Eilinen oli ihana päivä. Siinä oli sellaista ’because we can’ -tunnelmaa. Aamuaurinko paistoi lupaavasti takaterassille. Koska omissa suunnitelmissani oli vain kesätenttiin lukua ja kotitoimiston pyörittämistä ja miehellä puolestaan töissä iltavuoro, laitoimme hoitopaikkaan viestiä, että pojat jäävät viettämään vapaapäivää. Pakkasimme väen autoon ja lähdimme retkelle muutamaan tuttuun suosikkikohteeseemme. Rästihommat jäivät odottelemaan sateisempia päiviä. Voi olla, että minua määrätietoisemmin asioihin suhtautuva saa enemmän aikaiseksi eikä joudu koskaan itku kurkussa tuhertamaan asioita valmiiksi edellisinä iltoina, mutta toisaalta – juuri tällaiseen vapauteenhan kaikki nykyiset ponnistukseni tähtäävät. Ja kun täydellinen kesäpäivä sattuu kohdalle, siitä on syytä ottaa ilo irti.
[envira-gallery id=”5678″]
Ensimmäinen kohde oli Hyvinkäällä sijaitseva Suomen Rautatiemuseo. Kuopuksemme elää kiivasta junamieskautta, joten tämä visiitti tehtiin pääasiassa hänen vuokseen. Olemme kiertäneet lasten kanssa erinäisiä museoita, mutta tämä on kaikista paras – siellä ei sorruta näpertelyyn, vaan jännittävissä veturihalleissa on esillä sitä itseään: rautaista raidekalustoa 1800-luvulta nykypäivään. Museon kauniissa historiallisessa pihapiirissä vietetään muuten kesäkauden avajaisia ensi sunnuntaina 10.6.2017.
Hyvinkäältä on päiväunien mittainen ajomatka Raaseporin Mustioon, jossa meillä on ollut tapana käydä kerran kesässä – mieluiten heti alkukesästä. Kaivelin arkistoista esiin yhden vanhan postauksen ja totesin, että olemme näköjään vierailleet linnan puutarhassa lähes päivälleen viisi vuotta sitten. Satumaisen kaunis puutarha patsaineen, paviljonkeineen ja näkötorneineen on upea nähtävyys. Linnasta en osaa sanoa mitään, sillä perinteisiimme näköjään kuuluu, ettemme koskaan vieraile siellä sisällä. Huoneisiin pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, eikä taimaaminen niihin tunnu koskaan onnistuvan.
[envira-gallery id=”5659″]
[envira-gallery id=”5661″]
Sen sijaan ruokailulle löytyy aina aikaa. Linnankrouvi oli uudistunut sitten viime näkemän. Seinustalle oli avattu uusi terassi ja päädyssä olleen vanhan katetun terassin tilalle oli rakennettu kaunis kesäpaviljonki. Ikkunoista kurkistelun perusteella se sopisi hyvin esimerkiksi pienten häiden pitopaikaksi. Muuten krouvi oli ennallaan: ruoka oli erinomaista ja palvelu vaihtelevaa.
Aiemmassa postauksessa paremmin näkynyt kesämekkoni on Espritiltä. Materiaali on rypistymätöntä puuvilla-pellavaa ja sisäpuolelta löytyy vielä puuvillavuori, joka eliminoi läpinäkyvyysongelmat. Leikkaus on mielestäni hauska, rento ja vähän vintagehenkinen 1920-luvun tyyliin.
[envira-gallery id=”5663″]
Ensimmäinen kesäpäivä, olit ihana! Mustion näemme toivottavasti taas vuoden päästä.
Suosittelen linnakierrosta! Me viedään kaikki kesävieraamme, pienet ja jsot, aina Mustioon, ja kierros on tullut käytyä varmaan viidesti! Niin mielenkiintoisia tarinoita ja ihmisiä Suomen historiasta.