle ja kauemmaksikin. (Mietin pitäisikö lapselle laittaa reppuun ”kriittiset tiedot” lappu hätätilanteita varten? Vai tulisiko lapselle siitä rauhaton olo?) Opintoihin toivotan intoa ja voimia, varmasti rankka vuosi, mutta antoisa tulossa. Itselläni erikoistumisestakin jo 4 vuotta, vaikka tuntuu siltä kuin olisi juuri ollut lääkiksessä. Sinusta ihmisenä saa sellaisen vaikutelman, että tulet olemaan upea lääkäri! Asiantunteva, ystävällinen ja kiinnostunut siitä mitä teet! Tervetuloa alalle 🙂 Kaikkea hyvää syksyysi!
Varmaan joissain suomalaisten suosimissa pakettimatkakohteissa lasten kanssa keskenään matkaaminen olisi suht turvattua, kun paikalla kuitenkin olisi lasten kanssa samaa kieltä puhuvia. Mutta omatoimimatkat ovat sitten asia erikseen. Hätätilannelappu on hyvä idea ja varmasti myös matkustusilmoitus kannattaisi tehdä. Onpa mukava saada kannustavia sanoja sieltä, tässä matkan varrella kun on herännyt kaikenlaisia ajatuksia omista kyvyistä ja taipumuksista! Tsemppejä tarvitaan rankkaan vuoteen mutta toisaalta odotan innolla nelosvuoden kursseja, miellän ne jotenkin ydinmedisiinaksi. Tähän asti on ollut vaikea olla esim. kandina päivystyksessä, kun ei ole ollut oikein mitään järkevää sanottavaa esim. vatsakipupotilaista. Hyvää syksyä sinnekin:)
Ihanaa, että lähettelet savumerkkejä…. Tämä on blogi, jota oikeasti olen seuraillut jo vuosia ja hienoa, että jatkat. Haikeana olen lueskellut vanhoja tekstejä ja miettinyt että mahtaako tämä enää jatkua. Ei haittaa vaikka postaisit parin rivin juttujakin. Tsemppiä tulevaan, onnea ja iloa!
Oi miten mukavaa kuulla, että täällä on vielä pitkäaikaisia lukijoita jäljellä! Kiitos viestistä:)
Kiva kuulla sinusta jälleen!
Oon tällänen epäsäännöllisen säännöllinen lukija ja ainakin näin mobiiliversiona blogisi ulkonäkö miellyttää silmää, pisteet siitä!
Tsemppiä opintoihin, mä jättäydyn taas taustalle kuulostelemaan 😊
Jee, mahtavaa että löysit tänne! Mukava kuulla palautetta myös blogin ulkoasusta. Edellinen pohja oli muuten ok, mutta muutama juttu siinä jäi tökkimään, nyt esimerkiksi kuvat ovat mobiiliasussa leveämpiä.
Tervetuloa takaisin! Vaikuttaa siltä, että monet sivutoimisesti bloganneet ovat viime aikoina irrottautuneet blogien ammatillisista kuvioista ja tehneet paluun juurilleen. Lukijana tämä on ollut virkistävää, sillä päivityksistä on alkanut kuultaa se sama vapaus, stressittömyys ja rentous, jotka aikoinaan blogeihin koukuttivatkin. Monessa blogissa onkin ollut puhetta siitä, että bloggaajat ovat joutuneet valitsemaan lopetuksen tai blogin täysipäiväisyyden. Ymmärrerrävistä syistä moni on lopettanut. Ihanaa, että näiden kahden ääripään välille on alkanut muodostua myös rennompia välimuotoja!
Kiitos hyvästä kommentista, painan nämä sanat mieleeni. Minua kiinnostaa aina kuulla, mitä lukijat oikeastaan blogeilta toivovat ja millaisia blogeja he haluavat lukea. Nyt kun itsekin olin kahdeksan kuukautta pelkästään lukijapuolella, tuli tarkasteltua bloggaamista ja erityisesti kaupallista bloggaamista uusin silmin. Vaikuttajayhteisössä, johon kuuluin, moni kollegoistani teki juurikin tuon loikkauksen päätoimiseksi bloggaajaksi ja valitettavasti alkoi tuntua, että harrastaja ei pysy tahdissa mukana. Hieman haikeana olen myös bloggaamisen alkuaikoja ja sitä miten innokkaasti silloin itsekin seurasin muutamia blogeja. Uuden postauksen julkitulo oli kuin kirje kaverilta, vaikka ihan anonyyminä lukijana seurasinkin 🙂 Rentous on hyvä sana kuvaamaan tuon ajan meininkiä.
