Ihanan rauhallinen aamupäivä pitkästä aikaa. Se on sisältänyt monta kuppia teetä ja nautinnollisen hetken näitä valokuvia ottaessa. Ihan vain vinkkinä blogikuvien ottamiseen, että leikkokukilla ja sisustuslehdillä pääsee jo pitkälle. Aamupäivä on mielestäni parasta aikaa kotona kuvaamiseen, sillä silloin aurinko ei vielä paista olohuoneen ikkunaseinään. Iltapäivällä siltä suunnalta tuleva valo on inhan kellertävää.
Loppupäivän aikana pitäisikin reipastua sen verran, että saisin organisoitua huomisen siirtymisemme poikien kanssa Keski-Suomeen: pyykinpesua, pakkailua ja järkkäilyä kotona. Uikkarit ja taitoluistimet mukaan!
Rauhallisia aamuja tarvitsemme jokainen. Kokonaisia päiviä itsellemme, omille tunteille, ajatuksille ja jutuille. Tämä on ehkä enemmän kommentti poistamaasi kirjoitukseen. Minusta se oli oivallinen, oivaltava. Saadessaan jotain uutta, elämän muuttuessa joutuu jättämään jotain taakse. Usein uusi on ihanaa, hyvää, silti välillä sitä haikailee entiseen. Uskon että kaikesta ei tarvitse luopua. Parhaat jutut molemmista, entisestä ja nykyisestä voi yhdistää. Näin sen on oltava. Rauhaa ja (uudelleen)löytämisern iloa!
Palautin tosiaan sen kirjoituksen takaisin, osittain kommenttisi vuoksi. Kiitos siitä. Kaipaan nimenomaan niitä kokonaisia päiviä – pari hassua tuntia ”omaa aikaa” tuntuu lähinnä kuittailulta, eihän siinä pääse edes syke laskemaan, kun koko ajan vilkuilee kelloa ajatellen, että kohta tämä on ohi ja sama rumba jatkuu taas. Menneeseen ei kuitenkaan ole paluuta ja jos aivan rehellisiä ollaan, tuskin sitä oikeasti toivoisinkaan.
Hitsi, harmi että poistit edellisen kirjoituksen! Olisin halunnut tietää, mitä siinä oli.
No nyt se on taas julki:
http://www.lisbet-e.net/?p=947
Hei, mistä tuo vaalean puun värinen penkki/taso on? Se on upea!
Heippa Mai, se on mieheni tekemä, tarkempi postaus löytyy täältä:
http://www.lisbet-e.net/?p=760