”Aloitan tämän blogin joululahjana itselleni”, kirjoitin 1.1.2012. Mikään päähänpisto se ei ollut, sillä olin pitkin syksyä suunnitellut blogin avaamista ja muutama lähtöyritys oli jo ollut. Joululahjaksi olin toivonut ja saanut isältäni järjestelmäkameran ja veljeltä siihen vielä suuriaukkoisen 50 mm:n kiinteän objektiivin, jolla valoisat, pehmeätaustaiset blogikuvat syntyivät helposti. Blogi oli ikään kuin jatke nuoruusvuosien päiväkirjoille, toki julkisempi ja silotellumpi, mutta tallentaisi kuitenkin elämän tärkeimmät käänteet – ainakin ne, jotka haluaisin muistaa. Lisäksi halusin osaksi blogiyhteisöä, jota olin jo pitkään seurannut hiljaisen lukijan paikalta.
Vuonna 2012 se yhteisö oli vahva. Useimmat pitivät blogiaan Blogger-palvelussa, jossa liityttiin blogien lukijaksi, kommentoitiin toisten postauksia ja oman blogin reunaan saattoi luoda linkkilistan, jossa näkyivät omien blogisuosikkien uusimmat postaukset. Sitä kautta tuoreen bloggaajan oli helppo sujahtaa joukkoon mukaan ja saada lukijoita. Näin minäkin tulin mukaan ja olin onnesta ymmyrkäisenä, kun pitkään ihailemani bloggaajat liittyivät lukemaan minun blogiani ja jopa lisäsivät sen bloginsa sivupalkkiin.
Blogger oli sosiaalinen media, vaikka en sitä silloin sellaisena ajatellut. Facebook oli jo vahva, Instagram tulossa ja ensimmäiset kaupalliset blogiportaalitkin perustettu. Somevaikuttamiset ensimmäiset portaat olivat tukevasti paikallaan ja nyt tiedämmekin, mihin kaikkeen hyvään ja huonoon se on johtanut. Blogien puolesta olen hieman surullinen, vaikka onkin turha haikailla kymmenen vuoden takaista internetiä takaisin. Nina avasi ajatuksiaan blogeista jokin aika sitten ja allekirjoitan suuren osan niistä. Ei, bloggaaminen ei ole kuollut, mutta kyllä blogit on julkaisukanavana hieman unohdettu. Bloggerkin mennä porskuttaa ja harrastebloggaaminen on siellä edelleen voimissaan, mutta kaikki yhtään vakavammin aiheeseen vihkiytyneet ovat siirtäneet bloginsa muille alustoille.
Tänään on blogini 10-vuotispäivä, mutta en voi sanoa bloganneeni kymmentä vuotta. Olen sekä suunnitellusti että suunnittelematta pitänyt useiden kuukausien taukoja ja pariin otteeseen olen itsekin uskonut lopettaneeni koko blogin. Sittemmin olen opetellut lepäämään, en lopettamaan, kun postausten luominen on alkanut tuntua työläältä. Välillä juttu on kuitenkin luistanut paremmin, ja 10 vuoden tuloksena blogissa on 647 julkaistua postausta ja moninkertainen määrä valokuvia. Jos teitä kiinnostaa sukeltaa arkistoihin, ne ovat helpoiten luettavissa blogin desktop-version sivupalkissa näkyvän valikon kautta.