Ai että, niin kiva kuulla sinusta! ♥ Blogin uusi ulkoasu on huoliteltu ja tyylikäs, tykkään. Mobiiliselaus todella vaivatonta.
Minulla on ollut vähän sama loman valumistunne Kreikan matkan jälkeen, mutta toisaalta, juuri sellainen aikatauluttamaton lomailu taitaa olla kaikkein rentouttavinta.
Kiitos K, kiva kuulla että uusi leiska toimii! Niin, heinäkuun alussa tuntui kamalan tärkeältä järjestää joka päivälle jotain ohjelmaa, nyt loppukesästä on jo opittu, että ihan omasta kodistakin voi hetken nauttia. Sitä kesämökkiä kaipaan kyllä edelleen.
Sä olet kyllä oikea supernainen, ja ihana, kun palailit hoodeille! Bloggaile vaan silloin, kun hyvältä tuntuu, ilman paineita. Mielenkiintoista kuulla sun opiskeluista!
Näin tehdään, kiitos Marjukka!
Mahtavaa, että blogisi jatkuu!
Ihana kuulla!
Jee tervetuloa takaisin!
Kiitos <3
Huippua lukea taas sinun postauksia! Jatkoa odotellessa, tahdista ei väliä. 😊
Kiitos, näin tehdään. Ei stressiä.
Kiva kuula sinusta pitkästä aikaa 🙂 Olen kans arka lähtemään nuorimmaisen kanssa ihan kahdestaan, kauemmaksi kuin ruotsiin. Mulla on maailman huonoin suuntavaisto eli varmasti isommassa kaupungissa olisin ihan hukassa ja varmasti sattais käydä niin, että äitiä alettais etsimään 🙂 heh. Ruotsin risteily kuulostaa hyvältä ja lapset monesti tyytyvät väheenpäänki. Pitkäähän kiva loma <3 Hatun nosto upealle ammatinvalinnalle ja tsemppiä opiskeluun. Muuten mikä on teän ihana vaalea lattia? Onko mitä matskua…täällä haaveessa uudet lattiat 🙂
Ehkä onkin hyvä aloittaa tutuista kohteista ja laajentaa siitä repertuaaria vähitellen 🙂 Lattia on vaaleanharmaata puukuvioista laminaattia. En valitettavasti tiedä valmistajaa, materiaali on rakentajien valitsema. Laminaatti on ollut ihan jees materiaali lapsiperheessä nämä kuusi vuotta, jonka olemme talossa asuneet, mutta paikoin se ikääntyy vähän rumasti – etenkin saumat ovat tummuneet. Ajatus on, että se vaihtuu jossain vaiheessa parketiksi.
Oli ihana lukea kuulumisiasi ja kuulla, että jatkat bloggaamista. Ilolla luen jokaisen postauksesi, kirjoitit niitä kahdeksan päivän, viikon tai vaikka kuukauden välein, 😊 Oikein hyvää reissua Tukholmaan!
Kiitos Sara ja mukava kuulla että löysit vielä tänne:)
Kiitos kuulumisista ja onnea opintoihisi. Muuttuvat kiinnostavammaksi vuosi vuodelta. t. kollega
Kiitos Anna, onneakin tässä vähän tarvitaan aikataulussa valmistumiseen, ettei tule vaikkapa pitkiä sairastumisia perheessä tms. Totta että into kasvaa ja asiat muuttuvat kiinnostavammiksi mitä pitemmälle edetään.
Ihanaa, että olet palannut! Viikoittain, joskus lähes päivittäin olen toiveikkaana klikannut sivuillesi..
Itse olen matkustanut lasten kanssa yksin jo yli 14 vuoden ajan ihan vauvasta lähtien, mutta koska asun ulkomailla ja mieheni on usein reissussa. Ja tietysti esim Suomeen kohdistuvat reissut ovat tietty helpompia.. 😉
Tsemppiä opintoihin ja loppukesään sekä syksyyn!
Ihana kuulla, että joku on kaivannut (ja samalla aivan kamalan huono omatunto, että olen jättänyt blogin oman onnensa nojaan näin pitkäksi aikaa). Sinulla onkin pitkä kokemus matkailusta lasten kanssa ilman toisen tukea, tosin tietysti vähän pakon edessä. Se onkin yleensä paras opettaja 🙂 Kiitos tsempeistä!