Aloittelijaakin voi onnistaa sienimetsällä

Sienissä on jotain tavattoman kiehtovaa. Miettikää nyt, näkymättömät rihmastot päättävät kuin tyhjästä pukata ihmisten ilmoille mitä mielikuvituksellisempia muotoja. Salaperäisyyttä lisäävät sienien nimet – miltä kuulostaa tuhruvalhakka, kalvashaprakas, nukkakalponen tai valjuvalmuska? Lisätään soppaan tieto, että osa sienistä ovat syötynä herkullisia ja jotkut taas tappavan myrkyllisiä, niin haaste on valmis. Olen jo pitkään halunnut oppia sienestämään, siis löytämään ja tunnistamaan sieniä sekä kokkaamaan niistä ruokaa. Lapsuudenkodissani kyllä marjastettiin, mutta sienet jätettiin sikseen. Osansa on saattanut olla äitini pohjalaisjuurilla, sienestäminen on nimittäin alun perin ollut lähinnä itäsuomalaisten hupia kun taas lännessä sieniä on pidetty lehmien ruokana.

Lähtötaso oli siis nolla, vaikka kantarellin ainakin arvelin tunnistavani. (Itse asiassa en tunnistanut. Yhdellä harharetkistäni poimin lippiksen täyteen valevahveroita, jotka muistuttavat kantarelleja mutta eivät ole erityisen hyviä ruokasieniä.) Tein kuitenkin piipahduksia metsään ja toin löydöksiäni kotiin tunnistettaviksi. Haperoita ainakin olen löytänyt paljon, vaikka en ole niistä mitään kokannutkaan. Viime sunnuntain reissulla satuin sitten ensimmäistä kertaa suppilovahveroiden äärelle ja aivan niiden viereltä löytyi satsi mustatorvisieniä. Muutama tattikin kasvoi polun varressa, vaikka niiden lajista en ole aivan varma. Herkkutatteja? Tämä kaikki löytyi vieläpä lähimetsästä, vaikka olin välillä autoillut pitemmällekin koskemattomien sieniapajien toivossa.

Arvatkaa muuten, kuka toimi kuvaajana tällä reissulla? Metsä on sen verran pehmoinen alusta, että uskalsin ojentaa järkkärin 5-vuotiaan kuopukseni käsiin. Tämä tuleva Insta Husband räpsi menemään suurella innolla ja muistikortilta löytyi ihan käyttökelpoistakin materiaalia: kuvat minusta ja osa muistakin kuvista on hänen ottamiaan!

Instagramin puolella kyselinkin jo teiltä, mitä mustatorvisienistä kannattaisi valmistaa. Ääniä satoi niin keitolle, piirakalle, risotolle kuin kuivaamiselle myöhempää käyttöä varten. Kiitos vinkeistä! Tällä kertaa sienet asettuivat piirakan muotoon, mutta jos apajalleni ilmaantuu lähiviikkoina lisää saalista, lähtevät varmasti muutkin ehdotukset testiin.