Mekko Esprit, kengät Ted Baker
Pidän blogista julkaisukanavana siksi, että teidät kaikki on kutsuttu lukemaan blogia, mutta kenenkään ei ole pakko klikata tänne. Suurimmalle osalle meistä on tuttua se automatisoitunut liikerata, jolla avamme Instagramin kännykästä ja alamme selata loputonta kuvavirtaa toisten elämän kohokohdista. Toisaalta oikean hetken tullen seuraan mielelläni, mitä ihmiset, joita olen seurannut vuosikaudet ja joita pidän ikään kuin virtuaaliystävinäni, ovat puuhanneet. En vain halua vahdata 24/7, mitä he ovat Instagramin stooreihinsa päivittäneet, apua! Haluaisin, että blogini olisi paikka, jonne tulisitte sitten, kun hetki on teille sopiva ja haluaisitte kurkata, mitä Lisbetille (ja muille blogikavereillenne) kuuluu. En haluaisi edes mainostaa postauksiani somessa, mutta se on hakukoneoptimoinnin ohella lähes ainoa tapa tuoda blogiin liikennettä.
Haluan uskoa, että kiinnostava sisältö löytää kohteensa kanavasta riippumatta, oli se sitten suoratoistopalvelu, painettu kirja, somevideo tai blogi. Lukijan pohdittavaksi jää, ovatko minun henkilökohtaisen elämäni käänteet ja vaateostokseni kiinnostavaa sisältöä.
Hyvää uutta blogivuosikymmentä lisbet e.:lle ja hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! Kiitos kun olette siellä!
Täällä ollaan ja pysytään 😍
Kiitos Tuttis, uskollinen kommentaattori!
On ollut ilo seurata blogiasi ja ihanaa, että et ole lopettanut! Samaistun ajatuksiisi ja kieltämättä joskus kaipaan ”vanhoja hyviä aikoja”.
Mä olen blogimaailman korkki, joka pompsahtaa aina lopulta takaisin pintaan! Mennään Suvi kohti hyviä tulevia blogiaikoja 🙂
Kiitos, että bloggaat! Blogiasi on aina kiva seurata, ollaan sitten vanhanaikaisia yhdessä:)
Juuri näin, old school best school 🙂
Olipa kiva lukea myös sinun mietteitäsi blogien tilasta! Itseä oman blogipostaukseni kommenttiboksissa käydyssä keskustelussa vähän jopa yllätti se, miten moni seuraajistani ei käytä Instagramia.
Olen ajatellut, että IG:stä on tullut se päiväkirja, jonka virkaa blogi ennen toimitti. IG:ssä jaetaan nykyään helposti ja lähes reaaliaikaisesti kaikki asiat. Olen jostain syystä luullut, että kaikki seuraajani lukevat jutut sieltä jo tuoreeltaan.
Tämän vuoksi olen alkanut päivittää blogia harvemmin. Olen siis ajatellut, että ihmiset eivät halua lukea samoja asioita kahteen kertaan. Ensin Instasta, sitten blogista. Mutta ei se niin olekaan! Moni seuraajistani ei käy Instassa lainkaan, joten moni kiva tai tärkeäkin asia jää heiltä näkemättä. Tuo on tosi sääli.
Mutta hyvä että on myös meitä, jotka edes yritämme pitää blogeja pystyssä! Onnea kymmenvuotiaalle! 🙂
Kiitos sinulle hyvästä blogipostista! Se kommenttiosasto oli tosiaan kiinnostavaa luettavaa. On tosiaan mahdollista, että blogilla ja IG:llä on suurelta osin eri seuraajat. Ja eipä niitä blogeja kukaan lue jos ei kukaan kirjoitakaan. Sen tähden aion nyt panostaa tänne sen mitä panostettavissa on ja pieni kokeilukin päivittäisen bloggaamisen merkeissä on meneillään. Hyvää uutta blogivuotta sinne!
Onnea 10-vuotiaalle!
Pidän blogistasi juurikin niin miten kirjoitit. Sopivasti monipuolinen ja kivoja kuvia. Kiitos tästä ja mukavaa kevättä!
Kiitos onnitteluista! Vaikka nykyään kovasti suositellaan, että kirjoittaisi rajatun aiheen blogia, minulle on aina ollut tärkeää mahdollisuus rönsyillä aiheesta toiseen. Olen iloinen kuullessani että se miellyttää myös lukijoita!