Hei tammikuu, olit kiva blogikuukausi! Julkaisin kaksikymmentä postausta ja tämä on kahdeskymmenesensimmäinen. En ole yltänyt vastaavaan lukemaan kuin muutaman kerran blogihistoriani aikana: kerran blogini alkuvuosina sekä sittemmin syksyllä 2014, kun olin lyhyen aikaa portaalibloggaajana. Jonkun mielestä kaksikymmentä postausta on liikaa. Minä puolestani ajattelen, että kaksikymmentä on jonkinlainen kultainen standardi, jos haluaa ylläpitää lukijasuhdetta pelkän blogin avulla ilman aktiivista läsnäoloa muilla somealustoilla. Mutta lopulta kyse on tyyli- ja makuasiasta, blogia voi tehdä hyvin monella tavalla.
Jos julkaisee lähes joka päivä, kaikki postaukset eivät voi olla hiottuja timantteja, mutta se ei ole tarkoituskaan. Toisaalta haluan pitää jonkinlaista tasoa yllä. Vuoden alussa sanoin haluavani kirjoittaa ”entistä dokumentaarisemmin, pakata kameran useammin mukaan ovesta ulos lähtiessäni ja ottaa teidät lukijat mukaan arkeeni”. Tämän lupauksen seurauksena syntyivät postaukset Neljäkymmentäneljä ja Pakkaspäivä Hyvinkään Sveitsissä. Ette te varmaan lukijoina kiinnitä tällaisiin asioihin huomiota, mutta minä inhosin noiden postauksien kuvia, koska ne oli otettu pienellä pokkarikameralla. Olin vähällä jättää ne julkaisematta kokonaan. Sittemmin olen pitäytynyt vanhassa tyylissäni blogata. Yritän nyt kuitenkin kuljettaa järkkäriä mukana mahdollisuuksien mukaan, niin että silloin tällöin tulisi kuvia muualtakin kuin kotoa ja pihapiiristä.
Kommenttiosastolle on tullut muutamia ilahduttavia viestejä, mutta pääosin on ollut aika hiljaista. En toisaalta ole siitä hirveän murheissani enkä halua soimata lukijoitani – minusta on ihan ok olla blogien hiljainen seuraaja. Itsekin kommentoin vain harvoin. Viestien naputtelu kännykällä on tuskastuttavaa ja usein ei vain ole aikaa paneutua kommentin kirjoittamiseen, vaikka sellainen mieleen juolahtaisikin. Ajattelin silti tässä hieman reipastua, ja helmikuun blogitavoitteeni – aktiivisen päivitystahdin lisäksi – on jättää ahkerasti kommentteja lukemiini blogeihin.
Hei hei sydäntalvi – tervetuloa helmikuu!
Nämä arkipostaukset ym on juuri parhaita. Ihanaa lukea välillä tosiaan ihan vaan kuulumisia ja sellaista kevyttä, arjenmakuista tekstiä. Sitähän se elämä pääosin on :). Ja myös vauvajututut kiinnostaa koska täälläkin pieni vauva tällä hetkellä ja isompi ikäero hänellä muihin sisaruksiin. Siitä aiheesta olisi kiva kuulla lisää, vaikka oletkin jo kirjoitellut aiheesta eli miten vauvan kanssa arki rullaa, mitä mietit töihin paluusta ym. 🙂
Tasapainoilen sen välillä, kuinka paljon kirjoittaa vauva-arjesta ja kuinka paljon muista aiheista. Toisaalta on tärkeää, että blogi käsittelee itselleni ajankohtaisia aiheita, toisaalta tiedän että suurelle osalle blogini lukijoista vauvajutut eivät ole (enää) ajankohtaisia. Mutta on aina kiva lukea teidän muiden samassa tilanteessa olevien viestejä! Siksikin, että mulla ei ole lähipiirissä ketään äitikaveria, jolla olisi vauva.
Olen ilahtunut, kun olet jaksanut kirjoitella näinkin usein.
Olen pitkään lukenut blogeja,myös sinun,alkaen v.2010 tietämiltä kun omat lapset syntyi.
Harmittanut on,kun aika vähän on enää aktiivisia bloggaajia.
Ymmärrän sen. Elämäntilanteet muuttuu.
Olen kiinnostunut lähes kaikesta,mistä kirjoitat..arjesta,sisustuksesta,lapsista ja lääkärin työstäsi.
Kiitos elämänmakuisesta blogistasi ♥️✨🌷
Kiitos viestistä Tuija ja kiva että olet täällä! Minuakin harmittaa blogien (tai ainakin tämäntyyppisten lifestyleblogien) hiljeneminen, mutta ymmärrettävää se on, kun nykyään on monta helpompaa julkaisualustaa. Toisaalta olen näitä juttujani kirjoittaessa tajunnut, että on edelleen kohtalainen joukko lukijoita, jotka eivät ole olleenkaan esim. Instagramissa; heistä löytynevät uskollisimmat blogien kuluttajat.
