Sain ensikosketukseni internetiin vuonna 1996. Kirjaston tietokoneelle sai varata puolen tunnin ajan. Kun Netscape on puhkuen ja puhisten lähtenyt käyntiin, ongelmaksi muodostui, mihin internetissä oikein pitäisi mennä. Koneen vieressä oli puhelinluettelon paksuinen katalogi, johon oli listattu hakusanoja ja niihin liittyvien nettisivujen pitkän pitkiä osoiterivejä. Sellaisena muistan netin alun: kaikki olivat hieman eksyneitä. Hyviä sivustoja löysi vahingossa pitkien seikkailujen tuloksena.
Tässä mielessä netti on muuttunut helpommin jäsennettävään suuntaan. Sivustot haluavat näkyvyyttä, eivätkä piilottele pitkien hakemistonimien takana hakukoneiden ulottumattomissa. Koska pidän suotavana, että blogillani on lukijoita, olen yrittänyt tehdä lisbet e.:n mahdollisimman helposti löydettäväksi ja seurattavaksi. Siispä odotan innolla Indiedays Inspiration -konseptin avautumista. Jos haluat jo raottaa ovea, voit käydä pyytämässä kutsun testausvaiheessa olevalle sivustolle.
Inspiration on siis uusi tapa seurata blogiani kolmensadan muun mukaan kutsutun blogin joukossa. Ylläoleva kuvakaappaus esittää, millä tavalla omat postaukseni sivustolla näkyvät. Sivustolla on uudenlainen, blogien visuaalisuuteen keskittyvä ilme, mikä asettaa aivan uudenlaisia paineita kameran käyttäjälle täällä päässä!
Toivon tietysti, että Inspirationin myötä uudet lukijat löytäisivät tiensä blogiini. Te ihanat, jotka tätä jo luette, löydätte toivottavasti perille tuttuja reittejänne. Käytän kuitenkin tilaisuuden hyväksi ja vinkkaan tavoista, jolla voit seurata blogiani. Tilastoista näen nimittäin, että aika moni lukija hakeutuu blogiini hakukoneen kautta, toisin sanoen kirjoittaa esimerkiksi Googleen ”lisbet e”. Tämä on tietysti täysin ok, mutta oletteko harkinneet, että siirtyisitte lukemaan blogeja jonkin lukulistan kautta? Kirjautumalla esimerkiksi Blogilistalle tai Bloglovin’:iin voi yhdellä silmäyksellä nähdä kaikkien suosikkiblogiensa tuoreimmat päivitykset. Itse luen blogeja juurikin Bloglovin’:in kautta. Sitä kautta löytää helposti myös ulkomaalaiset blogisuosikit, kun taas Blogilista sisältää lähinnä kotimaisia blogeja. Useimpia blogeja on mahdollisuus seurata myös tykkäämällä niistä Facebookissa, jolloin niiden päivitykset ilmestyvät muiden kaveripäivitystesi joukkoon.
Jos olet kirjautunut Bloggeriin, blogien lukeminen käy helposti liittymällä sivuston lukijaksi. Pidän tätä kuitenkin hieman hankalana, sillä blogeilla on taipumusta muuttaa – esimerkiksi monet suosikeistani ovat saaneet kutsuja portaaleihin tai vaihtaneet osoitettaan muusta syystä. Uuden osoitteen päivittäminen Bloggerin lukulistalle on kyllä mahdollista mutta vaatii käsityötä.
Eli kertauksena, blogiani voit seurata helposti:
Blogilistalla
Bloglovin’:issa
Facebookissa
Bloggerissa
…ja myös kohta avautuvassa Indiedays Inspirationissa.
Siis mulla ei ole MITÄÄN muistikuvaa internetin ensikokemuksista. Ei yhtään mitään… Eikä ees niistä alkuvuosien ajoisa muutenkaan… Mutta jos tuohon mainitsemaasi vuosilukuun takerrun, niin lukion tokalla varmaan koulussa on sitten päässyt testailemaan… ehkä =)
Joo, ei sitä alussa ymmärtänyt, mikä MERKITYS tällä touhulla tulisi olemaan. Siksi ei ole varmaan jääneet vuosiluvutkaan mieleen.
Hmm… mullakaan ei ole tarkkaa kuvaa ensimmäisistä nettisurffailuista? Niistä on niin kauan 😉 Mutta muistan kyllä meidän ensimmäisen tietokoneen.. ja kuinka roudasin yhden tietokoneista yliopiston kirjastoonkin – mistä sai silloin vuokrata huoneita gradun tekoa varten… 90-luvulla. Ja muistan myös ajan jolloin oltiin miehen kanssa molemmat aivan koukussa Simcity-peliin – mies pelasi alkuillan ja minä yön tunnit 😀 Sitten jäinkin seuraavaksi koukkuun vauvalehden keskustelupalstoille, verkkoklinikalle… sittemmin löytyivät blogit.
Oh yeah, Sim City! Se oli erittäin koukuttava tapaus! Pitääpä mennä kaivelemaan, voiko sitä pelata online jossain…
Ensimmäisiä nettikokemuksia en niinkään muista, mutta kollegoiden epäluulo sähköpostia kohtaan jäi mielen. Etenkin lause” Eihän niistä sähköposteista edes tiedä ovatko ne lähteneet, kun ei tule samanlaista leimaa paperiin kuin lähetettyyn faxiin”.
Edelleen saan kahdelta asiakkaalta sähköposteja, joissa vastaus on kirjoitettu alimmaiseksi…
Eräällä aiemmalla työpaikallani puhuttiin esimiehestä, jolle sihteeri printtasi luettavaksi saapuneet sähköpostit.
Ja nyt oltiin ihan 2000-luvulla.
Mulla on niin muistissa se kamala netin yhdistämisääni! Kuin jostain kauhuleffasta. 😉 Siinä vaiheessa, kun netti tuli kotiin, piti myös olla hirveän tarkka siitä, miten kauan sitä käyttää ja muistaa lähtiessään yhteyden varmasti katkaista – muuten tuli iso lasku.
Itse seuraan blogeja bloggerin kautta. Kuitenkin tuo sinunkin sivupalkissa näkyvä lukijagadget ei ole toiminut omassa blogissani bloggerin edellisen uudistuksen jälkeen lainkaan, vaikka olen koittanut kaikki maailman temput tehdä. Käsittääkseni palveluntarjoaja on siitä jossain vaiheessa luopumassa kokonaan tavoitteenaan saada ihmiset käyttämään sen sijaan Google+ -palvelua.
Meillä tulikin useamman kerran sanomista laskusta kotona… onneksi nykyään nettisurffailua ei laskuteta minuutteina, tulisi melkoiset lukemat!
Tuo Bloggerin lukijagadget on toiminut mullakin vähän miten huvittaa. En tosiaan uskaltaisi laskea blogilukemisiani vain sen varaan…
Olipa hyvä, että otin uudet yritykset asiakseni. Nyt toimii nimittäin! 🙂
Hieno homma, että lähti pelittämään!