Hyvää uutta vuosikymmentä! Vuoden alkajaisiksi on taas tehty tilinpäätöstä, ei ainoastaan kuluneesta vuodesta vaan kokonaisesta vuosikymmenestä, huh. Viivan alle jää paljon positiivista mutta paljon myös sellaista painolastia, joka olisi saanut olla tulematta. Blogihommiakin on tullut pohdittua taas kerran, onhan bloggaaminen ollut olennainen osa 10-lukuani. Huomaan, että juuri tällä hetkellä minua inspiroi eniten old school -bloggaaminen. Siis sellainen, jossa
- blogit olivat päiväkirjoja bloggaajan arjesta
- postauksilla ei välttämättä ollut erityistä aihetta
- uusia julkaisuja tuli jopa päivittäin ja kommenttilaatikoissa kävi kuhina
- kaupallinen yhteistyö tarkoitti lukijoille järjestettyä arvontaa
- kukaan ei kokenut tarvetta selitellä lentomatkojaan ja pikamuotiostoksiaan (kannatan toki eettisyyttä ja hiilijalanjäljen pienentämistä mutta ehkäpä saatte ajatuksesta kiinni)
- edelläkävijät jakoivat postauksiaan Facebookissa ja Instagram tarkoitti huonolaatuisia kuvia, jotka oli tehty vielä huonolaatuisemmiksi kamalilla filtereillä
Niinpä ajattelin kokeilla huvikseni, pystyisinkö kirjoittamaan sellaista blogia, edes hetken. Mitään lupauksia en tee, koska näköjään en sellaisia blogin suhteen pysty pitämään. Jotkut asiat saavat pysyä tällä vuosikymmenellä, esimerkiksi omasta WordPress-alustasta ja Lightroomista en luovu.
Sisälle tuotu vihreä kohottaa mielialaa tammikuussa. Olen suureksi ihmetyksekseni saanut pidettyä oliivi- ja sitruunapuun hengissä jo useamman vuoden. Maljakoita olen täyttänyt erilaisilla eukalyptuksen oksilla ja perhoskämmekkäkin kukkii.
Tietysti kotona on myös tulppaaneja, jotka saavat odottamaan kevättä siinäkin tapauksessa, että talvi ei ole vielä kunnolla alkanutkaan. Vaikka olen periaatteessa sitä mieltä, että tähän huusholliin ei tarvita enää yhtään vaasia, olen kaipaillut tuollaista avosuisempaa lasimaljaa. Tämän tulin ostaneeksi ex tempore kauppareissun yhteydessä, kyseessä on Cittarin Myhome-tuotemerkin Alva-maljakko.
Nyt illaksi olen menossa töihin, minkä kunniaksi asun esittelyä vuosikymmenen takaiseen tyyliin. Pellavainen tunika on PR-lahja Pelle P:ltä. Housut puolestaan ovat vuosien takaiset Bossilta ostetut, ja onpa ne joskus esitelty täällä blogissakin. Ne ovat roikkuneet vuosikausia kaapissa käyttämättöminä, mutta en ole kuitenkaan hennonut luopua niistä, sillä ne ovat ihan laadukkaat villakangashousut. Tuo bootcut-malli ei vain ole ollut kovin ajankohtainen. Nyt kun housumuoti on taas ollut leveämpää, olen uskaltautunut pitämään näitä töissä muutaman kerran. Lahkeet ovat tosi pitkät, joten käytän näitä aina korkkareiden kanssa. Oikeasti lähden töihin paljon rennommassa asussa ja vaihdan nämä ylleni vasta illalla ennen lähetystä. Pusero pitää vielä silittääkin ennen sitä.
Retrohenkisen postaukseni päättää joululahjan esittely. Olen nyt kohta kuukauden kulkenut Garminin Vivoactive 4S ranteessa. Laite mittaa askelten, urheilusuoritusten ja sykkeen lisäksi mm. stressiä ja unen laatua. Itsensä mittaaminen on kieltämättä koukuttavaa, vaikka rannetietokoneen edesottamuksiin on syytä suhtautua myös sopivan kriittisesti. Voin kirjoitella tästä käyttökokemuksia myöhemmin, nyt pitää valmistautua työvuoroon!
