En muista, että olisin koskaan surrut heinäkuun vaihtumista elokuuksi. Tämän täytyy olla vuoden paras kuukausi. Alkukuusta lämpimiä iltoja, loppukuusta kaivellaan jo villapaitoja. Alennusmyyntien kaaos vaihtuu syysmallistojen huolelliseen esillepanoon. Koulu alkaa, harrastukset alkavat, työt alkavat, elämä alkaa. Olen ihan innoissani jopa sellaisesta asiasta kuin kirjastoauto! Huomasin nimittäin kesällä, että se pysähtyy tässä aivan lähellä. Auto oli heinäkuun tauolla, mutta palaa nyt lomalta. Lähellä pysähtyvä kirjastoauto on minulle lapsuuden haave. Yksi suosikkileikeistänikin oli kirjasto: aakkostin oman hyllyni kirjoja ja muiden piti tulla asioimaan. Pidin luonnollisesti tarkkaa lukua lainatuista teoksista. Olin lähikirjaston ahkera käyttäjä, mutta siellä vierailu ei ollut minusta läheskään yhtä jännittävää kuin mitä kirjastoautossa käynti olisi ollut.
Ai että minusta olisi tullut hyvä kirjaston täti.
Eikä Lisbet olisi Lisbet, jos mielessä ei olisi tuhannen muutakin uutta projektia ja suunnitelmaa. Niiden suhteen haen kuitenkin malttia. Yritän tehdä muutaman asian kunnolla ja loppuun asti sekä olla itselleni lempeä sen kaiken muun suhteen, joka jää tekemättä. Ihanaa, väljää ja energistä elokuuta kaikille!
Elokuussa on tosiaan sitä jotakin. On vielä kesä, mutta syksy alkaa olla ovella. Elokuuhun kuuluu muutos tai paluu arkeen. Elokuu on ihana! Kauniita kuvia!
Ulkona on nyt ihanan pimeä ja lämmin ilta. Ja mikä kuutamo. Joo, elokuu on ihana!
Kirjastontätiä minäkin leikin pienenä, jopa leikkasin ja liimasin kirjojen taakse sellaisen taskun johon sujautettiin palaustuspäivällä leimattu kartonkikortti. Ihan viereen pysähtyy kirjastoauto ja varsinkin pienempi on innokas kävijä ihan itsekkeenkin kun tohkeissaan saa esittää oman korttinsa. Kävisi vielä kauppa-auto-
Taskujen liimailu on ollut jo todella kunnianhimoista! Joo, kauppa-auto on mun toinen haave. Missähän sellaiseen pääsisi?
Muistan erään koulutustilaisuuden, jossa kerran kysyttiin että milloin sinulla alkaa uusi vuosi. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että elokuussahan se uusi vuosi alkaa, ei todellakaan tammikuussa. Loman ja kesän jälkeen ollaan levänneinä ja täynnä energiaa ja uusia suunnitelmia. Muinoinhan suomalaisten vuosi vaihtuikin alkusyksystä, sen tavan voisi aivan hyvin palauttaa.
Kohta on elokuun kuutamot ja puutarhassa juhlitaan venetsialaisia. Omenat ja kirsikat kypsyvät. Toripöydät notkuvat herkkuja. Kyllä, elokuu on paras kuukausi!
Todellakin, elokuu on oikeasti uusi vuosi ja silloin on yleensä energiaakin lupauksien tekemiseen ja pitämiseen. Monissa kalentereissakin on nykyään kuukaudet elokuusta seuraavan vuodn kesään. Kyllä tässä olisi valtioneuvostolla miettimisen paikka 😀
Minulle elokuu on jotenkin haikeaa aikaa, kun kesästä täytyy hiljalleen luopua. En ole niiden pimenevien iltojen ystäväkään, pimeyttä kun riittää kuukausikaupalla…
Lapsena kävin Helsingissä kirjastoautolla, mutta ah innokkaan lukija onnea kun muutimme lähemmäksi ”oikeaa” kirjastoa, jossa oli laajemmat valikoimat. Nykyisin kyllä tunnen nostalgian ailahduksen, kun silloin tällöin näen kirjasto- ja kauppa-autoja.
Jossain vaiheessa riemu syksystä muuttuu talviahdistukseksi, mutten ajattele sitä nyt.
Meillä päin huhuttiin, että kirjastoautossa olisi paremmat valikoimat Neiti Etsiviä, joiden lukeminen oli siihen aikaan suurinta muotia. Haha, en ikinä päässyt todistamaan, pitikö huhu paikkansa. Epäilen.
Eilen oli mieletön ilta! Päästiin rantasaunasta uimaan, aivan tyyni lampi, kynttilöitä rantapolkua valaisemassa, eikä hyttysiä. Elokuu <3
Kynttilät rantapolulla kuulostaa täydelliseltä! Ja vesikin oli varmaan lämmintä.
Minäkin oli lapsena kirjaston suurkuluttaja ja leikin kirjastoa kotonakin. Kaikissa kirjoissani oli takakannessa askarreltu tasku, mihin laitettiin lainauskortti. Ja olipa se kirjaston tätin homma jossain vaiheessa yksi haaveammateistakin. (Se olisi kuitenkin ollut väärä valinta… :))
Tämähän on ollut suosittu leikki (kts. yllä)! Tai sitten meissä bloggaajissa on tavanomaista kirjarakkaampaa porukkaa.
Oon samaa mieltä, tavallaan elokuu on ihanaa aikaa. Kesällä elämä on epäsäännöölistä ja jotenkin vähän haahuilua. Olisi kauheasti asioita mitä tekisi mieli tehdä, mutta ei osaa valita tai ei aina ehdikään. Mun on pitänyt tehdä koulun rästitehtäviä pois että ei heti syyskuussa tarttisi, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi vaikka keväällä olin kovinkin tehokas 😀 Mutta ehkä se ahkeruus palaa kun rytmit muuttuu ja kaikki palaa arkeen 🙂
Mullakin oli aina kesäksi kunnianhimoisia suunnitelmia opiskeluaikoina, mutta eihän niihin tullut koskettua. Syksy kyllä palauttaa rytmit!
Jos vielä elettäisiin juliaanisen kalenterin mukaan, niin huhtikuu olisi ollut vuoden ensimmäinen kuukausi. Ei haittaisi minua. Pitenisi vuosikin yhdellätoista päivällä. Saataisiin pontta vanhaan sanontaan ajan käydessä vähiin, ”että kalenterista niitä saa lisää”.
😀 Tuo oli hyvä sanonta, pitääpä ottaa käyttöön.