Kotipäivät kaksivuotiaan kanssa ovat ihania mutta myös sellaisia, etten odota saavani kovin paljon aikaiseksi. Taapero osaa vaatia seuraa, hän haluaa, että hänen kanssaan luetaan kirjoja, puetaan vauvanukkea, pelaillaan ja puuhaillaan. Leikkipuistossa hän viipyisi vaikka kuinka pitkään, joten kiikut ja liukumäki joudutaan jättämään taakse aina pienen murhemielen kera. Päiväunet ovat liki ainoa hengähdyshetkeni. Tytär nukkuu sekä päivällä että yöllä meidän sängyssämme, eikä pinnasänkyä ole käytetty aikoihin. Pojat nukkuivat tässä iässä yönsä sopuisasti Muuramen Jolla-sängyissään, ja jokin sellainen olisi varmasti ajankohtainen tyttärellekin. Kuopus saa kuitenkin erityiskohtelun, eikä meistä kumpikaan raaski siirtää pientä tuhisijaa sivummalle nukkumaan.
Perhepedissä nukkuminen juontunee siitäkin, että meillä on varhainen iltarytmi ja lähes aina jompikumpi vanhemmista on valmis pehkuihin samaan aikaan tyttären kanssa. On siis luonnollista mennä samaan sänkyyn nukkumaan. Ja aika usein kellahdan päiväunillekin pienen kanssa, ainakin hetkeksi.
Kaipaan jo syysviileitä. Pidämme yleensä makuuhuoneen pientä ikkunaa auki iltaisin, jotta viileää ilmaa pääsee huoneeseen. Isoista ikkunoista johtuen talo tahtoo lämmetä päivisin. Kaivoin kaapista flanellipussilakanan tuomaan syystunnelmaa, vaikka se muuten onkin näiden helteiden keskellä hieman hakusessa.
Leppoisaa syystorstaita teille!
Se on kyllä ihanaa nukkua pienen tuhisijan vieressä. Meillä samanikäinen ja sama juttu. Välillä nukkuu omalla patjalla mutta aika lailla sängyssä keskellä…
Mikäs on tuo kiva maali seinässä?
Minustakin tästä vaiheesta on syytä nauttia eikä kiirehtiä omaan sänkyyn siirtymistä! Makuuhuone on maalattu Tikkurilan sävyllä M499 Mantteli, tarkemmin esim. tässä postaukseessa: https://www.lisbete.fi/makuuhuoneen-hamyiset-nurkat/