Tämä oli tosi kiva, hyvän mielen jättävä postaus – tällaisia ehdottomasti lisää. 🙂
Lempeää & säihkyvää uutta vuosikymmentä!
Kiitos, samoin sinne! 😀
Ihan samat mietteet. Itse aloittelin aikanaan bloggaamisen raskausblogilla ja sittemmin jatkoin sisustus/lifestyleaiheilla, mutta viimeisen vuoden aikana on tullut enää satunnaisesti päivitettyä blogia tai edes luettua muiden blogeja, koska blogiskenen ammattimaistuminen on vienyt mielestäni mielenkiinnon hommasta. Juuri kymmenisen vuotta sitten taaksepäin se kommenttiboksien kuhina ja aito ajatustenvaihto oli se miksi bloggaaminen oli silloin niin mukavaa. Päivän asut oli myös blogeissa aidosti päivän asuja, kenties jopa peilin kautta kuvattuna, eikä suinkaan lainavaatteissa ammattikuvaajien ottamia ja viimeisen päälle stailattuja niinkuin nykyään. Oi niitä aikoja.
Oi niitä aikoja tosiaan. Toisaalta musta on kyllä ihan luonnollista ja toivottavaakin että homma menee eteenpäin ja tavallaan on tosi hienoa, miten bloggaamisesta on kehittynyt oma varteenotettava media. Mun tarkoitus ei ole kritisoida niitä, jotka tekevät somea pää- tai sivutyökseen. Kävin itsekin aika pitkällä kaupallisen bloggaamisen puolella mutta lopulta olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että haluan pitää tämän harrastuksena. Ja jotenkin juuri nyt tuntuu merkitykselliseltä, että mulla on nimenomaan tämä oma alusta, jossa julkaiseminen ja kommunikaatio tapahtuu. Paikka, jossa mikään algoritmi ei sanele näkyvyyttäni:) Olisi kiva, jos muutkin harrastebloggaajat aktivoituisivat kirjoittelemaan ja kommentoimaan – kiitos siis sinulle tästä kommentista ja toivottavasti bloggaamisen ilo löytyy sielläkin uudelleen!
Wuhuuu, tulipas hyvä mieli tästä 🙂 Oldschool blokkaus takaisin, kyllä kiitos! Ja ilman paineita 😉
Ihana kommentti, kiitos 🙂 Ja ei paineita, tosiaankaan.
Olipa ihana huomata Bloglovinissa,, että sinun blogisi kohdalla luki numero yksi eli blogissa oli yksi postaus lukematta. Tykkäsin kovasti tästä postauksesta, ja toivottavasti ehdit tehdä uusia! Oikein hyvää alkanutta uutta vuotta ja vuosikymmentä!
Ihana kuulla 🙂 Varmaankaan ihan joka päivä ei postausta tule, mutta testailen, millaista tahtia olisi realistista pitää.
Hauska postaus! Itseäni viehttävät juuri sellaiset aidot blogit. Nykyisin aitoja blogeja on hankala löytää, mutta onneksi niitä vielä on. Itse koen bloggaavani omassa blogissani niin kuin ”ennen vanhaan”. 😀 Mukavaa sunnuntai-iltaa!
Sinulla on juuri sellainen kiva päiväkirjatyylinen blogi. Viime päivinä olen itse asiassa uppoutunut aika pitkälle blogimaailmaan ja kyllähän sieltä sitä old school -bloggaamista löytyy, kun vähän kaivelee. Mun pitää vielä kirjoittaa tästä toisessa postauksessa. Tietysti esim. puhtaasti sisustukseen painottuvaa blogia on vaikea kirjoittaa päiväkirjatyyliin, eikä se ole tarkoituskaan. Mukavaa uutta viikkoa sinne!