Mies pyysi tekemään lisää samoja munkkeja, joita oli pojan synttäreillä, enkä voinut kieltäytyä. Leivon tosi harvoin, mikä johtuu osittain siitä, että joudun mussuttamaan leipomukseni itse – kumppani ei ole pullatyyppiä ja syö muutenkin aika terveellisesti. Niinpä tämä 2010-luvun moderni nainen riensi viivana keittiöön, kun sai kerrankin pyynnön leipoa.
Resepti on peräisin Marttaliiton keskustelupalstalta. Minulle oli uutta tuo kananmunan käyttö taikinassa mutta hyvin tuntui toimivan.
2 ½ dl maitoa tai vettä
1/2 palaa hiivaa
1 muna
1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
50 g/(1/2 dl) margariinia/(öljyä)
(2 tl kardemummaa)
8-9 dl vehnäjauhoja
öljyä paistamiseen ja sokeria pinnalle
Liota hiiva lämpimään maitoon tai veteen. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja muna. Sekoita. Lisää jauhot vatkaten, loput kädellä alustaen, lisää rasva lopussa. Taikinan tulee olla pehmeää, leivo munkkeja tai rinkeleitä. Kohota hyvin ja paista öljyssä kauniin ruskeiksi. Nosta valumaan talouspaperin päälle ja sokeroi lämpiminä.
No niin, tiedän, että tämä on ollut aika perhe-ruoka-lapsi-painotteinen blogi viime aikoina. (Sillä saattaa olla jotain tekemistä sen asian kanssa, että elämäni on aika perhe-ruoka-lapsi-painotteista.) Yritetään kirjoitella vähän muistakin aiheista lähipäivinä.
Minä en ole koskaan tehnyt itse munkkeja. No, ehkä joskus yläasteella kotsan tunnilla, mutta sitä ei lasketa. Itse tehdyt on kyllä niiiiiin paljon parempia kuin kaupasta ostetut. Jos sitä vaikka ens vappuna sitten….
Kyllä mullakin oli viime munkinpaistokerrasta ehtinyt heilahtaa tovi ennen tätä vappua… Mutta eihän tätä harrastusta tarvitse vain vappuun rajoittaa:)
Naams, kuinka herkuilta nuo näyttävät =)
Mikään rasvassa paistettu ja sokerilla kuorrutettu ei voi olla kovin pahaa!
Voi ei, miten ihanan näköisiä. Söikö miehesi näitä vai jouduitko ”uhrautumaan”? ; )
Kaupaksi menivät, vaikka kyllä homman viimeistely jäi mun harteille:)