Hei, ihanaa, kun olet postaillut ahkerasti ja kaikki erilaiset aiheesi ovat olleet mieleisiä. Kuvat rauhallisen tyylikkäitä, myös ne pokkarilla otetut. Täytyi ihan palata niitä kurkkaamaan ja kelpo kuvia nekin. Aikoinaan pojillani oli monena vuonna kausikortit Kulomäen laskettelurinteeseen jonne heitä iltaisin koulun jälkeen ja viikonloppuisin kuskasimme (asutaan Hyvinkäällä). Mukava harrastus talviaikaan ja saivat ulkoilua, ei tarvinnut iltaisin unta maanitella ; ) Tervetuloa vain useamminkin!
Onko Kulomäki siis sama kuin nykyinen Sveitsi? Tullaan kyllä vielä monesti, vaikka kausikortteja ei tälle kaudelle hankittukaan. Parasta ulkoliikuntaa tuntuu tuo meidänkin poikien mielestä olevan, vaikka tietysti pienen lähtemisen vaivan vaatii täältä Vantaalta.
Kiitos inspiroivista kuvista, aidosta elämännäköisestä tekstistä. Aiheet ovat aina mielenkiintoisia, mistä kirjoitat. Ajattelen, että rohkeus ja seesteisyys huokuu sinusta. Uskon, että tässä ajassa tämä on sitä, mitä lukijamme kaipaavat. Uskallat myös kirjoittaa herkistä aiheista ja lämpö huokuu niiden läpi. Tämän minä aina ensimmäisenä avaan työpäivän jälkeen. Ihanaa kevään odotusta sinulle ja !
Kiitos Leena <3 Minäkin uskon, että on edelleen lukijoita, jotka kaipaavat ns. hitaampia sisältöjä sosiaalisen median välkkeen tilalle. Vaikka hassua, aikanaan blogit olivat sitä "nopeaa sisältöä" esim. aikakauslehtiin verrattuna.
Olen lukenut blogiasi alusta saakka. Sen vaihtelevuus (etenkin nykyään) miellyttää, kaikki aiheet kiinnostavat sisustamisesta vauva-arkeen. Mielestäni parhaita postauksia ovat olleet rehelliset ja keskusteluakin herättäneet aiheet. Ne antavat myös itselle ajattelemisen aihetta ja niihin voi usein samaistua. Toki pidän myös kauniista kuvista ja viimeisen päälle hiotuista asetelmista.
<3 Aina mukava kuulla, että joku on pysynyt matkassa alusta asti. Vaihtelevuus on minustakin avainsana tässä tyylilajissa. Välillä voi julkaista kuvan ja pari riviä, toisena päivänä sitten pitempään hiotun pohdinnan. Blogin arkistoissa on muutama hyvää keskustelua ja kokemusten jakamista kirvoittanut teksti; niihin minäkin palaan aika ajoin, etenkin nyt vauvavuonna on tullut tehtyä niin.
Blogiasi on tosi kiva lukea.
Luen useita blogeja, mutta harvoin mitään kenellekään kommentoin. Sinulla on kiinnostavia aiheita, vaikka olemme eri elämänvaiheissa. Toisaalta se elämässä onkin kiinnostavaa, että voi nähdä ja ymmärtää myös toisten elämää. Toivottavasti jaksat ja ehdit jatkaa!
Mukavaa että olet täällä. Blogin tilastoista näkyy, että lukijoita on kaikista ikäluokista, ja analytiikan antamista kiinnostuksenkohteista voi päätellä, että myös eri elämänvaiheista – piikki on tietysti oman ikäluokkani kohdalla. Aiemmin halusin itse lukea vain sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja oli samantapaisessa tilanteessa kuin minä, mutta nyttemmin olen tullut kaikkiruokaisemmaksi. Blogi voi olla kiinnostava niin monella tapaa ja kuten kirjoitit, hyvä tapa avartaa omaa elämänkatsomusta.
Sinulla on hyvä tyyli kirjoittaa rauhalliseen ja kiireettömään tyyliin, ja mukana on aina myös huumoria. Tekstisi tuovat vastapainoa omaan räiskyvään arkeeni, ja saan niistä voimaa ja inspiraatiota. Viimeksi esimerkiksi brain dump -jutussa sanoit, että jos asian tekemiseen menee alle kolme minuuttia, hoidat sen saman tien. Minusta se oli valtavan hyvä ohje, ja aloin noudattaa sitä.
On hienoa että jaksat päivittää blogia niin usein. Lähes kaikki muut seuraamani blogit ovat kuivuneet kokoon ja siirtyneet instagramiin ja facebookiin, joten on kiva että sinun blogiasi saa edelleen seurata somejättiläisten ulkopuolelta. Kiitos blogista ja herkullista helmikuuta!
Kuten tuossa yllä kirjoitin, täällä perinteisessä internetissä on kyllä vielä lukijoita, jotka eivät somessa viihdy; heille ajattelen pitäväni kioskia pystyssä 😀 Ihanaa, että olette täällä ja kommentoitte.
Iloinen yllätys on ollut huomata, että blogisi päivittyy taas ja näinkin usein. Juttusi ovat mielenkiintoisia, hyväntuulisia ja saavat usein hymyn huulille. Kiva seurata arkesi tapahtumia jatkossakin. Mukavaa kevään odotusta.
Kiitos Ella, yritän pitää hyvää tahtia yllä. Bloggaamisessa on se hassu juttu, että se on sitä helpompaa, mitä useammin julkaisee. Mukavaa kevään odotusta sinnekin, tuntuu että se olisi jo ihan nurkan takana.